Vaihteeksi englanniksi, jaksanut kirjoittaa suomeksi

Hi guys!

It's been really, really long time since I wrote in here! Things have been going really smoothly and the main reason for my absence has been laziness, my apologies.

School has kept me super busy. When our last semester ended, before summer vacation, we, as in my class, had a chance to shoot a music video for my friends band. It deemed really much for me personally, since I was in a team of two, that wrote screenplay. There were few ideas for story which I thought were good, but as you can guess, nothing makes it first time. If you wish to see the music video, you can click here.

Now school has started again and I'm 2nd grade student. Only 1,5 years and I'll officially be a media-assistant. Fun, scary and exciting, but I think I can handle it.

First week of school, and I was asked to be part of a film crew that would record a casting session for musical. Sounded fun, but the toughest part was to drive to Turku which is approximately ~450 km (279 mi) from Kokkola, double that and you'll get the full length. Hahaha! The car that I was driving was really long and we had some interesting moments with it, but no scratches nor crashes. A personal victory, dare I say. My friend edited a small trailer of the casting session and you can see it from here.

Last week we had an interesting opportunity to do some player cards, teaser and making of for a local volleyball team, the Kokkolan Tiikerit (=Tigers of Kokkola), surprise surprise, I was once again destinied to be part of the screenplay team. But now I was also the president of Making of Team! Amazing. I've never had a team to take care of. We did great and the customer was really happy. I also did some interviews of the players and the executive manager of Tigers thought that I was so good that I should do more! Whoa!

I did some reporter work here in my school, so that helped little with the interviews with the players. Haha! I've actually been pretty "popular", since I've had this much projects.

That's all for now! Maybe the next time I'll write it'll be more of me than about my school. Until then stay golden!

Lattiamanu

Kuvat otti Eero Vehniäinen

Wasted 4 Life

Kun kameramies ei näe, studio-ohjaaja ottaa  ohjat käsiin.

"Studio-ohjaaja vastaa mm. tunnelmasta monikameratuotannossa"

Ohessa on siis kuvia torstain 23.5.2013 monikameratuotannosta. Toimin kyseisessä tuotannossa studio-ohjaajana.

Kuvat otti Janniina Tuikka.

Star Drunk

Viisaasti vesillä kampanjan hengessä tehty radiomainos. Star Wars fanina siitä tuli tällainen.
Työkaluina Pro Tools LE. Erityiskiitokset Ben Burtt:lle joka suunnitteli mm. Star Warsin, Indiana Joneksen ja Wall-E:n äänet ja joka on innoittanut myös minua äänen saralla. :3

Ohessa kuvia suunnitteluvaiheesta;

Harjoitustuotannon hedelmät

Oma koosteeni aiheesta "Turvattomuus Kokkolassa". 1. harjoitustuotannon lopullinen versio. Alkuperäinen klippi oli 7 minuuttia ja 30 sekkaa pitkä. Kiinnostavuuden ylläpitämiseksi karsin sen tähän mittaan. Matskua kuitenkin oli muistaakseni 25 Gt:n verran, joten tässä on vain murto-osa kaikesta materiaalista.

Puurulan haastattelussa toimin kameramiehenä (ja äänitarkkailijana), Chydenia haastiksissa puolestaan olin mm. ääni- ja kameramiehenä sekä hostina.

Työkaluina Adobe Premiere (CS 5.5) ja osittain myös Pro Tools LE

"Ei otsikkoa"

Se isompi kolumni

Suomalainen televisioidentiteetti - Voiko BB:stä lähettää terveisiä kotiin? 

Muistatteko ne ajat, kun olitte vielä pieniä? Ulkona leikittiin jos mitäkin ja kotiin suostuttiin menemään vasta, kun oli aivan pakko. Lauantai-iltana nöyrä Suomalainen työntekijä perheineen avaa television saunomisen jälkeen ja yhdessä katsotaan Bumtsibumia. Arkena sitten nautittiin onnenpyörästä ja siitä toisesta ohjelmasta jossa se Spede Pasasen entinen heila piti jotain hauskaa arvuuttelupeliä ”kuuluisille” julkimoille.

Penskana suosikkiohjelmani oli muuten 1966-luvun Batman tv-sarja jota silloin MTV3 esitti. Jos sitä verrattaisiin juuri tulleeseen Christopher Nolanin Batman-trilogiaan niin ajatukset menisivät varmasti siihen, että jonkinlainen huono pila on kyseessä. Mikäli kuitenkin palataan takaisin siihen mitä ohjelmia kymmenisen vuotta sitten on tullut niin ainakin näin äkkiseltään tulee mieleen ”Passi ja hammasharja” sekä ”Far Out”. Eräänlaisia matkailuohjelmia molemmat joissa tavallinen pulliainen sai mahdollisuuden matkustaa kohti ääretöntä ja sen yli.

Kun mietitään sitä, mitä Suomi katsoo tänään, on pakko vain ihmetellä, että miten ja mistä nämä formaatit oikein ovat tulleet? Minkä ihmeen takia Salatut Elämät, joka siis on pyörinyt yli kymmenen vuotta telkkarissa, jatkuu edelleen? Entäpä Big Brother, sehän vasta ohjelma onkin! Joskus lukiossa otin ohjelman aiheeksi psykologian tunnilla ja oppitunnin päätteeksi oli suurin osa luokasta sitä mieltä, että psykososiaalisia kokeita näille ihmisille tehdään. Enkä siis ole aivan hullu, sillä psykiatriahan siinä välillä haastatellaan joka kertoo analyyseja talon asukkaista.

Oletteko koskaan miettineet, että mitä elämä on, kun sieltä talosta tullaan lopulta ulos? Kaikkien niiden sekstaamisien ja örvellyskännien jälkeen, puhumattakaan siitä, että Kansa on myös ollut todistamassa tapahtumaa jossa Sinä olet pöntöllä tekemässä toimitusta. Jos itse olen joskus mukana tällaisessa ohjelmassa niin lisään sen resumeeni.Työhaastattelussa voin sitten esitellä kauden parhaita paloja joissa ”paras” puoleni tulee esille. Uusimman Isoveljen intro on muuten mielenkiintoinen: siinä joukko jyrsijöitä asuu leikisti nukkekodissa.

Työhaastattelu tai deitti-ilmoitus - molemmissa koitetaan miellyttää vastapuolta

Tuhannen merkin kolumni

Koulussa piti tehdä tuhannen merkin kolumni ja minähän en siinä pysynyt, koska anarkiaa saatana !!!!, ei sentään. Juttua ois kyllä riittäny vaikka millä mitalla, mutta joskus on tehtävä kompromisseja. Kirjoittaminen on ollut kivaa ja nyt jo joudun sanomaan heipat av-journalismille. Ehkä vielä tulevaisuudessa tavataan. Tässä siis omani, nauttikaa.

Suomalainen televisioidentiteetti - Voiko BB:stä lähettää terveisiä kotiin? 

Muistatteko ne ajat, kun olitte vielä pieniä? Ulkona leikittiin, jos mitäkin ja kotiin suostuttiin menemään vasta, kun oli aivan pakko. Lauantai-iltana nöyrä Suomalainen työntekijä perheineen avaa television saunomisen jälkeen ja yhdessä katsotaan Bumtsibumia. Arkena sitten nautittiin onnenpyörästä ja siitä toisesta ohjelmasta jossa se Spede Pasasen entinen heila piti jotain hauskaa arvuuttelupeliä ”kuuluisille” julkimoille.

 Kun mietitään sitä, mitä Suomi katsoo tänään, on pakko vain ihmetellä, että miten ja mistä nämä formaatit oikein ovat tulleet? Minkä ihmeen takia Salatut Elämät, joka siis on pyörinyt yli kymmenen vuotta telkkarissa, jatkuu edelleen? Entäpä Big Brother, sehän vasta ohjelma onkin! Joskus lukiossa otin ohjelman aiheeksi psykologian tunnilla ja oppitunnin päätteeksi oli suurin osa luokasta sitä mieltä, että psykososiaalisia kokeita näille ihmisille tehdään. Enkä siis ole aivan hullu, sillä psykiatriahan siinä välillä haastatellaan joka kertoo analyyseja talon asukkaista. Uusimman Isoveljen intro on muuten mielenkiintoinen: siinä joukko jyrsijöitä asuu leikisti nukkekodissa.

Maistelua siitä, jos kirjoittaisinkin blogitekstejä yhteen. Viikon yhteenvetoja?

Jösses, milloinkohan olen viimeksi kirjoittanut jotain. Retorinen kysymys johon tuskin tarvitsee lisätä kysymysmerkkiä. Mun piti mennä suihkuun, mutta jäinkin tänne - kirjoittamaan ihmisten iloksi, heidän omalla kielellään. Oletteko voineet hyvin? Täällä on kuuma ja vaikka eilen satoikin ja hieman jopa jyrisi ei ilma ole viilennyt sen enempää. Olisipa syksy, silloin ainakin olisi viileämpää! Syksyhän on vuodenajoista parhain, ilma on viileää, lehdet muuttuvat ruskeiksi, tosin voikohan sitä nyt pitää hyvänä asiana.. Niin no, jos pitää ruskeasta väristä niin ehkä se on hyvä asia! En kyllä välitä siitä. Ajattelin, että voisi olla hauskaa kirjoittaa vaihteeksi jotain rönsyilevää ja katsoa, että mihin tämä oikein vie. Psykoanalyysia, jos haluatte sitä jotenkin kutsua.

Tämä kirjoitus saattaa kestää päiviä, viikkoja, kuukausiakin! No ehkei ihan kuukausia, mutta kenties joitain päiviä. Olen liian malttamaton, kun kyse on videoista tai teksteistä. Ne on vain julkaistava samantien, kun ne kirjoittaa tai on saanut editointipöydällä luojan hyväksynnän. Luoja kuulostaa oudolta sanalta, jumalalliselta jopa. Toisaalta sehän rooli meillä kirjoittajilla ja videontekijöillä on. Tai on niin kauan, kun me itse teemme omat hommamme. Oikeastaan pidän siitä tavasta, siis tehdä asioita itse ja päättää mitä menee tai ei mene arkistoon. Jos virheitä tai tyytymättömyyttä tulee vastaan niin voi vain osoitella itseään.

Pian tosiaankin on syksy. Sitten taas talvi ja niin homma toimii. Luonto toistaa samat prosessit taas miljoonatta kertaa. Miljoona muuten on erikoinen sana tai siis verrattuna siihen, jos olisinkin käyttänyt sanaa 'ääretön'. Ihminen ei käsitä ääretöntä. Tai käsittää ja ei käsitä. Ihminen ymmärtää äärettömän luonteen, muttei pysty käsittelemään sitä ajatuksena. Ääretön ja avaruus ovat varmaan jollain osin samanlaisia. Pystyn hahmottelemaan mitä ne pitävät sisällään, mutta jos pitää ruveta selittämään sitä mitä niiden sisällä tarkalleen ottaen on niin varmasti menee sormi suuhun. Se äärettömästä!

Tänään on 18.8.2012, kello on 15.31

Lopetan kirjoittamisen nyt tähän.

Viime päivinä olen oikeastaan vain kuumeisesti etsinyt asuntoja. Hyvänä apuna tähän on ollut Kokkolan kaupungin tarjoamat nettisivut joihin on kerätty yksityisiä vuoka-asuntovälittäjiä. Kultaakin kalliimpana kuitenkin on regionline.fi niminen sivusto jonne ihmiset voivat jättää ilmoituksiaan. Viimeisen viikon aikana olen kai jollain tapaa selättänyt puhelinkammoni ja olen soitellut tuntemattomille ihmisille tuon tuosta. Tänään oli regionlineen tullut ilmoitus asunnosta ja kun soitin tarjottuun puhelinnumeroon, puhui hän toista puhelua. Kymmenen minuutin päästä kokeilin uudestaan tuloksetta - se puhuu vieläkin. Kaksi minuuttia soittamiseni jälkeen puhelimeni soi. Vaihdamme nimiämme ja kysyn asunnosta. Se on juuri vuokrattu. Todella yleistä tämä tämmöinen tai siltä ainakin tuntuu. Soitat minuutinkin myöhään ilmoituksesta ja se onkin vuokrattu jo jollekin toiselle, haha! Ehkäpä asunto löytyy vielä.

Aloitan aamiaisen nauttimisen.

Tänään on 19.08.2012, kello on 12.37
Lopetan kirjoittamisen nyt tähän.

Wham!

Teille, jotka ette stalkkaa twitteriä