Kuinka paljon muistatte lapsuudestanne? Entäpä mitä muistatte lapsuudestanne? Tuskin kukaan kaikkea muistaa ihan prikulleen. Ihmismieli, kun pystyy muuntelemaan muistoja mieleisikseen ja näin ollen vääristää niitä enemmän tai vähemmän. Itse muistan vain harvoja asioita ja, kun muistelen niitä niin ne pyörivät kuin filminauhalta. Aivan kuten olisin joku sivustakatsoja, editoija joka tarkastaa nauhan virheettömyyttä ja teatraalisuutta. Tuntuu kuin olisin ollut unessa, nukkunut veden alla tietämättä maailmasta. Sitten havahtunut ja herännyt, noussut pintaan ja vetänyt happea kuin olisin pidättänyt hengitystä jo pitkän aikaa. Samalla, kun vedän henkeä, tietoisuus itsestä ja maailmasta herää. Missä vaiheessa olen alkanut tiedostaa olemassaoloa? Miksi en muista lapsuudestani juuri mitään? Miksi nukuin veden alla, jos edes nukuin? Kauanko nukuin ja miksi vasta nyt heräsin?
Tämän tyyppinen puheenaihe meillä oli erään ystäväni kanssa. Puhuimme sitä kuinka muistamme niin vähän ja kuinka olemme kokeneet tällaisen "heräämisen" jonka ansiosta olemme molemmat nyt omia itsiämme, olentoja joka tuntee nimen "Itse/Minä".
Asiasta kukkaruukkuun tai tässä tapauksessa Helvettiin. Tilasin erään kirjan jonka sanotaan olevan yksi sivistyksen kulmakivistä. Kirja on alunperin julkaistu 1300-luvun Italiassa ja sen kirjoittajana on toiminut yksi kirjallisuushistorian vanhimmista julkimoista, Dante Alighieri. Mikäli et arvannut kirjaa niin paljastan sen nyt; Dante Alighieri: La divina commedia tai Jumalainen näytelmä kuten se Suomessa tunnetaan. Tarina kertoo Dante Alighierin matkasta paratiisiin, helvetin ja kiirastulen kautta. Yksin hän ei kuitenkaan ole sillä oppaana Helvetissä ja kiirastulessa toimii roomalainen runoilija Vergilius. Taivaassa oppaana taas toimii Danten Firenzeläinen rakastettu Beatrice Portinari. Olen jo pitkään ollut kiinnostunut ko. tarinasta tai oikeastaan runokokoelmasta. Kiinnostus heräsi viime vuonna äidinkielen tunnilla, kun tätä käsiteltiin (luettiin ja tutkittiin). Ajatus Helvetin useista piireistä omine "rikollisineen" ja rangaistuksineen kuulosti mielettömältä! Vaikka kyllähän tarinan edetessä käydään myös Kiirastulessa ja Paratiisissa. Suomenkielisestä ulostuonnista vastaa Eino Leino, mutta kirjoitusasu on saattanut muuttua vuosien saatossa. Se painos joka nyt meitsille on tulossa on vuodelta 2009, kun taas koulussa saimme hipelöidä hyyyyyyvin vanhaa ja maailmaa nähnyttä kirjaa.
Lukijakysymyksen aika; Luetko kirjoja vapaa-ajallasi? Mikäli kyllä, niin millaisia ja minkä kirjan luit viimeksi?
Ajattelin ruveta taas jakamaan ajatuksiani kaikelle kansalle. Viimeksi kaikki tyssäsi siihen, että ajatukset loppui ja koin hieman ahdistavaksi jakaa elämääni jota tuttavat ja satunnaiset nettiselailijat lukevat. Nyt kuitenkin jotain kerrottavaa on ja saahan ehdotuksia heitellä notta mitä toisin blogiini.
Jotain tästä päivästä;
Olen kuumeessa
Olen juonut 4 kuppia kahvia
Katsoin aamulla nelosta ja sen tarjoamia ajatuksia herättäviä ohjelmia kuten "Mitä ruokamme sisältää?" ja "Vauva tulossa". (Normaalistihan katson Huomenta Suomea ja Studio 55.sta)
Syöny 4 palaa Vaasan ruista
Katsonut ulos ja nähnyt, että talvi tekee tuloaan.
Suomentanut ruotsinkielistä tekstiä.
Oivaltanut taas, että olen ensi kesänä 20 mikä kuulostaa omaan korvaan ihan saamarin vanhalta.
Harmitellut, kun nykyisellä asuinpaikkakunnalla ei ole oikein kirppareita.
Kuunnellut radioa!
Ehkä tästä menenkin lukemaan David Prechtin teosta "Montako minua on?" tai tutustun ajattelun jaloon taitoon Nicholas Fearnin "Miten ajatella kuin filosofi" kanssa. Taaaaai sitten heitän aivot narikkaan ja rupean pelaamaan Army Of Two - The 40th Dayta eller Dead Rising.
Sanoilla leikin ja heitän soppaan vierasta kieltä, loistavaa.
Kaiken kaikkiaan Frank is back ja loppuun Frank out.
Kiitos ja kumarrus.
