Katawa Shoujo: Disability Girls

Jokunen kuukausi takaperin olin iltaani istumassa tietokoneella ja tutkailemassa netin maailmaa. Jotenkin ihmeen kaupalla päädyin sitten eräälle nettisivulle jossa olin jo aikaisemmin käynyt. Sivulla mainostettiin "peliä" joka kuitenkin genren puolesta luokitellaan visual novelliksi. En ole ennen em. genren tuotoksiin tutustunut ja koska Katawa Shoujo ideansa kanssa vaikutti hyvin erikoiselta ajattelin antaa sille mahdollisuuden. Pelin keskipisteessä on Hisao Nakai, lukiolainen, aivan normaali pojan kloppi. Eräänä päivänä hän saa viestin tulla ennalta määrättyyn paikkaan ja pienen monologin jälkeen selviääkin, että paikalle hänet oli kutsunut samasta koulusta oleva nuori nainen joka aikoo tunnustaa rakkautensa Hisaolle. Kuinka ollakaan tästä alkaa tragedia; Hisaon sydän rupeaa lyömään epämääräisesti, kipu kohoaa nuppiin ja seuraavaksi ruudulle läiskäistään välianimaatio.

Animaatio oli mielestäni erittäin kaunista katseltavaa ja useasti olenkin kuullut kuinka ihmiset ovat ylistäneet eritoten videossa esiintynyttä kelloa. Seuraavaksi lukijalle selviää, että Hisao on joutunut sairaalaan, hän on ollut vuoteenomana jo kolme kuukautta ja elämä alkaa pikku hiljaa näyttää aina vain kurjemmalta. Päähenkilö kuvailee tilannetta lähes yliampuvan dramaattisesti, mutta tuskinpa kukaan ihan heti jaloilleen pomppaisi saatuaan tietää, että elämä on rajoittunut melkoisesti edellisestä. Hisao kärsii sydänsairaudesta, rytmihäiriöstä joka hänellä on ollut jo lapsesta asti, mutta joka vasta nyt on alkanut oireilemaan. Koittaa päivä ja Hisaon perhe sekä tohtori tulevat vierailemaan. Lääkäri kertoo, että Hisao voi vihdoinkin palata sivistyksen pariin, mutta edellisen koulun sijaan on opintoja jatkettava Yamakun oppilaitoksessa joka on suunnattu erilaisille nuorille -- invalideille.

 En pidä sanasta vammainen, koska se antaa hyvin erilaisen kuvan siitä mistä oikeasti on kyse. Vammainen on sanana ainakin omaan korvaani hieman vihamielinen tai antaa muuten vain vääränlaista informaatiota. Sanan "rajoittunut" käyttäminen on myös yhtä tuskaa. Invalidi saattaa juuri ja juuri mennä, mutta lempparikseni on tässä suhteessa muodostunut tuo englannin sana disabled. Voi ristus, notta suomi osaa välillä olla hankala kieli.

Mitä mieltä sitten sankarimme on tästä koulun vaihdosta? Hän vihaa sitä, luonnollisesti ennakko-odotuksia on ja koulun nimikin saa Hisaon tuntemaan vatsanväänteitä. Aikuisten maailmassa aikuinen vastaa siitä missä lapsi opiskelee ja niinpä Hisao joutuu Yamakuun. Yamakussa on asunnot niitä tarvitseville opiskelijoille ja sairaanhoitajat päivystävät ympäri vuorokauden. Olen saanut kuvan, että ulkonäöllisesti koulu näyttää aivan brittiläiseltä sisäoppilaitokselta, mutta avarammalta.

Yamakun lukiolaistytöt; Lilly, Hanako, Rin, Shizune ja Emi.

Protagonisti tulee kesken päivää koululle ja häntä vastassa on luokanopettaja Akio Mutou. Mutou vie uuden oppilaan tutustumaan luokkaansa ja hämmästys on suuri, luokassa on aivan "tavallisen" näköisiä ihmisiä. Hisao ihmettelee vain paria oppilasta - tyttöä jolla on arpia kasvoissa, toista tyttöä jolla on pinkit hiukset sekä samanikäistä poikaa jolla on jonkin sortin kävelykeppi. Opettaja pyytää Hisaota kertomaan hieman itsestään ja passittaa tämän sitten Shizunen viereen lopputunniksi. Muukalainen ei tunne luokasta ketään, Mutou huomaakin tämän pian ja opastaa Hisaon oikealle paikalle. Hisao avaa suunsa keskustellakseen aiemmin mainitulle Shizunelle, mutta saakin vain naurut. "En minä ole Shizune, tämä tässä vieressäni on Shizune. Minä olen vain hänen tulkkinsa". Pinkkitukkainen tyttö on Misha, hän tulkkaa kaiken kuuromykälle Shizunelle. Mishan vakiohuudahus on BWAHAHAHA.

Myöhemmin tarinassa tutustutaan myös muihin invalideihin; Emiin jolla on jalkaproteesit (on kuulemma luokkansa nopein juoksija. heh), Hanakoon joka on se arpinen tyttö, Riniin joka on kädetön taiteilija, Lillyyn joka on sokea sekä likinäköiseen naapuriin Kenjiin joka sepittää salaliittoteorioita maailman valtaavista feministeistä. Tarinassa ensimmäisen näytöksen valinnat ohjaavat polulle joka vie tietyn tytön sydämeen. Ensimmäisellä läpipeluukerrallani päädyin seurustelemaan sokean Lillyn kanssa ja voinen sanoa, että viimeisen luvun aikan vuodatettiin miehisiä kyyneleitä.

Valinnoista vielä jotain. Sain idean tämän postauksen kirjoittamisesta luettuani uusimman PELIT-lehden (3/2012) arvostelun Katawa Shoujosta. Siinä pelin valinnoista kirjoittettiin niukkasanaisesti, mutta kuitenkin ytimekkäästi. "Valintatilanteetkin ovat usein tasoa 'lähteäkö kirjastoon vai kaupungille' --" Monimuotoisuutta ei siis tällä saralla juurikaan ole. Henkilöt joiden kanssa vuorovaikutusta syntyy ovat kuitenkin tietoisia omasta tilastaan ja suutahtavat päähenkilölle, jos heitä rupeaa säälimään.

Pari viikkoa takaperin olin käymässä Kokkolassa ja myöhästyin linja-autosta. Seuraava onnikka lähtisi vasta 19:50 joten ajattelin mennä viettämään aikaani linja-autoaseman vieressä olevalle kirjastolle. Siellä käteeni tarttui Anime-lehti jossa oli myös juttua Katawa Shoujosta. Pelin tekemisestä kertoi suomalainen, Aura -nimimerkkiä käyttävä henkilö joka oli luomassa päätarinaa sekä Rinin polkua. Kuluneet viisi vuotta hajanaisen ryhmän kanssa ilman palkkaa on ollut erikoista aikaa. Syy miksi pelin tekemiseen kului näinkin pitkästi johtui siitä että ympäri maailmaa sijaitsevia ihmisiä on vaikea organisoida. 4chan, mese ja pääasiassa irc toimivat paikkoina joissa kässäriä hiottiin. Pelin ohjelmoinnista vastaa "delta" nimeä käyttävä henkilö joka aloitti koodaamisen ilman minkäänlaista kokemusta.

Itse pidin tuotoksesta. Välillä törmäsin pieniin kirjoitusvirheisiin, mutta se ei tunnelmaa latistanut. Päätarinan + Lillyn polun läpäisyyn meni jopa kahdeksan ja puoli tuntia. Draamaa ei myöskään puutu näkönovellin ulkopuolelta, sillä peli on saanut jos minkälaista kommenttia sen aiheesta sekä seksikohtauksista joita pelin aikana tulee vastaan. Toki seksin saa asetuksista pois, mutta mitä hauskaa siinä olisi? Erotiikalla ei mässäillä vaan se tuodaan esille erittäin hienovaraisesti. Kokemus kosketti minua ja olen alkanut enemmän havannoida ympärillä olevia ihmisiä, terveyttä sekä maailmaa. Tietysti myös pelin polkujen valinta on omaa luokkaansa ja pistää miettimään tyttöjä vammoineen. Maailmanparantaja minusta tuskin tulee, mutta välillä on mukava stimuloida mieltä provosoivilla aiheilla. Taidan lukea tämän uudestaan ja valita seuraavaksi Rinin. Näkemiin taas tältä erää.

http://katawa-shoujo.com/

Perussuomalainen

Vuonna 2009 muutin harmaallekivelle. Olen asunut täällä ennenkin, ensimmäisen kerran joskus skidinä, kun harjutiellä tehtiin remppaa ja meidät siirretiin remontin ajaksi tänne. Toisen kerran sitten teini-iässä, kun aikuisten kanssa meni sukset ristiin ja tämä on nyt kolmas kerta. Aluetta luonnehtisin rauhalliseksi jossa elelee vanhuksia, alkoholisteja ja muita normaaleja tapauksia.

Wanhat 2012

Olin tänään illasta katsomassa noita Wanhojen tansseja ja olihan se mukavaa katseltavaa. Joukossa oli uusi, melko nopeatempoinen tanssi joka näytti tosi hauskalta, sääli vain etten muista sen nimeä. Joskus ala-asteella sanoin mutsille, että minäkin haluan tanssia niin kuin nuo (lukiolaiset). Jokunen vuosi myöhemmin oli sitten omat wanhat ja kun katsotaan tästä vuodesta taaksepäin niin olehan jo jorannut kolmissa wanhoissa. ;--)

Varsin menevä mies

Se on jälleen päivityksen aika!

Viime kuu meni madellessa ja tässä kuussa puolestaan on kaikenlaista senkin edestä. Mikäpä siinä, eihän minulla mitään hommaa ollutkaan.

Kuten tuossa joskus mainitsin, niin on aika hakea seuraavaan opinahjoon, että joskus tulisi se ammattikin saatua. Intin jälkeen olenkin ollut työkkärin vakioasiakas, koska Saulin Suomessa pitää olla ahkera ja tehdä töitä tai muuten...!!  Tiistaina (07.02.2012) oli Kaustisella tapahtuma jossa esiteltiin Kaustinen-Veteli-Toholampi-Kokkola sektorin yrityksiä ja oppilaitoksia. Tapahtuman markkinoitiin olevan "ensimmäinen laatuaan" täällä jossa elellään muiden kaksikielisten kanssa. Itseään edustamassa oli muun muassa Kokkolan aikuisopisto, Toholammen artesaaniopisto, Kaustisen musiikkilukio, Vetelin lukio, avoin yliopisto Chydenius, Kokkolan kauppaopisto ja Kokkolan ammattiopisto. Yrityksiä puolestaan edustivat Kemoran moottorirata, Finnspring sekä muutama muu joiden nimiä en nyt muista.

En oikein tiennyt, että mitä odottaa koko tapahtumalta. Työvoimatoimistosta ehdotettiin, että josko menisin tutustumaan paikalliseen tarjontaan ja minähän menin. Kun pääsin sisälle niin mitä näin ja kuulinkaan..
Joukko valkoisissa vaatteissa (myöhemmin paljastui, että esiintyjät olivat hammaslääkäreitä [?]) esiintyi pienellä stagella aivan muutaman metrin päässä ulko-ovesta. Yksi esiintyjistä oli mies joka oli pukeutunut naiseksi. Tai ehkä keltainen pitkähiuksinen peruukki vain antoi minulle mielikuvan naisesta ja tämä tosiasiassa onkin jokin freudilainen ajatushommeli jonka mukaan luulen, että mies oli pukeutunut naiseksi, koska pitkät vaaleat hiukset tuovat mieleen naisen.. tai jotain.
 Paikalla oli tolkuton määrä koululaisia ja hetken jopa epäröin, olinko tullut oikeaan paikkaan -- tai oikeastaan olinko tullut oikeaan aikaan. Vaikka koululaisia lappasikin sisään tuon tuosta, ajattelin että on parasta hoitaa homma päiväjärjestyksestä oli ihmisiä sitten miten paljon vain.

Kävin siis melkein kaikilla paneeleilla, myös vanhan lukioni kohdalla, koska kyllähän niitä aikoja naureskellen muistelee. Viimeisenä halusin tutustua vielä Toholammen artesaaniopistoon, koska eräs nettituttuni opiskelee siellä. Paneelia oli pitämässä nuori leidi sekä vanha rouvashenkilö jonka oletan olleen opettaja. Pisteellä oli nähtävillä erilaisia töitä joita opiskelijat olivat tehneet: lusikoita, kaulakoruja ja rannekoruja. Kello 14.00 piti em. stagella olla esitelmä jossa kerrottaisiin tästä artesaaniopistosta, mutta jos olisin tiennyt siitä mitä shittiä tulevan pitää, olisin jo lähtenyt tilaisuudesta.

14:00
"Noniin ja nyt kutsutaan lavalle uudestaan Matti joka ei enää opiskele artesaaniksi vaan on jo valmistunut, ole hyvä Matti!
- Joo tota eivät lähettäneet tänne oikeaa artesaania joten minä kerron vähän tästä toiminnasta. Eli siis Toholammella on tämmöinen artesaaniopisto jossa voi valmistua sisustajaks, sehän on aika muotia nykyään. Kunnostetaan kaamein kämppä vai onko se kaameimman kämpän kunnostus. Sitten täällä voi opiskella myös hopeasepäksi. Joo, ei kai mulla muuta.
-Noniin, kiitos Matti!"
14:03


Olin myös vähän harmissani, kun ei kukaan oikein myynyt itseään. Esittelijät pitkälti vain istuivat perse penkissä normaaleina, juroina suomalaisina. Toisaalta ymmärrän toki, jos ei itseään haluata tuputtamalla tuputtaa, mutta jotain jäin kuitenkin kaipaamaan..

Mitäs vielä; 13. päivä alkaa Subilla 3 miestä ja tyttö, josta katson ainakin ensimmäisen jakson. Mainosten perusteella kyseessä on hauska amerikkalainen sitcom, onko se sitten samanlaatuinen kuin Frendit, Entourage, 30 Rock ja niin edelleen, en vielä tiedä. Katsotaan ensin ja tuomitaan sitten. 17. päivä olisin kotikuntani liikuntakeskuksella wanhojen tanssit joita menen tietysti katsomaan wanhana conkarina (nimim. kolme kertaa wanhoissa jorannut). Odotan innolla tätä tapahtumaa, koska tansseja on tänä vuonna ystäväni mukaan enemmän, myös sellaisia joita ei ennen ole nähty! Autokouluunkin käy meikäläisen tie, kun 15.-20. päivä tätä kuuta starttaa b-kurssin (henkilöauto) II-vaihe. Tiukille meinaa mennä, kun ajokortti umpeutuu maaliskuun 19. päivä. Ohjelmaa siis on, mutta olkoot. Tähän loppuun laitan vielä parit renkutukset kaukaa Nipponin mailta, vihaajat vihaa, mutta meitsistä nämä on aika.. tarttuvia.

Frank over but not out, it's cold in there. :-(

Tervetuloa todellisuuteen

Tervehdys taasen!

Intti takana ja on aloitettava toinen luku elämässä. Armeija-aika oli ihan mielenkiintoista, ei se nyt niin kamala kokemus ollut. Tai ei ainakaan minulle, kun menin sen asenteella "Teen mitä sanotaan/Eihän tämä voi ikuisesti kestää" ja tämä ideologia auttoikin koko intin ajan. Jos lisää haluatte kuulla varusmiehen arjesta niin voin siitä postauksen tehdäkin.

Vuosi '11 oikeastaan tuli ja meni, ei siinä sen ihmeempiä tapahtumia. Viimeiset puoliskan vuotta armeijan vihreissä ja sitten alkuvuodesta '12 reserviin. Tästä aasinsiltana menneeseen ja tarkemmin ottaen blogimerkintään "Break a leg Frank". Kuten kerroinkin niin läppärini sanoi sopimuksensa irti. Bootmgr-tiedostoa en saanut istutettua, vaikka poltetulta levyltä koitinkin tekohengitystä antaa. Tuloksena oli ilmoitus joka väitti, että tiedoston on asennettu onnistuneesti ja vialliset tiedostot on korjattu. Ongelma jatkui kuitenkin edelleen ja pian uusi ongelma syntyi vanhan rinnalle; läppäri ei enää jaksanut edes pitää itseään käynnissä ja sammui pian käynnistämisen jälkeen.

Mikä sitten ongelma olikaan, en ole läppäristä enää kiinnostunut. Sain edullisesti ostettua tuttavalta uuden tietokoneen joka on tällä kertaa pöytäkone. Tarkentaakseni hieman; sain siis kopan, mutten näyttöä joten on hauskan hassua käyttää 32" televisiota näyttönä. Täydellä resolla en kuitenkaan viitsi mässäillä, koska teksti näyttää muuten aivan hemmetin pieneltä. Onpa kiva lukea tekstiä jonka fonttikoko on samaa luokkaa kuin Raamatussa!

Elokuvateatteriinkin pääsee pitkästä aikaa, kun naapurikunnan isolle screenille paukahtaa The Girl With The Dragon Tattoo. Elokuva perustuu Stieg Larssonin millenium-trilogiaan. Lähes 2000 sivuinen kirja on käännetty aiemminkin elokuvaksi -- tai pikemminkin elokuviksi ja monille nimet kuten Miehet jotka vihaavat naisia, Tyttö joka leikki tulella ja Pilvilinna joka romahti saattavat olla tuttuja. Näyttelijäkaartista sen verran, että siinä missä alkuperäisessä versiossa naiskauneutta edustaa Noomi Rapace, on amerikanversiossa Lisbeth Salanderin roolia päässyt täyttämään Rooney Mara joka ei myöskään näytä pahalta goottihakkerina. Miespääosaa esittää uudeksi Bond-agentiksi valkattu Daniel Craig.

Sarjakuvista sen verran, että ranskalaisen Vincent Paronnaudin vapaa muunnelma Pinokkiosta on lukemisen arvoinen. Mustalla huumorilla maalattu teos kertoo erilaisen tarinan keinotekoisen pojan seikkailuista. Seikkailujen välillä tarkastellaan Pinokkion pääkoppaan muuttaneen, ei Samu-sirkan vaan Samu-torakan boheemia taitelijaelämää. Kirjailijaksi havitteleva alkoholiongelmista kärsivä syöpäläinen tuokin erilaista pontta tarinaan yhteiskuntakriittisellä asenteellaan, ihmis.. tuholaissuhteita unohtamatta. Välillä näyttämöllä on muitakin hahmoja joista mainittakoot Lumikki, joka lepäilee lasikuvun alla happinaamari kasvoilla odotellen sydäntransplantaatiota...

Eipä tässä sen ihmeempiä, tsekataan taas seuraavalla kerralla mitä maailmalla tapahtuu. Siihen saakka morjens!

I'm not dead yet

Noniin, intti on ohi ja vaikka lupasinkin päivitellä blogia tässä palveluksen aikana niin enpä ole tätä lupausta pitänyt. Nöyrimmät pahoitteluni, konetta en ole vieläkään saanut hommailtua joten blogin päivityksen hitauden syy on yksin siinä, eikä suinkaan minussa, heh. Kirjoittelen tai teen videopäivityksen tuossa myöhemmin  kunhan joudan, nyt on kuitenkin aika avata virvokejuomaputelit ja juhlia vapautta! Kuollut en kuitenkaan ole joten nähdään taas jonkin ajan päästä, malttakaa!

Break a leg Frank

Tervehdys kaikille tasapuolisesti.

On kesäkuun viimeinen viikko ja mikäpä sen parempaa kuin istua kirjastossa päivittelemässä blogia. En tiedä oletteko ihmetelleet poissaoloani ja blogimerkintöjen pysähtymistä, mutta kerron siitäkin hieman seuraavan tekstin ohessa.

Koulu loppui, kesä tuli ja loma on tässä. Tai lieneeköhan oikein edes käyttää sanaa loma, koska luultavasti seuraava opinahjo kutsuu... dramaattista musiikkia armeijan jälkeen. Heinäkuun 11. on suuntana Kajaanin prikaatti ja ns. "linjaa" en vielä tiedä, koska pyrin muuttamaan sitä Alokas Infon mukana tulleen lomakkeen avulla. Selkä on voinut huonosti viime viikot (omaanhan skolioosin) ja nukkuminen on ollut tuskallista joten pyrin vaihtamaan pioneerista johonkin toiseen. Sitä en tiedä vielä, notta kuinka kauan olen palveluksessa, koska aika määrätään kuulema sitten, kunhan pytinkiin ilmoittautuu sisälle. Kaverit on tähän mennessä olleet sen vuoden siellä, mutta katsotaan katsotaan, ei maalailla piruja seinille.

Sitten miksi blogimerkintöjä ei ole tullut muutamiin viikkoihin; kone meni rikki. Eräänä päivänä ajattelin putsata hieman tietokonetta ja poistella turhaa kamaa. Ihan kunnollinen puhdistus oli mielessä, koska onhan tuonne tullut vaikka mitä turhaa vuosien varrella. Osaan jopa tehdä tämän putsaamisen, mutta kuinkas sitten kävikään.. Veljeni, Herra N:n, avulla koitin jopa "command prompt:iin" heittää käskyjä, joilla korjata kuvassa näkyvän puuttuva tiedosto... eikä se auttanut. "Ensimmäinen tapaus, kun tuokaan ei auta." Hankalaa on, mutta eipä tuo mitään.

Äitee osti meitsille tabletin synttärilahjaksi, tuli tosiaan täytettyä 20 vuotta. Herranjestas, että olenkin vanha.
No kuitenkin, oon sitten sillä pystynyt käymään netissä, lukemassa uutisia ja tsekkailemassa naamakirjan kuumimmat tilapäivitykset (heh). Twitter on kuitenkin ottanut ja iskenyt minuun kuin ensirakkaus ja siellä tulee enemmän pyörittyä. Vaikka se (Twitter) onkin yksinkertaisempi, ainakin omasta mielestäni, Facebookiin verrattuna on se jotenkin.. miellyttävämpi. Facebook ei enää tarjoa oikein minkäänlaista nautintoa, mahtaakohan jäädä jossain vaiheessa kokonaan pois. Kenties kenties.

Hippitukkalähti ja tilalle aseteltiin 12 mm siili. Tuntuu erikoiselta, koska näin lyhyttä lettiä ei meitsillä olekaan ollut sitten yläkoulun seitsemännen luokan.. En ole kesäloman aikana käynyt festareilla tai muissakaan riennoissa, mutta kirjastossa on nyt tullut käytyä ahkerasti. Viihdyn täällä ja kiitos sen, pystyn kirjoittamaan tämän. Miten teidän kesänne on mennyt? Kertokaa ihmeessä, voin sitten vasemmanpuoleisen kuvan hökötyksellä tulla lueskelemaan. ;) Kesäni jokinlainen "kohokohta" The Real Men Marathon jäi kokonaan näkemättä. Tabletilla pelistriimejä näemmä pystyy seuraamaan, mutta sivusto jossa se pidettiin ei tukenut mobiililaitteita, tai ainakaan se striimi ei tukenut.

Vuoroni kuitenkin loppuu tässä koneella ja koska nappulaliiga katselee minua uhkaavasti, olen poistuva takavasemmalle lukemaan One Pieceä. Hyvää kesää ja muuta ihanaa. Koitan ostaa uuden koneen tai jotain, että pääsen taas päivittelemään, jopa armeija-ajoilta. Siihen asti, adios!

xoxoxo
Frank