Nostalgia & You're in the movies!

Jokunen aika sitten laskin ihan puhdasta tylsyyttäni, että paljonko leffoja on kertynyt tässä lähes 20 vuoden sisällä. Elokuvia tuli listalle noin 150 (DVD + VHS) ja sisällöltään voidaan sanoa, että sekalaista seurakuntaa täällä on. 

Leffoja on tullut ostettua milloin mistäkin syystä; oli halpaa, on kehuttu hyväksi, on ollut ylimääräistä rahaa, tyttöystävä on halunnut ja niin edelleen.

Ensimmäisistä elokuvista huomaa, että äiti on ollut asialla. Lapsena kiellettiin gore-leffat ja pelit tai pikemminkin kaikki "pelottavat"  joten ei ihmekkään, että suurin osa alkupään elokuvista on piirrettyjä tai muuten vain K-11 kamaa. Ei tuo minua oikeastaan haittaa, pikemminkin pitäisi kiittää vanhaa äitiäni, sillä on tavallaan hänen ansiotaan, että olen kiinnostunut elokuvista. Pentuna kuuluin nimittäin Home Enterin lasten leffakerhoon ja filmejä tipahteli postilaatikkoon aina sopivin ajoin. Parastahan liittymisessä oli tarjous josta ei voinut kieltäytyä; 3 elokuvaa vain hintaan 20 markkaa! Vai olikohan eurot jo silloin käytössä, en mene vannomaan. Suhteellisen edullista kuitenkin.

PlayStation

Ensimmäiset leffat olivat Pokemon 3, Shrek ja Keisarin uudet kuviot, kaikki VHS-kasetteina ja katsomista riitti hetkeksi aikaa. Noihin aikoihin oli muistaakseni Playstation 2 aivan törkeän kova sana, mutta koska en kuulunut niihin parempiosaisiin, sain odotella vielä muutaman vuoden pleikkari ykkösen parissa. Jos en maininnut niin pelit olivat tuolloin kovin kalliita ja elokuvat reilusti halvempia joten jälkimmäisistä sai nauttia enemmän. Hyvänä esimerkkinä toimii Final Fantasy VII jonka ostin Helsingistä, kun olin siskolla kyläilemässä. Sen hinta oli 50 markkaa (nykyisellä mittapuulla 8,41€) ja sitä sai ja pitikin rämpyttää sitten monta kuukautta ennen kuin uutta peliä pystyi kinuamaan.

Joitain viikkoja ennen kuin täytin 11, oli koulupäivän jälkeen postilaatikkoon ilmestynyt Harry Potter ja viisasten kivi. Se oli syntymäpäivälahja siskoltani. Miten sattuikaan, että juuri kun minä täytän 11 tulee elokuva jossa päähenkilö on myös 11-vuotias, mielenkiintoista. Se oli elokuva joka räjäytti mieleni ja joka hämmästytti kerta toisensa jälkeen. Silloin katsoin sen useita kertoja ihan vain puhtaasta hämmästyksestä. 

Bell Fruit - Hedelmäpeli

Ensimmäinen elokuvateatterikokemus kuitenkin oli Disneyn Herkules! Oltiin äidin ja kaverin perheen + meitsin kummin kanssa jossain, en muista missä ja tätini antoi minulle pari markkaa samalla kehottaen kokeilemaan onnea hedelmäpelissä. En oikein ymmärtänyt pelin ideaa (olinhan vain joku polvenkorkuinen), mutta hauskalta se vaikutti. Voittoa tuli se täydet 20 markkaa jota koneesta pystyi saamaan ja niillä rahoilla kävin sitten katsomassa Herkuleksen. Seuraava muistikuvani on Flubber - maailman mahtavin mönjä ja kolmas joka on piirtynyt mieleeni oli Pokémon ykkönen tai The First Movie jolla se ehkä paremmin tunnetaan.

All in all, leffoja on tullut keräiltyä ja nähtyä eikä loppua näy vieläkään. Mikäli tulevaisuudessa filmit pistetään kokonaan digitaaliseen muotoon tulevat materialistit onnettomiksi. Kiitos ja kuittaus, loppuun Ronald Jenkeesiä.

Talvi

Kuulin nuorena
"Jos taivas on punainen
- kylmä silloin on"

Haiku

Tammikuun yössä

taivas itkee valkoista

jää on merkkinä

Paranoidi

Sinä!

Minä?

Sinä!

Minä!

Nimeä itsesi, kuka olet?

Olen matkamies, pullollinen viiniä ja auringonpaiste

Vanhempani ovat Hulluus ja Harhaluulo!

Ylistän teitä!

Minne menet?

Olen paikoillani ja silti aina liikkeessä

Seuraan sinua kunnes kuolet

Et ole koskaan yksin

Missä olet?

Kun menet nukkumaan ja et saa unta

tunnet kuinka joku katsoo sinua

suurella intohimolla

Mitä haluat?

Haluan kotiin

haluan luoksesi

mutta sinä olet hullu

Lingvistiikan ihmeitä

Miten puhut?


Yksinkertainen kysymys johon on helppo saada erilaisia vastauksia. Puhutko kirjakieltä, murretta vai jotain omaa personallista kieltä? Mitä kieltä puhut, entä mitä kieliä osaat?

Tänään oli ruotsin tukaria (tukiopetusta) ja joskus kirjoittelen tänne blogiinkin käyttäen ruotsinkielisiä sanoja. Mikä on sinänsä ironista, koska pidän itseäni aivan hemmetin huonona ruotsissa. Nykyään se tosin menee ihan... vähemmän huonommin kuin ennen. Ymmärrän kirjoitusta, osaan päätellä, mutta puhe on sitten taas ihan oma luokkansa.

Joka tapauksessa tänään tunnilla käsiteltiin refleksiivipronomineja. Sanahirviöltä se saattaa vaikuttaa eikä ihme sillä se on level 15 firedragon joka kimmottaa taiat takaisin. Mitähän ihmettä...

Refleksiivipronomini ei kuitenkaan ole mikään kamalan vaikea asia loppujen lopuksi.
Anyway, opettaja listasi refleksiiviverbejä (esim. rauhoittua, mennä nukkumaan, rakastua jne) joita tulisi osata kokeessa ja vastaan tuli...

Gifta sig med ngn (mennä naimisiin jonkun kanssa) ei kuulosta vielä järin ihmeelliseltä tai huvittavalta edes, mutta selitys sen sijaan oli! Gift tarkoittaa englanniksi lahjaa tai kykyä, mutta ruotsissa verbinä se tarkoittaa naimisissa olevaa ja substantiivina myrkkyä. Eli siis jonkinlaisen logiikan lopputuloksena voidaan todeta, että ihminen joka menee naimisiin tulee myrkyttämään itsensä. Siinä saattaa olla jotain perääkin, heh heh.

Milloinkohan on hyvä aika mennä naimisiin? Viime vuonna eräs tuttuni meni naimisiin ja nyt tulevana kesänä aikoo toinen. Eräs ystäväni tuntuu suhtautuvan  negatiivisesti avioliittoon eikä motiivina ole mitään YLEn homoiltaa tai vastaavaa. Miten tämä sitten näkyy te mietitte ja minä vastaan lainaamalla jo itselleni tutuksi tulleita sanoja; "Se on Game Over sitten." Nämä sanat tuovat mieleeni kuinka ihmiset tuntuvat menevän nykyään liian nopeasti naimisiin, mutta kuka minä olen sanomaan, kun henkilökohtaisista tuntemuksista on kyse. Jos tykkää, että tässä on se "parempi puoli" ja liitto kestää hautaan saakka niin mikäs siinä. Toisaalta voihan sen aina purkaa, jos hankalaksi menee vaikka se sotiikin sormuksen tehtävää ja symboliikkaa vastaan. Isse meen, jos emäntä löytyy muualta kuin Suomi24.sesta.

Tehkää mitä teette, mutta mä lähden tekemään leipää.
Ni, nii ja lukijakysymyksen aika;

Aiotko mennä naimisiin? Miksi?

It's a bingo!

joitain ihmsiä äryttsää jos kirjoittaa värin tietyllä tyylillä tai ja ilman välimerkejä minusta siinä ei ole mitään pahaa koska tähän on tämmöistä rentoa skriivaamista niinku ja kaikilla on sanan vapaus ain-akin niin toteaa suomen lakissa olevat perus oikeudet jotka on joskus kauan sitten kirjoitettu varmaan silloin kun suomi itsenäistyi joskus kauan sitten jos joku diggaa väli merkeistä tai muista yliarv-ostetuista jutzkista niin tässä ois teille = :::::::::::::::::!!!!!!!!!!!!!!!"""""""",,,,,,,,,,,..................;;;;;;--->>>>><<<<<<??????????

Back in action ja sillee.
Olin viikon ilman nettiä ja tämä pieni ajanjakso oli erikoinen, miellyttävä, opettavainen ja muita hienoja adjektiiveja sisällä pitävä. En oikeastaan tehnyt mitään omaa tai yhteistä maailmaa radikaalisti muuttavaa. Kävin koulussa, tein ruokaa, istuin, pelasin, katoin telkkaria jne. eli aika normisettiä oli.

Elokuvia tuli ostettua aika näpsäkästi, mutta koska omituinen tapani kieltää/tekee vaikeaksi filmien katsomisen työpäivinä (koskee vain DVDeitä) on viikonloppuun koitettava mahduttaa ostetut filmit. Liika on aina liikaa ja eihän sitä jaksa putkeen katella leffoja. Kohtuudella ja nautinnolla tai kuten eräs tuttuni sanoi ruoasta puhuttaessa; ruokaa kannattaa odottaa, koska mitä enemmän sitä odottaa, sitä paremmalta se maistuu.

Niistä elokuvista joita olen vasta katsonut, voin suositella lämpimästi vuonna 1996 ilmestynyttä Trainspottingia (IMDb 8.2). Suorastaan mykistyin kuinka hienosti se oli kuvattu, ohjaus oli vertaansa vailla ja näyttelijät persoonallisia ja niin kovin inhimillisiä. Kokemukseni sisälsivät naurua, sääliä, pahoinvointia ja jännitystä. Pirun loistavaa! Skotlanti, kumarran sinulle tämän kerran.

Ei mulla muuta, mutta äskeisen hehkutuksen takia pistän teille traileria.
Se on mors.

Maanantai ja aamut

Sehän on maanantai! Koska se on viikon rankin päivä niin aloitan kevyesti kirjoittamalla potaskaa:

al dkmfölelf,eölf,lömdkvakfmweklaf
dfmsdmflsdmfölamlmf.,vweomf3ifmwifmlfm
.mdlmdölafmeiaflkadngaöogaempow
lf,.fmÖLFWOJFWEPOFWEMGMfmg
a.smdasöldmasdlmeofmweofmweo294i123poe2qw.

Näin ja sitten asiaan.

On 10. tammikuuta 2011 ja tänään monilla miehillä alkaa intti. Intti on siitä mielenkiintoinen paikka, että se on muuttunut vuosien varrella, mutta se myös muuttaa miehiä (ja naisiakin) jossain määrin. Monet filosofit ovat olleet armeijan leivissä elämänsä aikana ja ajatukset ovat muuttuneet ja niitä on tullut lisää mikä tietenkin on ihan loogista, koska uusi paikka tuo mukanaan uudet toimintatavat ja aatteet.

Tänään haluaisin kirjoitella aamutoimistani ja satunnaisista ajatuksista. Joten pidemmittä puheitta, let's begin!

1. Makuuhuone

Osa teistä ei varmaankaan tiedä, mutta kärsin unettomuudesta. Se hankaloittaa elämääni siinä määrin, että ns. "aamulagaamisen" määrä suurenee ja toimiminen aamulla on hyyyyyyvin hidasta. Riippuen tietenkin siitä, että miten olen nukkunut yöni. Toisinaan tuntuu kuin koko yö olisi mennyt kissamaisessa valmiustilassa joten ei mikään ihme, että päivisin väsyttää ihan simona! Koulussa aikoinaan sanottiin, että aamuisin aivot toimivat parhaiten. Olen kuitenkin toista mieltä, sillä useita kertoja on maito meinannut mennä kuiva-ainesten kaappiin tai roskikseen. Hahaha!

2. WC


Selitystä ei varmaan tarvita. ;--)

3. Olohuone


Istun tähän viininpunaiselle sohvatuolille (jonka heitän pian pois, koska se ei rikkoutuneen nahan ansiosta enää miellytä esteettistä silmääni. Istuminen myös on toisinaan hankalaa, koska jään jotenkin omituisesti ajoittain kiinni. :--D) ja avaan television. Mulla on aina nelonen auki, koska sieltä tulee piirrettyjä. Enää en niin paljoa välitä piirretyistä, mutta koska oon vuosien ajan aukaissut nelosen arkiaamuisin niin piirretyistä on tullut mulle ajan yksikkö. Kun tietty piirretty kolahtaa ruutuun niin tiedän suunnilleen paljonko on aikaa syödä, datailla ja katella telkkaria. Piirretyt siis rytmittää mun aamua aikasen paljon. Kymmenen aamuina sitten katselen kolmoselta Huomenta Suomea, koska siitä on nätti katella uutiset.

4. Kyökki


Keittiö, tuo talon sydän ja sosiaalisen kanssakäymisen kuningashuone. Keitän kahvia neljä kuppia kahvinkeittimen mittarilla, mutta oikeasti saan kaksi ja puoli. Kahvin keittyessä menen olohuoneeseen pariksi minuutiksi ja tulen pian takaisin laittamaan itselleni mikropuuroa. Kyllä, olen niitä ihmisiä jotka aamuisin syövät puuroa! Puurona suosin Nallen neljän viljan puuroa, hieman maitoa ja marjoja sekaan. Maitoa siksi, että se viilenee. Pentuna kärsin jonkinlaisesta aamupahoinvoinnista (enkä varmasti ole ainoa) eikä ruoka maittanut ollenkaan. Ruokahaluttomuus näkyi koulussa levottomuutena ja väsymyksenä, mutta nyt lukion viimeisillä vuosilla oon ruvennut syömään aamiaista ja ajatukseni leikkaavat aamun tunneilla kuin maailman terävin miekka joka leikkaa ei-mitään.

5. WC


Jälleen kerran tänne, mutta nyt toisesta syystä. Ennen koulun alkamista ja ennen kuin lähden kouluun niin pesen hampaat. Ei sitä passaa näyttäytyä kansakunnalle keltaisilla hampailla ja koska nauran paljon niin hampaat ovat jatkuvasti esillä.

Mikäli olen omasta aikataulusta myöhässä tai ulkona sataa niin menen autolla kouluun. Muuten kävelen, koska ei matkaakaan ole kuin lähemmäs kilometrin pituinen.

Sitten satunnaisiin ajatuksiin;
Nuorempana, kun vielä värjäilin hiuksiani enemmän (shokkiväreillä ja tavallisilla) niin isoäitini kommentoi asiaa, että hiusvärien liiallinen käyttö vaikuttaa ihmisen päähän siten, että väri imeytyy kallon läpi aivoihin. Kyllä siinä, jos missä oli naurussa pidättelemistä. En halunnut loukata joten tyydyin vain toteamaan, että mikäli tieteellistä näyttöä asiasta ei ole niin en usko siihen.


That's it folks päivän lukijakysymyksenä on;
Millaisia väitteitä sinun sukulaisesi ovat suustaan päästäneet?


Uusille lukijoille vielä tiedoksi: voitte kommentoida kaikkia tekstejäni rekisteröitymättä minnekkään.
 Loppuun ekstriimiä hampaiden pesua!

Helpotus

Kun ystävä poistuu keskuudesta
niin tuntee kuin;

Olisi maailmalta kadottava
pimeyteen iskeydyttävä
ja kylmyyteen nukahdettava.

Ilman tulevaisuutta elävä
ja menneisyydestä luovuttava päivä päivältä
kun päivä vihdoinkin koittaa

Niin kaadun, kaadun kuin kuollut mies kaatuu.

Habla

Kello on kohta kymmenen yli neljä, kun aloitin kirjoittamaan tätä ja vaikka päivä onkin niin ulkona on lähes yhtä pimeää kuin yöllä tai vähintäänkin yhtä pimeää kuin myöhään illalla. Tuo tietynlainen hämärä muistuttaa minua Kuopiosta.

Oli ensimmäinen päivä tätä vuotta ja jengi oli suunnitellut, että tänään lähtisimme erään järven rannalle ilakoimaan. Juomaan sekä glögiä, siideriä että olutta, mutta myös paistamaan makkaraa ja muita eväitä. Kahviakin oli varattu, mutta sitä ei kukaan juonut. Nuotio saatiin pian sytytettyä, oikeastaan kreivin aikaan sillä pian rupesi tuulemaan. Tuuli oli kylmä, mutta mitä voikaan odottaa; istuimme järven rannalla ja oli talvi.

Nuotio, se paloi ensin pienenä ja kasvoi äkkiä suureksi lämmittäväksi loimuksi. Tältä varmaan aikuisista tuntuu, kun he huomaavat lastensa kasvaneen. Vielä äsken niin pieni liekki oli jo ravinnut itsensä ja kasvanut täyteen mittaan. Tuli halasi pölkkyjä kuin pieni lapsi joka halaa äitinsä polvia anoen, ettei tämä poistuisi. He halusivat kokon ja sen he saivat.

Nuotiota tuijottaessa ja sen ääniä kuunnellessa, se muistutti minua sodasta. Puiden raksahtelu tulen syleilyssä kuulosti aivan kivääreiltä. Palavat halot olivat kuin taloja joita entisajoilla sytytettiin tuleen voiton merkiksi pataljoonalle joka oli sodan voittanut ja alistuksen merkiksi hävinneelle kansalle. Miten heikko ihminen onkaan ja miten vahva sen mieli on, keksien mitä ihmeellisimpiä tapoja riistää elämä, ei vain maalta vaan kaikelta elolliselta.

Tuli, se sammutettiin lumella ja pian suuri vesihöyrystä muodostunut pilvi leijui taivaalle. Pitkänä ja kauniina huntuna joka pystyi vaeltamaan ilmassa kuin onnekas kulkuri joka saanut vapautuksen elämän kahleista.

Toinen päivä; oli aika mennä kotiin, pakolliset hyvästelyt ystävälle ja linja-autoon istuminen tuntui mukavalta. "Päämärällä ei ole merkitystä sillä matka se on joka opettaa" ajattelin hiljaa mielessäni. Millaistakohan kulkurin elämä on? Barcelonassa näin paljon kodittomia ihmisiä jotka nukkuivat makuupusseissa metroon johtavien sisäänkäyntien juurella. Elämä ei varmasti ole helppoa tai on ehkä siinä määrin, ettei tarvitse jumalattomia määriä materiaa kuskata paikasta toiseen mikäli mielii maisemanvaihtoa. Vaikka kulkurina oleminen onkin rankkaa niin varmasti siitäkin tulee mielenkiintoista, kun maailmaa näkee aivan toisesta perspektiivistä. Ehkä kulkureista voisi tulla hyviä oppaita kaupunkeihin, luulen, että he ainakin tietävät missä on halvimmat paikat syödä, yöpyä jne.

Tässäpä tämä, halusin vähän avata, että miten meni uusivuosi. Miten teidän uusivuosi meni ja millainen oli joulunne? Jos haluatte, että kerron teille jostain asiasta niin pistäkäähän ehdotuksia tulemaan!

Vanha taakse jää, eteen katson vaikk' mitään en nää

Ja niin kului vuosi 2010..


Sinä aikana ehti moni hyvis kuolla, Espoon Sellossa ammuskeltiin ja heinäkuussa rikottiin Suomen helle-ennätys.
Ei niin paljoa pahaa etteikö jotain hyvääkin, kaiken kaikkiaan tuntuu etten saanut mitään aikaan, mutta ehkä tänä vuonna sitten jotain.

Reissasin Kuopioon uudeksi vuodeksi erään ystävän pyynnöstä ja hauskaa oli. Letkeää olemista hyvässä seurassa (vaikken tuntenutkaan koko lössistä kuin yhden ihmisen ja meitä, kun oli parhaimillaan 7 hlöä meikä mukaanlukien), mutta kohtelivat minua kuin yhtä omistaan. Tammikuun ensimmäisenä päivänä käveltiin erään järven rannalle paistamaan makkaraa, juomaan glögiä ja muuta ihmeellistä! Mikäli kamerani ei olisi kuukausia takaperin hajonnut niin olisin voinut ottaa kuvia, mutta ehkäpä saan jossain vaiheessa kuvan uudelta vuodelta jossa hyppään toisen kerroksen parvekkeelta lumihankeen. :EEE

Peer pressure, it works.


Lähipäivinä tulee taas tarinan tynkää; nuotioon katsoessa, kattoa tuijotellessa, tähdetön taivas, ne kaikki puhuivat minulle ja minä nöyrästi kirjoitin vain ylös niiden kertoman tarinan.

Hyvää uuttavuotta 2011 vain kaikille!