Vaihteeksi englanniksi, jaksanut kirjoittaa suomeksi

Hi guys!

It's been really, really long time since I wrote in here! Things have been going really smoothly and the main reason for my absence has been laziness, my apologies.

School has kept me super busy. When our last semester ended, before summer vacation, we, as in my class, had a chance to shoot a music video for my friends band. It deemed really much for me personally, since I was in a team of two, that wrote screenplay. There were few ideas for story which I thought were good, but as you can guess, nothing makes it first time. If you wish to see the music video, you can click here.

Now school has started again and I'm 2nd grade student. Only 1,5 years and I'll officially be a media-assistant. Fun, scary and exciting, but I think I can handle it.

First week of school, and I was asked to be part of a film crew that would record a casting session for musical. Sounded fun, but the toughest part was to drive to Turku which is approximately ~450 km (279 mi) from Kokkola, double that and you'll get the full length. Hahaha! The car that I was driving was really long and we had some interesting moments with it, but no scratches nor crashes. A personal victory, dare I say. My friend edited a small trailer of the casting session and you can see it from here.

Last week we had an interesting opportunity to do some player cards, teaser and making of for a local volleyball team, the Kokkolan Tiikerit (=Tigers of Kokkola), surprise surprise, I was once again destinied to be part of the screenplay team. But now I was also the president of Making of Team! Amazing. I've never had a team to take care of. We did great and the customer was really happy. I also did some interviews of the players and the executive manager of Tigers thought that I was so good that I should do more! Whoa!

I did some reporter work here in my school, so that helped little with the interviews with the players. Haha! I've actually been pretty "popular", since I've had this much projects.

That's all for now! Maybe the next time I'll write it'll be more of me than about my school. Until then stay golden!

Lattiamanu

Kuvat otti Eero Vehniäinen

Striimiä pukkaa

Kesäloma käynnistyy monilla ihan parin viikon sisään!

On ollut hieno vuosi ja paljon on tapahtunut. Vlogi ja blogi on jäänyt melko vähäiseksi kiinnostuksen ja ajan puutteen vuoksi, mutta uskoisin, että kesällä saa taas tämän puolen itsestään aktivoitua! 

Joten viritelkääpä antennit uudestaan YouTuben puolelle täältä!

Ja jos videopelit kiinnostaa niin tulkaa toki seuraamaan striimejä twitchin puolelle. Follow-namiskan painaminen ei tee pahaa. Sieltä tulee sähköpostia, kun meikäläinen pistää pelit tulille. Twitchiin pääsette täältä. Lisää striimejä löydätte osoitteesta http://www.nesretku.com/

Let's fucking die!

Wasted 4 Life

Kun kameramies ei näe, studio-ohjaaja ottaa  ohjat käsiin.

"Studio-ohjaaja vastaa mm. tunnelmasta monikameratuotannossa"

Ohessa on siis kuvia torstain 23.5.2013 monikameratuotannosta. Toimin kyseisessä tuotannossa studio-ohjaajana.

Kuvat otti Janniina Tuikka.

Ruoholimonadi

You can join us or die

Star Drunk

Viisaasti vesillä kampanjan hengessä tehty radiomainos. Star Wars fanina siitä tuli tällainen.
Työkaluina Pro Tools LE. Erityiskiitokset Ben Burtt:lle joka suunnitteli mm. Star Warsin, Indiana Joneksen ja Wall-E:n äänet ja joka on innoittanut myös minua äänen saralla. :3

Ohessa kuvia suunnitteluvaiheesta;

Harjoitustuotannon hedelmät

Oma koosteeni aiheesta "Turvattomuus Kokkolassa". 1. harjoitustuotannon lopullinen versio. Alkuperäinen klippi oli 7 minuuttia ja 30 sekkaa pitkä. Kiinnostavuuden ylläpitämiseksi karsin sen tähän mittaan. Matskua kuitenkin oli muistaakseni 25 Gt:n verran, joten tässä on vain murto-osa kaikesta materiaalista.

Puurulan haastattelussa toimin kameramiehenä (ja äänitarkkailijana), Chydenia haastiksissa puolestaan olin mm. ääni- ja kameramiehenä sekä hostina.

Työkaluina Adobe Premiere (CS 5.5) ja osittain myös Pro Tools LE

Pensseli-setä

Syyskuun lehdet

On syksyinen päivä ja tuuli kulkee ihmisten lävitse, lääppien jokaista joka sattuu sen tielle. Se oli sunnuntai, yksi päivä muiden joukossa. Silloin oli syyskuu ja lehdet tippuivat maahan, välillä kauemmas ja välillä lähemmäs kotipuustaan. Ihminen on monessa mielessä samanlainen; sen kulku riippuu paljon tuulen suunnasta ja siitä mitä se joutuu kohtaamaan leijuessaan maahan. Mutta ennenkuin se koskettaa maan kamaraa, se on voinut kohdata ihmisiä, eläimiä, ajoneuvoja tai ehkä se on ollut yksi onnekkaiden joukossa ja päässyt ilmavirran selkään, lentäen korkealle ja kauas tuntemattomaan.

Kaukana, jossain päin Suomea mies istuu junaan. Mies on ostanut lipun päiviä aikaisemmin. Kiskalla hän on kassaneidille sanonut ettei istumapaikalla ole väliä, kunhan pääsee vain määränpäähän tavalla tai toisella. Asemalla hän tarkkailee, etsien vaunua numero kahdeksan. Hän löytää sen pian, astuu kyytiin ja menee ikkunapaikalle 36. Paikka on sikäli hyvä, että siinä on pöytä ja jos seura kelpaa, niin sen ääreen voi saada kolme mielenkiintoista persoonaa.

Ulkona konduktööri heittää tupakan maahan, tallaa sen ja astuu junaan.

On kulunut tunti, kun juna lähti asemalta. Vaunun ovi avautuu, päästäen "pssssh" äänen ja samalla hiprakassa oleva mieshenkilö, noin 45 vuotias, koittaa vaivalloisesti tulla vaunuun. Miehen liikkeet ovat kuitenkin niin hitaat, että ovi kerkeää mennä kiinni tämän yrittäessä jatkaa matkaansa.

"Voi perkele Esa! Ne sai meidät! Nyt ne sai meidät! Eiku.. miten tää ovi on kiinni menny, eikö se tiiä että tässä vielä kävellään.."

Naurahdan itsekseni ja välikohtaus on pian ohi. Äijä jatkaa matkaansa, ottaen tukea jokaisesta penkistä. Juna hidastaa vauhtia ja mies horjahtaa. Hän joutuu ottamaan tukea vanhemman rouvashenkilön päästä, samalla äijä mumisee jotain tyyliin "Onpa muuten hutera penkki". Miten onnekasta, niin onnekasta, että hän päättää istuutua juuri minua vastapäätä.





"Hei poika, tiätsä.. Sulla on helvetin hyvä paikka. Mä joudun istumaan tässä, jos haluun katella ulos, mut ottaa päähän ku en nää eteen. Tää juna kulkee mulle takaperin. Ei oo mitään pahempaa ko se, että matkustat perse eellä tuntemattomaan, ei siinä pysty mitenkään valmistautumaan tulevaan.. Toisaalta, ei mulla taida muutenkaan olla päiviä paljon jäljellä joten ei sillä varmaan hirveästi merkitystä olekaan, että miten päin sitä oikein kulkee"

Hän nauraa, katsoo utuisin silmin vilisevää maisemaa ja jotenkin näen hänen silmissään kaipautta. Huokaus.. . . . ja hän näyttää nukahtaneen.

Winter is com--

"Ai mulla on neulanreikäefekti tässä kamerassa?"

Ukonhauta

Toissapäiväinen oli aivan tavallinen aamu; heräsin 5:40, laitoin molemmat herätyskellot kiinni ja aloitin aamutoimet. Aamuisin kerkeän yleensä juoda vain yhden kupin kahvia vaikka keittelenkin lähes aina kaksi kuppia. Napsautan tietokoneen päälle ja tarkastan sähköpostin, samalla vierailen joillakin uutissivustoilla imemässä tietoa yön aikana tapahtuneista asioista. Sinä aikana kun olen koneella syön myös jotain pientä aamiaiseksi, jos olen syödäkseni. Tämän jälkeen sammutan tietokoneen sekä television, pesen hampaat ja ovesta olen mennyt ulos viimeistään, kun kello on 6:15

Ulkona kehoani hyväilee yleensä kylmä ilma jonka jälkeen pureskelen mielessäni ajatusta pitkien kalsarien käytöstä. Kävelen nopeahkoon tahtiin linja-autoasemalle ja yleensä olen siellä niin, että bussi tulee noin minuutin tai parin päästä. Asemalla tapaan lukioaikaisen ystäväni Nooran. Toivotamme huomenet, käymme pientä small talkia ja sitten Osmo Ahon linja-auto tuleekin.

Linja-autoa ajaa isäpuoleni tuttu Kimmo, toivotan huomenet, isken bussikortin kortinlukijaan, katson matkojen määrän ja jatkan matkaani lähes mätään "ajoneuvoon". Olin voinut aamulla huonosti ja vointi senkun paheni matkan kuluessa. Yhdessä vaiheessa jalkani tärisivät kylmästä (myöhemmin sain diagnoosin kuumeesta) niin pahasti, että luulin vieruskaverini ajattelevan minun saaneen jonkinlaisen sairaskohtauksen.

Tulimme Kokkolaan peikkolinnankadun risteykseen johon bussi normaalistikin pysähtyy jättämään innokkaita opiskelijoita. Opiskelijoita joiden liikkuminen on yhtä laiskaa kuin pultsarin kävely jouluaamuna. Minä yhtenä heidän joukossa jätin onnikan ja jatkoin matkaani kohti oppilaitosta. Kylmä ilma tervehti minua tällä kertaa täyttäen keuhkoni pienillä neuloilla ja hetken jo luulin pyörtyväni mustaan aamuun, kostealle asfaltille. Teatraalinen loppu. En kuitenkaan kuollut vaan pääsin koululle asti.

Ovella minua tuli vastaan kurssikaverini Aku, hänellä oli kahvi vasemmassa kädessä ja oikealla hän näppäili puhelinta. Toi mieleen Kotiteollisuuden "Ukonhauta" biisin jossa lauletaan;

Isot miehet räpläävät
kännyköitään, läppäreitään
kuin pippeleitään
katukahviloissa, ravintoloissa
heilutaan kuin heinämiehet
vaikkei peltoa näy missään
ja iso mies on hädissään,
kun kaunis nainen pyytää tulta tupakkaan

Ukonhauta!

Pakenin sosiaalisia kontakteja vessaan ja ehdin hädin tuskin painaa kopin oven kiinni, kun tunsin kuinka aamuinen kahvi oli tulossa toivottamaan huomenta. Kumarruin pöntön eteen ja syleilin sen kylmää posliinista muotoa. Se ei ollut kahvia vaan verta. En panikoinut, sillä tämä ei ollut ensimmäinen kerta ja vaikka minulla onkin autoimmuunisairaus joka ei johdu ylihypetetystä seksitaudista, olin osannut odottaa tätä. Pyyhin suuni hihaan ja onnekseni huomasin kuinka aamulla valittu musta huppari olikin onnistunut valinta. Veri ei näkynyt siinä.

Korpelainen Tampere 2012

BATBONER

Tampere - Kivikaupunki

Saatoin laittaa ääntä _hieman_ liian hiljaiselle.

Vihaiset linnut

Syksy

Jumansviidu, että ulkona rupeaa olemaan jo kylymä!

56 kilometriä

Jos metsään haluat mennä nyt

Suomalaista kauhua