Satunnainen kolmonen

Ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella jotain, koska kirjoittaminenhan on hauskaa! Tai no kuvapostaus tää taitaa enemmänkin olla, mutta kuitenniin. Tällä kertaa listailen jotain aivan satunnaisia top-3 juttuja, jotka eivät ole parhausjärjestyksessä. Lista on hieman erilainen, koska ajattelin valita toisenlaisia vaihtoehtoja sillä muutenhan jokainen lista olisi aina samanlainen. Sarjakuvien osalta oli aivan pakko pistää Alan Moore -kielto, koska muutenhan olisi tullut aika selviä valintoja. ;) Pelihistoriikki jatkuu kyllä ja siihen on tulossa uskoakseni paljon sisältöä!

Elokuvat

Trainspotting on säilynyt korkealla lempielokuvien listalla aina siitä asti, kun sen ensimmäisen kerran näin. Elokuvan on mielestäni ajaton ja sen sanoma tai pikemminkin idea hyvin kiinni tässäkin päivässä. Valinta on sinun.

Zack ja Miri puuhaa pornoo on hauska ja omituinen elokuva. Miksei kukaan ennen keksinyt, että pornoelokuvien kulisseissa näyttelijöillä voisi olla draamaa kaiken sen panemisen lisäksi?

Ole rahaongelmissa, avaa tutun posti ja päätä seurata kuolleelle miehelle tarkoitettuja ohjeita. Ongelmat ovat taattuja!

Oudoimmat elokuvat

Kellopeliappelsiini oli kirjana hyvin hankala lukea, kun joskus lukiossa koitin siitä kirjaesitelmää tehdä. Elokuvaa en ole katsonut loppuun asti, mutta eihän se absurdi maailmankuva siitä muuttunut.

Memento on hyvin uniikki teos, tai en ole ainakaan vastaavaan vielä törmännyt. Jos mielenkiintoa löytyy ja pää kestää katsoa elokuvan jonka viimeinen kohtaus on ensimmäinen, toiseksi viimeinen toinen jne. on tässä jotain mitä ihmetellä.

Mahdollisesti huonoin zombie-elokuva joka on tehty. Tarinassa ei ole päätä eikä häntää. Näyttelijöiden suoritukset ovat laiskoja ja tarina tuntuu tylsältä. Meh.

Korkkaamattomat leffat (=muoveissa tai katsomattomia)

En oikeastaan tiedä tästä mitään muuta kuin sen, että sitä on ollut työstämässä Akira Kurosawa. Ehkä se on hyvä, ehkä ei. Uskon, että pidän tästä.

Jo vuodenpäivät katsomattomana seissyt Perikato vain odottelee katsojaansa. Hitler on aina kiinnostanut ja siinä lieneekin syy miksi tämä on tullut ostettua. Kasvissyöjä ja koiranomistaja samassa; mikä voi mennä pieleen? ":D"

Joskus ammoisina aikoina pyysin ihmisiä listaamaan facebookissa elokuvia joissa päähenkilö tai tapahtumat liittyvät tavalla tai toisella sokeuteen. Rayn tiedän muusikkona, mutta mitään en henkilöstä itsestään tai hänen musiikistaan oikeastaan tiedä.

Soundtrackit

The Ocean on His Shoulders, Bioshock ykkösen erinomainen aloituskappale, joka jäi mieleen voimakkaasti ensimmäisestä kerrasta lähtien.

Dream is Collapsing, hyvin voimakas kappale jossa taustalla soivat jouset tuovat mukavasti dramaattisuutta.

Despicable Me, samannimisen elokuvan samanniminen tunnari. Letkeää pahismusiikkia. 

Viimeisimmät ostokset

Batman: The Animated Series (satunnaisia jaksoja)

Kokkolan Citymarketista sai muutaman jakson levyjä 3 egee per kappale joten pakkohan sitä oli ostaa parhaaksi luokiteltua Batman animaatiota. (Myöhemmin löysin netistä The Animated Series vol. 1 joka sisältää 28 jaksoa suomiteksteillä, ainoa harmittelun aihe on se, että kannet ovat ruotsiksi. Oh well.)

Ei oikeastaan mitään ihmeempiä selittelyjä. Olen vain halunnut nähdä tämän.

"It's like 'HEE HAW' with lasers!"

Juomat

Fanta Excotic tölkistä on vain parasta. Muovipullolimu ei ole koskaan ollut yhtä hyvää.

Maito - herrasmiehen valinta. Tummansinistä kahviin ja vaaleampaa ihan muuten vain.

Lasipullo-Kola on edelleen hip.

Softat

Meseä en ole käyttänyt pitkiin aikoihin ja tämän oikeastaan hankin siksi, että joidenkin ihmisten yhteydenpitoon tarvitsin joskus facebookchattia, mutten jaksanut olla naamakirjassa kirjautuneena. Tällä ohjelmalla selaan nopeasti sähköpostit, irkkaan, puhun skypessä, päivitän twitterin ja viestittelen muiden ihmisten kans. 

Vaikka en kauhean puhelias henkilö olekaan, niin skypellä se tulee tehtyä ilmaiseksi. Muutamien kavereiden kans tulee soiteltua aika usein.

Kyllä, käytän Windows Notepadia. Näppärästi tulee laitettua kaikki muistiin tai järjesteltyä ajatuksia, jos ei paperia ole lähellä.

Sarjat

Parempi kuin Simpsonit, imo.

Hahmokemia on hauskaa ja henkilöt ovat persoonallisia.

Meinasin kerran ostaa kirjakaupasta ihan kirjan tästä, mutta se sitten jääääi, kiinnostaisi kuitenkin. Tarina on kiehtova, miljöö kaunis ja hahmot vaikuttavia. Tyrion "The Imp" Lannister on paras!

Sarjakuvat

Kirjat/kirjoitelmat

 Laitetaan pennut tappelemaan keskenään ja saadaan amerikkalainen Battle Royale!

Otorin klaanin tarinat

Menin, otin ja luin. Oli hyvä!

Holvit

Jos et ole vielä lukenut, niin kokeilehan onneasi täällä.

Vieraillut sivustot

Cinemassacre

James Rolfen ja Mike Matein kotisivut. Materiaalia on laidasta laitaan ja on erittäin jännittävää seurata Jamesin elokuvauran kulkua.

Nes-Retku

Pääasiassa käytän tätä striimien seuraamiseen, mutta löytyyhän sieltä videot, blogi yms.

Armor Games
Aina on hyvä aika pelailla pelejä Armor Gamesissa! Suosittelen kokeilemaan Reincarnation-sarjaa!

Pelit

Bioshock 2 toimi erittäin hyvin ykkösen jälkeen. Ainoana miinuksena on se ettei aiempia tasoja pysty koluamaan uudestaan.

Pidin ykkösestä ja kakkonen on edelleen pelaamatta vaikka onkin asennettuna koneelle. Oikeastaan pidän koko sarjasta peleineen!

Rokkitähden kenties paras hiekkalaatikko. Länkkärit ja länkkäripelit on kivoja, 'nuff said!

Sankarit

Lepakkomies vain on aina ollut cool. Ensikosketus tähän viittasankariin tapahtui joskus skidinä, kun MTV3 esitti vuoden '66 camp-Batmania. Ei tarvinut äiteen paljoa huudella, kun ohjelma alkoi telkkarista. Sarjaa näytettiin ainakin wikipedian mukaan viimeksi vuosien 1998 ja 1999 kesinä.

Watchmenin Rorschach on hieman erilainen etsivä Batmaniin verrattuna, vai onko sittenkään? Brutaalin ulkokuoren alla on mies joka janoaa totuutta ja oikeutta -- hinnalla millä hyvänsä.

Ette olisi ehkä osanneet aavistaa tätä, mutta mielestäni Freddie sopii mukavasti tämän otsikon alle. Ukko teki hyvää musiikkia ja ei ihmeemmin mässäillyt julkisuuden valokeilassa.

Pahikset

Siitä asti, kun sain ensimmäisen Spider-Man sarjikseni ja näin Skorppionin, on se ollut yksi suosikkipahiksistani. On suuri vääryys ettei tätä hahmoa ole tuotu valkokankaalle yleisön nähtäväksi.

Tunnetuksi Bane tuli vuosien 1993-1994 luodussa Knightfall tarinassa jossa Bane murskasi Batmanin selän. Valkokankaalla tätä körilästä nähtiin ensimmäisen kerran elokuvassa Batman ja Robin jossa Bane kuvattiin mielettömänä lihaskimppuna. Uskon, että tuleva Dark Knight Rises kuitenkin korjaa mielikuvan tästä jättiläisestä.

Victor Fries tai tutummin Jäämies/Pakkasherra/Mr. Freeze, myös Mr. Zero, on yksi suosikkipahiksistani. Victor oli jo lapsena hyvin kiinnostunut kryotekniikasta ja hän tutkikin jäätymisen vaikutuksia jäädyttämällä kaikenlaisia pieneläimiä. Erään kahakan päätteeksi Victor putosi jonkinlaiseen pakkasnesteeseen mikä koitui miehen kohtaloksi - muttei pysyvästi. Vaurioita tuli kuitenkin sen verran, ettei herra kestä normaalilämpötiloja vaan joutuu koko ajan elelemään nollan miinusmerkkisellä puolella, tämä siis jos hän ei ole pukunsa sisällä. Mikä sitten tekee Pakkasherrasta erilaisen pahiksen? -Kenties se, että kaiken takana on tälläkin kertaa nainen. Friesin vaimolla Noralla on vaikea sairaus jonka vuoksi hänet on laitettu kylmäsäiliöön ettei sairaus pahenisi. Tämä sairaus on se asia jonka vuoksi Jäämies tekee rötöksiä; saadakseen rahaa ja löytääkseen parannuksen vaimonsa terveydentilaan.

Random

Intin villasukat
Ehkä parasta mitä intistä on sotilaspassin lisäksi käteen saanut.

Kokkola
Vaikka Kokkolassa tuleekin usein käytyä, ei sen sydämessä ole vieläkään tullut oikein seikkailtua. Jostain syystä tämän kaupungin raitilla on vain mukava käydä kävelemässä.

Gamecuben ohjain

Koska Se on edelleen hypettämisen arvoinen.

Karhut on v*ttumaisia

Gameboy

Pieni pelihistoriikki: osa I

Tämän tekstin tarkoituksena on avata uutta näkökulmaa siihen miksi pelaamisesta ja peleistä on tullut tärkeä osa elämääni. Pääsenpähän myös kokeilemaan tätä bloggerin uutta "kirjoituspöytää", olkoon tämä tribuutti kaikille muistoille joita pelaamisesta on jäänyt.

Mestarin Systeemi

Ensikosketukseni peleihin sain jo hyvin nuorelle iällä, ehkä joskus 5-7 vuoden tienoilla. Muistan hämäriä kuvia lapsuudestani jolloin siskoni käytti minua eräänlaisena johtohelvetin tirehtöörinä. Televisiossa kuva ei näkynyt kunnolla ellei piuha ollut oikeassa asennossa. Musiikista ei ole mitään hajua, mutta hahmot ja taustat näin myöhemmällä iällä tuovat eittämättä mieleen Addams Familyn. Itse en koskaan päässyt pelaamaan, mutta olin jo hyvin innoissani, kun pääsin katsomaan tuota spritejen (= kuvahahmo) liikehdintää tv-ruudulla.

Sega Genesis

Olen päiväkodissa ja ns. "Kainuun keitaalle" on avattu kahvila, tai ehkä kahvila on ollut siellä jo kauan, en tiedä enkä voi väittää muistavani. Tilat ovat avarat ja tiskin takana on myyjä joka hymyilee joka kerta, kun asiakas tulee ovesta. En muista syytä miksi tähän kahvilaan on tultu, mutta kun lähdemme, saamme mustan laatikon mukaan jota vedämme pulkassa aina kotiin saakka. "Sen tulee antaa lämmetä ensin" joten tyydyn kotona vain ihmettelemään laatikon sisältöä. Laatikossa ollut konsoli oli Sega Genesis. Kun puhun "Segasta" tarkoitan Sega Genesistä, toivottavasti en aiheuta kauheaa sekalaisuutta. Konsolia pystyi vuokraamaan em. kahvilasta edullisesti, ottaen huomioon että elättäjänä toimi yksinhuoltaja. Kun konsolin vuokrasi sai siihen pari omavalintaista peliä mukaan. Muistelisin, että laite jolla siskoni pelasi aiemmin "Addams Familya" oli Sega Master System.

Sonic-siili, Segan tunnetuin hahmo?

"Segan" parissa tuli hyviä muistoja joista päälimmäisinä mainittakoot siskon kanssa murojen syöminen samasta kulhosta sekä "kumpi pystyy olemaan kiroilematta ennenkuin äiti tulee töistä" kilpailu. Pelaaminen ilman kiroilua voi toisinaan olla hyvinkin vaikeaa, etenkin jos kyseessä on Sonic.

"-- but the biggest thing was the speed. I've never seen anything move so fast like that" - James Rolfe/AVGN (Sonic Memories)

 Jossain vaiheessa siskoni järjesti yläasteella (?) luokkansa kanssa eräänlaisen toimintapäivän koululla. Siellä oli tyypillistä kummituslinnaa, arvontaa sekä se kaikkein jännittävin; peliluola. Muistan maksaneeni pienen määrän vanhaa rahaa, että saisin näyttää taitoni Sonicissa. Elämät loppuivat kesken kuitenkin aika pian..

Asunto numero kolme oli meidän asuntomme ja asunnossa numero kahdeksan eleli perhe joihin ystävystyin hyvin pian. Tässä toisessa perheessä oli itseäni pari vuotta nuorempi poika ja olemme pysyneet kaveruksina aina tähän päivään asti. Siinä missä meille vuokrattiin Genesistä oli tässä toisessa taloudessa 8-bittinen Nintendo, "NES". Pelailimme Nintendolla usein ja silloin olin erittäin innostunut "Kettupelistä" (Balloon Fight) jonka ajoittainen kaoottisuus sai adrenaliinin nousemaan välillä hyvinkin korkeaksi. Vaikka edustimmekin tavallaan eri konsoleita, ei mitään erimielisyyksiä koskaan syntynyt, sillä pelaamistahan se vain oli.

Katawa Shoujo: Disability Girls

Jokunen kuukausi takaperin olin iltaani istumassa tietokoneella ja tutkailemassa netin maailmaa. Jotenkin ihmeen kaupalla päädyin sitten eräälle nettisivulle jossa olin jo aikaisemmin käynyt. Sivulla mainostettiin "peliä" joka kuitenkin genren puolesta luokitellaan visual novelliksi. En ole ennen em. genren tuotoksiin tutustunut ja koska Katawa Shoujo ideansa kanssa vaikutti hyvin erikoiselta ajattelin antaa sille mahdollisuuden. Pelin keskipisteessä on Hisao Nakai, lukiolainen, aivan normaali pojan kloppi. Eräänä päivänä hän saa viestin tulla ennalta määrättyyn paikkaan ja pienen monologin jälkeen selviääkin, että paikalle hänet oli kutsunut samasta koulusta oleva nuori nainen joka aikoo tunnustaa rakkautensa Hisaolle. Kuinka ollakaan tästä alkaa tragedia; Hisaon sydän rupeaa lyömään epämääräisesti, kipu kohoaa nuppiin ja seuraavaksi ruudulle läiskäistään välianimaatio.

Animaatio oli mielestäni erittäin kaunista katseltavaa ja useasti olenkin kuullut kuinka ihmiset ovat ylistäneet eritoten videossa esiintynyttä kelloa. Seuraavaksi lukijalle selviää, että Hisao on joutunut sairaalaan, hän on ollut vuoteenomana jo kolme kuukautta ja elämä alkaa pikku hiljaa näyttää aina vain kurjemmalta. Päähenkilö kuvailee tilannetta lähes yliampuvan dramaattisesti, mutta tuskinpa kukaan ihan heti jaloilleen pomppaisi saatuaan tietää, että elämä on rajoittunut melkoisesti edellisestä. Hisao kärsii sydänsairaudesta, rytmihäiriöstä joka hänellä on ollut jo lapsesta asti, mutta joka vasta nyt on alkanut oireilemaan. Koittaa päivä ja Hisaon perhe sekä tohtori tulevat vierailemaan. Lääkäri kertoo, että Hisao voi vihdoinkin palata sivistyksen pariin, mutta edellisen koulun sijaan on opintoja jatkettava Yamakun oppilaitoksessa joka on suunnattu erilaisille nuorille -- invalideille.

 En pidä sanasta vammainen, koska se antaa hyvin erilaisen kuvan siitä mistä oikeasti on kyse. Vammainen on sanana ainakin omaan korvaani hieman vihamielinen tai antaa muuten vain vääränlaista informaatiota. Sanan "rajoittunut" käyttäminen on myös yhtä tuskaa. Invalidi saattaa juuri ja juuri mennä, mutta lempparikseni on tässä suhteessa muodostunut tuo englannin sana disabled. Voi ristus, notta suomi osaa välillä olla hankala kieli.

Mitä mieltä sitten sankarimme on tästä koulun vaihdosta? Hän vihaa sitä, luonnollisesti ennakko-odotuksia on ja koulun nimikin saa Hisaon tuntemaan vatsanväänteitä. Aikuisten maailmassa aikuinen vastaa siitä missä lapsi opiskelee ja niinpä Hisao joutuu Yamakuun. Yamakussa on asunnot niitä tarvitseville opiskelijoille ja sairaanhoitajat päivystävät ympäri vuorokauden. Olen saanut kuvan, että ulkonäöllisesti koulu näyttää aivan brittiläiseltä sisäoppilaitokselta, mutta avarammalta.

Yamakun lukiolaistytöt; Lilly, Hanako, Rin, Shizune ja Emi.

Protagonisti tulee kesken päivää koululle ja häntä vastassa on luokanopettaja Akio Mutou. Mutou vie uuden oppilaan tutustumaan luokkaansa ja hämmästys on suuri, luokassa on aivan "tavallisen" näköisiä ihmisiä. Hisao ihmettelee vain paria oppilasta - tyttöä jolla on arpia kasvoissa, toista tyttöä jolla on pinkit hiukset sekä samanikäistä poikaa jolla on jonkin sortin kävelykeppi. Opettaja pyytää Hisaota kertomaan hieman itsestään ja passittaa tämän sitten Shizunen viereen lopputunniksi. Muukalainen ei tunne luokasta ketään, Mutou huomaakin tämän pian ja opastaa Hisaon oikealle paikalle. Hisao avaa suunsa keskustellakseen aiemmin mainitulle Shizunelle, mutta saakin vain naurut. "En minä ole Shizune, tämä tässä vieressäni on Shizune. Minä olen vain hänen tulkkinsa". Pinkkitukkainen tyttö on Misha, hän tulkkaa kaiken kuuromykälle Shizunelle. Mishan vakiohuudahus on BWAHAHAHA.

Myöhemmin tarinassa tutustutaan myös muihin invalideihin; Emiin jolla on jalkaproteesit (on kuulemma luokkansa nopein juoksija. heh), Hanakoon joka on se arpinen tyttö, Riniin joka on kädetön taiteilija, Lillyyn joka on sokea sekä likinäköiseen naapuriin Kenjiin joka sepittää salaliittoteorioita maailman valtaavista feministeistä. Tarinassa ensimmäisen näytöksen valinnat ohjaavat polulle joka vie tietyn tytön sydämeen. Ensimmäisellä läpipeluukerrallani päädyin seurustelemaan sokean Lillyn kanssa ja voinen sanoa, että viimeisen luvun aikan vuodatettiin miehisiä kyyneleitä.

Valinnoista vielä jotain. Sain idean tämän postauksen kirjoittamisesta luettuani uusimman PELIT-lehden (3/2012) arvostelun Katawa Shoujosta. Siinä pelin valinnoista kirjoittettiin niukkasanaisesti, mutta kuitenkin ytimekkäästi. "Valintatilanteetkin ovat usein tasoa 'lähteäkö kirjastoon vai kaupungille' --" Monimuotoisuutta ei siis tällä saralla juurikaan ole. Henkilöt joiden kanssa vuorovaikutusta syntyy ovat kuitenkin tietoisia omasta tilastaan ja suutahtavat päähenkilölle, jos heitä rupeaa säälimään.

Pari viikkoa takaperin olin käymässä Kokkolassa ja myöhästyin linja-autosta. Seuraava onnikka lähtisi vasta 19:50 joten ajattelin mennä viettämään aikaani linja-autoaseman vieressä olevalle kirjastolle. Siellä käteeni tarttui Anime-lehti jossa oli myös juttua Katawa Shoujosta. Pelin tekemisestä kertoi suomalainen, Aura -nimimerkkiä käyttävä henkilö joka oli luomassa päätarinaa sekä Rinin polkua. Kuluneet viisi vuotta hajanaisen ryhmän kanssa ilman palkkaa on ollut erikoista aikaa. Syy miksi pelin tekemiseen kului näinkin pitkästi johtui siitä että ympäri maailmaa sijaitsevia ihmisiä on vaikea organisoida. 4chan, mese ja pääasiassa irc toimivat paikkoina joissa kässäriä hiottiin. Pelin ohjelmoinnista vastaa "delta" nimeä käyttävä henkilö joka aloitti koodaamisen ilman minkäänlaista kokemusta.

Itse pidin tuotoksesta. Välillä törmäsin pieniin kirjoitusvirheisiin, mutta se ei tunnelmaa latistanut. Päätarinan + Lillyn polun läpäisyyn meni jopa kahdeksan ja puoli tuntia. Draamaa ei myöskään puutu näkönovellin ulkopuolelta, sillä peli on saanut jos minkälaista kommenttia sen aiheesta sekä seksikohtauksista joita pelin aikana tulee vastaan. Toki seksin saa asetuksista pois, mutta mitä hauskaa siinä olisi? Erotiikalla ei mässäillä vaan se tuodaan esille erittäin hienovaraisesti. Kokemus kosketti minua ja olen alkanut enemmän havannoida ympärillä olevia ihmisiä, terveyttä sekä maailmaa. Tietysti myös pelin polkujen valinta on omaa luokkaansa ja pistää miettimään tyttöjä vammoineen. Maailmanparantaja minusta tuskin tulee, mutta välillä on mukava stimuloida mieltä provosoivilla aiheilla. Taidan lukea tämän uudestaan ja valita seuraavaksi Rinin. Näkemiin taas tältä erää.

http://katawa-shoujo.com/