Wasted 4 Life

Kun kameramies ei näe, studio-ohjaaja ottaa  ohjat käsiin.

"Studio-ohjaaja vastaa mm. tunnelmasta monikameratuotannossa"

Ohessa on siis kuvia torstain 23.5.2013 monikameratuotannosta. Toimin kyseisessä tuotannossa studio-ohjaajana.

Kuvat otti Janniina Tuikka.

Teille, jotka ette stalkkaa twitteriä

Pieni pelihistoriikki: osa I

Tämän tekstin tarkoituksena on avata uutta näkökulmaa siihen miksi pelaamisesta ja peleistä on tullut tärkeä osa elämääni. Pääsenpähän myös kokeilemaan tätä bloggerin uutta "kirjoituspöytää", olkoon tämä tribuutti kaikille muistoille joita pelaamisesta on jäänyt.

Mestarin Systeemi

Ensikosketukseni peleihin sain jo hyvin nuorelle iällä, ehkä joskus 5-7 vuoden tienoilla. Muistan hämäriä kuvia lapsuudestani jolloin siskoni käytti minua eräänlaisena johtohelvetin tirehtöörinä. Televisiossa kuva ei näkynyt kunnolla ellei piuha ollut oikeassa asennossa. Musiikista ei ole mitään hajua, mutta hahmot ja taustat näin myöhemmällä iällä tuovat eittämättä mieleen Addams Familyn. Itse en koskaan päässyt pelaamaan, mutta olin jo hyvin innoissani, kun pääsin katsomaan tuota spritejen (= kuvahahmo) liikehdintää tv-ruudulla.

Sega Genesis

Olen päiväkodissa ja ns. "Kainuun keitaalle" on avattu kahvila, tai ehkä kahvila on ollut siellä jo kauan, en tiedä enkä voi väittää muistavani. Tilat ovat avarat ja tiskin takana on myyjä joka hymyilee joka kerta, kun asiakas tulee ovesta. En muista syytä miksi tähän kahvilaan on tultu, mutta kun lähdemme, saamme mustan laatikon mukaan jota vedämme pulkassa aina kotiin saakka. "Sen tulee antaa lämmetä ensin" joten tyydyn kotona vain ihmettelemään laatikon sisältöä. Laatikossa ollut konsoli oli Sega Genesis. Kun puhun "Segasta" tarkoitan Sega Genesistä, toivottavasti en aiheuta kauheaa sekalaisuutta. Konsolia pystyi vuokraamaan em. kahvilasta edullisesti, ottaen huomioon että elättäjänä toimi yksinhuoltaja. Kun konsolin vuokrasi sai siihen pari omavalintaista peliä mukaan. Muistelisin, että laite jolla siskoni pelasi aiemmin "Addams Familya" oli Sega Master System.

Sonic-siili, Segan tunnetuin hahmo?

"Segan" parissa tuli hyviä muistoja joista päälimmäisinä mainittakoot siskon kanssa murojen syöminen samasta kulhosta sekä "kumpi pystyy olemaan kiroilematta ennenkuin äiti tulee töistä" kilpailu. Pelaaminen ilman kiroilua voi toisinaan olla hyvinkin vaikeaa, etenkin jos kyseessä on Sonic.

"-- but the biggest thing was the speed. I've never seen anything move so fast like that" - James Rolfe/AVGN (Sonic Memories)

 Jossain vaiheessa siskoni järjesti yläasteella (?) luokkansa kanssa eräänlaisen toimintapäivän koululla. Siellä oli tyypillistä kummituslinnaa, arvontaa sekä se kaikkein jännittävin; peliluola. Muistan maksaneeni pienen määrän vanhaa rahaa, että saisin näyttää taitoni Sonicissa. Elämät loppuivat kesken kuitenkin aika pian..

Asunto numero kolme oli meidän asuntomme ja asunnossa numero kahdeksan eleli perhe joihin ystävystyin hyvin pian. Tässä toisessa perheessä oli itseäni pari vuotta nuorempi poika ja olemme pysyneet kaveruksina aina tähän päivään asti. Siinä missä meille vuokrattiin Genesistä oli tässä toisessa taloudessa 8-bittinen Nintendo, "NES". Pelailimme Nintendolla usein ja silloin olin erittäin innostunut "Kettupelistä" (Balloon Fight) jonka ajoittainen kaoottisuus sai adrenaliinin nousemaan välillä hyvinkin korkeaksi. Vaikka edustimmekin tavallaan eri konsoleita, ei mitään erimielisyyksiä koskaan syntynyt, sillä pelaamistahan se vain oli.

I'm not dead yet

Noniin, intti on ohi ja vaikka lupasinkin päivitellä blogia tässä palveluksen aikana niin enpä ole tätä lupausta pitänyt. Nöyrimmät pahoitteluni, konetta en ole vieläkään saanut hommailtua joten blogin päivityksen hitauden syy on yksin siinä, eikä suinkaan minussa, heh. Kirjoittelen tai teen videopäivityksen tuossa myöhemmin  kunhan joudan, nyt on kuitenkin aika avata virvokejuomaputelit ja juhlia vapautta! Kuollut en kuitenkaan ole joten nähdään taas jonkin ajan päästä, malttakaa!

Break a leg Frank

Tervehdys kaikille tasapuolisesti.

On kesäkuun viimeinen viikko ja mikäpä sen parempaa kuin istua kirjastossa päivittelemässä blogia. En tiedä oletteko ihmetelleet poissaoloani ja blogimerkintöjen pysähtymistä, mutta kerron siitäkin hieman seuraavan tekstin ohessa.

Koulu loppui, kesä tuli ja loma on tässä. Tai lieneeköhan oikein edes käyttää sanaa loma, koska luultavasti seuraava opinahjo kutsuu... dramaattista musiikkia armeijan jälkeen. Heinäkuun 11. on suuntana Kajaanin prikaatti ja ns. "linjaa" en vielä tiedä, koska pyrin muuttamaan sitä Alokas Infon mukana tulleen lomakkeen avulla. Selkä on voinut huonosti viime viikot (omaanhan skolioosin) ja nukkuminen on ollut tuskallista joten pyrin vaihtamaan pioneerista johonkin toiseen. Sitä en tiedä vielä, notta kuinka kauan olen palveluksessa, koska aika määrätään kuulema sitten, kunhan pytinkiin ilmoittautuu sisälle. Kaverit on tähän mennessä olleet sen vuoden siellä, mutta katsotaan katsotaan, ei maalailla piruja seinille.

Sitten miksi blogimerkintöjä ei ole tullut muutamiin viikkoihin; kone meni rikki. Eräänä päivänä ajattelin putsata hieman tietokonetta ja poistella turhaa kamaa. Ihan kunnollinen puhdistus oli mielessä, koska onhan tuonne tullut vaikka mitä turhaa vuosien varrella. Osaan jopa tehdä tämän putsaamisen, mutta kuinkas sitten kävikään.. Veljeni, Herra N:n, avulla koitin jopa "command prompt:iin" heittää käskyjä, joilla korjata kuvassa näkyvän puuttuva tiedosto... eikä se auttanut. "Ensimmäinen tapaus, kun tuokaan ei auta." Hankalaa on, mutta eipä tuo mitään.

Äitee osti meitsille tabletin synttärilahjaksi, tuli tosiaan täytettyä 20 vuotta. Herranjestas, että olenkin vanha.
No kuitenkin, oon sitten sillä pystynyt käymään netissä, lukemassa uutisia ja tsekkailemassa naamakirjan kuumimmat tilapäivitykset (heh). Twitter on kuitenkin ottanut ja iskenyt minuun kuin ensirakkaus ja siellä tulee enemmän pyörittyä. Vaikka se (Twitter) onkin yksinkertaisempi, ainakin omasta mielestäni, Facebookiin verrattuna on se jotenkin.. miellyttävämpi. Facebook ei enää tarjoa oikein minkäänlaista nautintoa, mahtaakohan jäädä jossain vaiheessa kokonaan pois. Kenties kenties.

Hippitukkalähti ja tilalle aseteltiin 12 mm siili. Tuntuu erikoiselta, koska näin lyhyttä lettiä ei meitsillä olekaan ollut sitten yläkoulun seitsemännen luokan.. En ole kesäloman aikana käynyt festareilla tai muissakaan riennoissa, mutta kirjastossa on nyt tullut käytyä ahkerasti. Viihdyn täällä ja kiitos sen, pystyn kirjoittamaan tämän. Miten teidän kesänne on mennyt? Kertokaa ihmeessä, voin sitten vasemmanpuoleisen kuvan hökötyksellä tulla lueskelemaan. ;) Kesäni jokinlainen "kohokohta" The Real Men Marathon jäi kokonaan näkemättä. Tabletilla pelistriimejä näemmä pystyy seuraamaan, mutta sivusto jossa se pidettiin ei tukenut mobiililaitteita, tai ainakaan se striimi ei tukenut.

Vuoroni kuitenkin loppuu tässä koneella ja koska nappulaliiga katselee minua uhkaavasti, olen poistuva takavasemmalle lukemaan One Pieceä. Hyvää kesää ja muuta ihanaa. Koitan ostaa uuden koneen tai jotain, että pääsen taas päivittelemään, jopa armeija-ajoilta. Siihen asti, adios!

xoxoxo
Frank

RADIOACTIVE MAN!

En ole kirjoitellut pieneen hetkeen mitään ja geigermittari tuolla ylhäällä näyttää aika suoraa viivaa. Kertoillaanpa siis kuulumisia! Kesä on nähtävästi ottanut alkaakseen, tai en oikein tiedä, että voiko ihan kesäksi sanoa, koska ainakin täällä on paikoitellen vielä lunta, ei paljoa, mutta on kuitenkin.

Lämpöä on parhaimmillaan ollut muutamana päivänä ihan tuossa +20'C pintaan. Muuten on ollut noin +13-17'C keskellä päivää. Aamuisin sitten on ollut (ainakin täällä) semmonen +7-9'C. Tähän "äkilliseen" lämpöön on ollu hankala tottua, koska nyt tulee vain entistä nopeammin kuuma ja siitä en pidä ollenkaan. Muutto pakastinarkkuun taitaa olla paikallaan. Ei siinä, on kuitenkin ihan kivaa, että voi pitää kevyempiä vaatteita ja näin lämpiminä aikoina musta kuosini vaihtuu värikkäämpään.

Olen tässä joitakin elokuvia katsellut ja kerrotaan nyt niistäkin hieman! Anttilassa oli tarjous josta en voinut kieltäytyä; Paluu tulevaisuuteen -trilogia, kaikki kolme leffaa vain kymmenen euroa! Useastihan näitä on esitetty telkkarissa, eritoten Nelosella, mutta silti en ole yhtäkään niistä nähnyt. Ja jos olen, niin se on ollut muutama minuutti jostain keskivaiheilta tai lopusta ja elokuvaahan ei voi ruveta siinä tapauksessa enää katsomaan. Mutta näin kahden elokuvan nähneenä, voin sanoa, että hyviähän ne on! Viiskauttaviis ja suositukset päälle.

Myös poliitkan saralla on kaikenlaista tapahtunut, perussuomalaiset pääsivät eduskuntaan konservatiivisine aatteineen ja saas nähdä, että kokeeko Suomi sisäpoliittisesti minkälaisen jytkyn seuraavan neljän vuoden aikana.

Tässä on enää alle pari kuukautta ja 20 vuotta tulee mittariin. Siihen vielä kuukausi päälle ja armeijaan käy tieni mun. Niin joo, pääsiäinen oli tossa viikonloppuna! Eipä käynyt ovella kuin kerran trulleja (kuten täällä sanotaan) eikä niillekään ollut mitään mitä antaa. Äiskän veli oli aikoinaan antanut trulleille sipuleita yms vihanneksia, "koomikkomaisuus" taitaa olla suvussa. Kohta on vappu ja kenties pitää simaa hieman ostaa!

Miten teidän pääsiäinen meni? Onko vapuksi kovasti suunnitelmia? Itseäni kiinnostaisi tehdä munkkeja, mutta saapi nyt nähdä. ;--)

Summer is nigh

Viime sunnuntaina kelloja käännettiin tunnilla eteenpäin. Aikaa sopeutua seuraavaan koulupäivään; 1 päivä.
Rajua, roisia ja rankkaa. Enkä ole vieläkään tottunut tähän uuteen rytmiin. Aika lentää ja sitä ei tunnu riittävän oikein mihinkään. Toisaalta on ihan jees, että aika kuluu nopeammin mutta sitten taas ei. Allekirjoitan addressin joka ajaa päivään lisää tunteja.

Aamuisin on kamalaa ja illalla on kamalaa. Aamulla väsyttää, illalla ei. Venäjällä puolestaan päätettiin, ettei talviaikaan enää siirrytä, koska tällainen systeemi tuottaa stressiä ja häiritsee ihmisen biorytmiä. "Ihmiset nukkuvat pommiin tai heräävät liian aikaisin".

Joskus psykan tunnilla todettiinkin, että on helpompi pidentää nukkumaanmenoa, kuin aikaistaa sitä. Kello on tässä vaiheessa 0.11 ja täällä meikä kirjoittaa blogia.

Ajattelin tehdä tämmöisen Pekka Perusjätkä merkinnän ja kertoa kuulumisiani ilman mitään sen suurempia filosofisia tai analyyttisia taka-ajatuksia.

Nusessa mua kutsuttiin nimellä "Anime-Jori", mikä on sinänsä hassua, koska en liiemmin katso animea, vaikka kuuntelenkin J-rockia/-metallia/-poppia ja luen tuhottomasti mangaa. Mangaa muuten mulla taitaakin olla kans lähemmäs 200 kipaletta. Loppua ei näy, opiskelijabudjetti kärsii, mutta sarjikset vain on koukuttavia!

Lopetin jokunen aika sitten Anime-lehden tilaamisen, koska se ei tunnu enää oikein nappaavan. Mutta koska olen maksanut tämän kauden lehdet, niin niitä tulee vieläkin. Selailin hieman uusinta Animea ja The Melancholy of Haruhi Suzumiyan artikkeli oli nostettu päälimmäiseksi. Kuten aiemmin sanoin, niin en ole juurikaan mikään animen ystävä, ehkäpä sen takia, että ns. "fillerijaksoja" on liikaa, ja tarina pyörii usean jakson ajan paikallaan, toisinaan käsitellen aivan turhia - lähes raivostuttavia asioita.

The Melancholy of Haruhi Suzumiyaa on kuitenkin kehuttu, ja koska se ei ole kauhean pitkä sarja niin ajattelin ottaa ja tutustua. Tarina ei alkuunsa vaikuttanut mitenkään erikoiselta. Päähenkilö Kyon aloittaa lukionsa ja tutustumistunnilla nuori naisenalku Haruhi Suzumiya kertoo etsivänsä aikamatkaajia, espereitä ja alieneita. Luokka hiljenee ja tarina jatkuu. Joidenkin päivien jälkeen Kyon alkaa puhua Haruhille ja ennen pitkää sulkeutunut Haruhi ystävystyy Kyonin kanssa. En oikeastaan tiedä "miksi" jatkoin tämän katsomista, se vain oli koukuttavaa.

Koska koulussa ei ole Haruhia miellyttäviä vapaa-ajan klubeja, kehottaa Kyon perustamaan uuden klubin - ja niin saa alkunsa SOS Brigade (Spreading Excitement all Over the World with the Haruhi Suzumiya Brigade), klubi, jonka tarkoituksena on etsiä aikamatkaajia, alieneita, espereitä ja kaikkea muuta yliluonnollista. Alkuunsa klubissa yritetäänkin juuri tehdä tätä tutkimustyötä, mutta pian kerho osallistuu pesäpallokisoihin, koulun elokuvakilpailuun (jonka jakso onkin hauskasti tehty VGA-kuvasuhdetta [4:3] toteuttaen), ynnä muuhun letkeään toimintaan. Välissä tapahtuu kaikkea mielenkiintoista, mutta niistä en sen koommin halua tässä sanoa, vaikka tuskin mitään spoilaisinkaan.

Se mikä tekee tästä animesta "omituisen" on se, että tätä on esitetty kahdessa eri versiossa - kronologisessa ja ns. "Kyon versiossa". Kyon pomppii miten sattuu ja ottaa jaksoja sieltä täältä. Katsoin ensin ensimmäisen tuotantokauden, mutta vasta sarjan viimeisen jakson aikoihin huomasin, että toisella kaudella on jaksoja jotka tukevat ensimmäistä kautta. Periaatteessa täytyy siis katsoa ensimmäistä kautta, hieman toista kautta ja taas ensimmäistä, koska viimeinen jakso kuitenkin on molemmissa sama - ensimmäisen kauden viimeinen jakso (ep. 14).

Voi olla, että katson viikonloppuna The Disappearance of Haruhi Suzumiyan.

Pitkästä aikaa lukijakysymysten pariin;
Mitä lehtiä sinä tilaat ja/tai luet?

Muistuttaisin, että henkilöt, jotka eivät ole rekisteröityneet bloggeriin voivat kommentoida kans. :)

The Gorgeus Blogger

Our Kingdomin Anni [blog here] palkitsi meikän tällä, jotenka annanpa kuulua itsestäni!

Milloin aloitit blogisi?

- Aloitin blogini 13. lokakuuta 2010, olin tuolloin sairaana himassa. Ennen kuin sain päähäni aloittaa blogin pitämisen olin heittänyt ulkolinnuille auringonkukansiemeniä. Katsoin taivasta ja siitä se ajatus sitten lähti.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

- Mun tekstit käsittelee asioita laidasta laitaan. Yhdessä kirjoituksessa saatan pohtia olemassaolon kysymyksiä ja toisessa kerron kuinka olen tehnyt mustikkapiirakkaa. Kirjoitan siis siitä mistä haluan kirjoittaa ja mistä voin mahdollisesti sanoa jotain, simple as that.

"No Kiddo, at this moment, this is me at my most... 

masochistic."

- Bill (Kill Bill vol. 1) 

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

- Mun blogini tarjoaa kirjoituksia laidasta laitaan. Haluan, että lukijassa herää se tietynlainen pikkulapsen mielenkiinto maailmaa kohtaan. Toki pyrin myös herättämään ajatuksia aika ajoin. Koska pystyn niin otan kantaa asioihin. (Kylläpä on poliitikkomainen fiilis)

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

- Hankala kysymys! Minkä takia ihminen yleensä valitsee toisen tien? Ehkä halusin aloittaa tämän siksi, koska mulla on joitakin kavereita jotka myös pitävät blogeja. Toisaalta, ehkä haluan kerätä samanhenkiset ihmiset lukemaan ja kommentoimaan mun ajatuksia. Kehittyä ei voi, ellei saa kritiikkiä ja mielipiteitä muilta.

Do I really look like a guy with a plan? You know what I am? I'm a dog chasing cars. I wouldn't know what to do with one if I caught it. You know, I just... do things..

- Joker (Batman: The Dark Knight)

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

- Voisin ehkä kirjoittaa useammin/vakavemmista aiheista/enemmän itsestäni/et cetera. Oon tosin sitä mieltä, että blogin on pysyttävä persoonallisena, joten ehkä en rupea sen suuremmin mitään muuttelemaan. Kommenttia toivepostauksista olis tosin ihan mukava saada.

Ketkä viisi sitten saavat palkinnon?

En tunne niin montaa henkilöä joten tyydyn nytkin haastamaan vain Himen [blog here].

Seitsemän kuolemansyntiä, seitsemän taivaallista hyvettä

Kiitos Annin Beautiful Blogger -haasteen teenpä nyt postauksen jossa kerron 7 faktaa itsestäni.
Tai oikeastaan pitäisi kertoa 7 faktaa ja haastaa sitten 7 muuta bloggaajaa tekemään sama, mutta enhän minä niin montaa tunne ja ns. "randomien" haastaminen olisi... epäilyttävää. :--D

Yksi

Olen absolutisti ja minulla on useita henkilökohtaisia syitä tälle. Esimerkiksi, olen nähnyt kuinka alkoholi sekoittaa ihmisten päät. Teinit itkee kännissä, aikuisilta menee työt ja lapsille tulee traumoja, kun vanhemmat huutaa ja riitelee. Yläasteikäisenä karkasin kotoa, koska en jaksanut kuunnella isäpuolen huutoa. Tämä johti siihen, että sain oman asunnon toiselta puolelta kylää, läheltä koulua. Elikkäs oon pitänyt pitkän aikaa huolta itsestäni. Ennen olin hyvin alkoholivastainen, mutta ajatteluni muuttui, kun keskustelimme "isoveljeni" kanssa ko. aiheesta. Palavana ajatuksena jäikin "On okei käyttää alkoholia niin kauan, kunhan alkoholi ei käytä sinua." Silti en käytä alkoholia, enkä ole juonut alkoholipitoisia juomia ehtoollista lukuunottamatta.


Kaksi 

Vaikka miellän itseni agnostikoksi enkä niinkään miksikään "hihhuliksi" kuten usein sanotaan niin olen silti kohtalaisen paljon kiinnostunut uskonnoista. Toisaalta eihän agnostismi ole mikään perustelu sille ettei voisi olla kiinnostunut. Yksi syy tälle on se, että haluan puolustaa tai pikemminkin korjata/opettaa ihmisiä mikäli he antavat vääriä lausuntoja uskontoihin liittyen. Toisaalta haluan myös taistella uskontoja vastaan niiden omilla opetuksilla.Uskonnoissa on myös mielenkiintoisia teorioita ja tarinoita kuten legenda neljästä maailmanlopun hevosmiehestä. Sokratesta lainatakseni; ainoa hyve on tieto ja ainoa pahe on tietämättömyys.






Kolme

Olen pitkän aikaa koittanu päästä tästä paheesta, mutta kai se on osa minua. Olen introvertti eli sisäänpäin kääntynyt persoona. Olen paljon omissa oloissani, mietin paljon kaikkea (kuten olette varmastikkin huomanneet), tykkään istua kotona ja elellä tylsää elämää. Sinänsä hassua, koska nuorempana olin tosi sosiaalinen tapaus. Koen etten osaa kunnolla enää edes puhua ihmisille. En keksi oikein puheenaiheita ja puhuminen on toisinaan hyvinkin hankalaa. Kirjoittaminen sen sijaan on hyvin hyvin paljon stressittömämpää ja mielekkäämpää. Kuten joskus totesin; puhuttu sana elää vain hetken, kun kirjoitettu on kuolematon. Mutta vaikka olenkin introvertti niin koulussa tulen ihan hyvin toimeen muiden ihmisten kanssa.


Neljä

Rafael - Ateenan koulu

Viisaus ja älykkyys ovat jotain mitä pidän todella suuressa arvossa. Se on minusta myös jollain tavalla seksikästä. Olen kiinnostunut pitkälti kaikesta, koska janoan tietää asioita. Haluan oppia ja ymmärtää, tietää miksi ja miten. Filosofia palaa rinnassani ja toimii eräänlaisena oppaana ymmärtämään maailmaa, sitä mitä näemme ja mitä emme näe. Hyvä opas se onkin ollut ja millaista tekstini olisikaan, jos en olisi mennyt lukioon? Miten olisin muuttunut, jos olisin mennyt ammattikouluun tekemään... jotain? Tällä hetkellä kehittelen erästä teoriaa ihmisistä, evoluutiosta ja ajattelemisesta. Olen päättänyt kuitenkin, että kerron siitä vasta, kun olen saanut kaikki ajatukseni paperille.

Viisi

Olen todella huono matematiikassa. Joskus pentuna kävin psykologilla tämän takia ja todettiin, että olen keskivertoa heikompi ellen jopa huomattavasti heikompi muihin oman ikäisiin nähden matematiikassa. Kutakuinkin viidennellä luokalla, mulle tehtiin HOJKS (Henkilökohtainen Opetuksen Järjestämistä Koskeva Suunnitelma) jonka jälkeen olin aina yläasteen loppumiseen asti mukautetulla matematiikalla. Kaverit sitä usein nauroikin, kun mun tehtävät näytti siltä kuin ne olis revitty jostain ala-asteen kirjoista. On suorastaan ihme, että olen lukiossa päässyt pakolliset kurssit läpi - rimaa hipoen, mutta läpi kuitenkin. Toinen heikkous on ruotsi, mutta sen syy oli asennevamma ja kaveripiiri joka tunsi samoin ruokki tätä ajatusta. Tottakai piti olla niin vitun kova "ruotsi on puhevika/ruotsi on homojen maa" sloganeiden kanssa. Vasta vanhemmiten olen kasvanut viisaammaksi, mutta edelleen on ystäviä jotka ovat sitä mieltä, että ruotsi on homojen maa. Sääli.

Kuusi

Olen sukuni viimeinen miespuolinen hengissä oleva jäsen. Tai pikemminkin pitäisi sanoa, että viimeinen joka kantaa suvussani tätä sukunimeä. Äiti on naimisissa, mummulla on tyttönimensä, serkuilla on tädin entisen miehen sukunimi, toisella tädillä on (syystä jota en tiedä) oma sukunimensä, sisko varmaankin vaihtaa sukunimensä mikäli joskus menee naimisiin ja isällä (johon tutustuin vasta muutama kesä sitten) on oma sukunimensä. Syy kuitenkin sanavalintaan 'viimeinen' on se, että koska olen ollut tekemisissä vain äidinpuoleisen suvun kanssa ja koska siellä kaikki on naisia niin voidaan sanoa, että olen viimeinen miespuolinen jäsen. Setä hukkui joskus äidin nuoruudessa ja vaari kuoli edellisenä syksynä ennen syntymääni. Tämä saattaa olla syy siihen miksi ystäväpiirissäni on enemmän hameväkeä kuin miehiä. Tulen myös paremmin naisten kanssa toimeen. En ole mikään taitava korjaamaan asioita yms., mutta leipoa ja kokata osaan hyvin!




Seitsemän

Meitsi on vasuri eli vasenkätinen. Ei tämä nyt niin ihmeellistä ole, mutta mikä on ihmeellistä on se, että kaikki on kuulema äidinpuolelta vasureita.

Aina sanotaan, että vasenkätiset on luovia et cetera, mutta en tiedä. Tai sitten ajatukseni ovat luovia ja filosofia on taiteenalani. Hahaha!

Toisaalta, tykkään kuunnella klassisia teoksia, lukea runoja, katsella elokuvia ja näytelmiä, piirtää yms. En kuitenkaan tiedä, että onko ihmisen kätisyydellä mitään tekemistä persoonallisuuden ja intressien kanssa.
Wikipediassa oli mielenkiintoinen artikkeli vasenkätisyydestä. Alhaalla oli katso myös -osio jossa oli mm. luettelo tunnetuista vasureista. Oikekätisten puolella ei kuitenkaan tällaista luetteloa ollut mitä ihmettelin suuresti.

Rauhallista joulua ja räiskyvää uuttavuotta kaikille!
ps. Haastan Himen. :--)