Oops, tein sen taas

Hetkinen..

Kevät

Huhhuijaa!

Näyttää siltä, että talvi on pikku hiljaa väistymässä ja kesä on luultavasti piakkoin ovella. Mutta nyt ei vielä keskitytä kesään ja vielä vähemmän talveen. On siis kevät ja ei en kävele Hakaniemen rantaa. Kevät on vuodenajoista kaikkein vastenmielisin. Muistelisin, että moni mieltää sen esinäytökseksi ennen kesää. Kesä, tuo ihana aika jolloin ihmiset juhlivat, naiset ottavat aurinkoa ja ainoa asia josta täytyy valittaa on kuumuus. Mutta parempi kuumuus kuin se, että pitää tunkea koko vaatekaapillinen värmeitä niskaan. Keväällä lumi sulaa ja luonto herää henkiin horroksestaan. Kun kevät koittaa myös ihminen alkaa uudistua ja jossain osin myös rakkaus alkaa kukoistaa. Keväällä linnut palaavat takaisin ja vienot purot alkavat täyttää maalaismaisemaa.

Mutta mitä minä ajattelen siitä oikeastaan? Kevät on paskaa, siis oikeasti. Lumet sulavat ja mitäs sieltä oikein paljastuu; kaikki piilossa ollut inha ja vastenmielisyys. Tähän surkeaan vuodenaikaan ei kuulu mitään hyvää. Tiet ovat likaisenharmaita ja pahimmillaan loskaiset. Tilastojen mukaan ihminen nopeuttaa kuolemistaan tähän aikaan. Suomalainen päättää päivänsä vuoden hulppeimmassa kuukaudessa; toukokuussa, silloin kun perhe suunnittelee mitä kaikkea ihanaa tehdään kesällä. Ohjelmaan kuuluu tietenkin anoppilassa vierailu, uimaretket ihmistulvaisilla rannoilla ja kalliit matkakohteet. Ruoho pitää leikata ja ei saa taaskaan katsella rauhassa sitä vuoden 95 lätkämatsia, kun joku on heti kertomassa ovella Jeesuksesta. 2011 jääkiekon MM-voitto oli ihana asia, mutta kun kaikki puhuvat siitä ilmaveivi-Granlundista, niin eihän siitä saa enää mitään iloa irti! Kun Suomi voitti jääkiekosta kultaa vuonna 1995 niin silloin mainetta ja kunniaa toivat kotiin oikeat miehet eivätkä mitkään keskenkasvuiset kakarat! Lapset kinuavat rahaa ja suunnittelevat jo mille festareille mennä. Helvetti, viinaa siellä vain juodaan kuitenkin eikä artisteista muisteta mitään! Kesän tapahtumat kruunaa se eksoottinen Jamal, perinteinen Ville tai säteilevä Jonna ja lopulta ihmetellään sukupuolitauteja ja teiniraskauksia huulet pyöreinä. "Ei meidän lapset ole mitään huligaaneja.."

Mutta kenet minä olen tuomitsemaan. Meidät opetetaan tähän, kaikki edellä mainittu on täysin luonnollinen prosessi elämän kiertokulussa. Ihmisiä tulee ja ihmisiä menee, samoin kuin vuodenajatkin. Nyt vain odotellaan, että milloin se talvi tulee uudestaan ja ehkäpä Niinistökin lopettaa sen säälittävän "suomalaisia tekoja" -kampanjansa ja aloittaa oikeasti tekemään asioita tälle hyvinvointikansalle.

Rakkaudella
Minä

Katawa Shoujo: Disability Girls

Jokunen kuukausi takaperin olin iltaani istumassa tietokoneella ja tutkailemassa netin maailmaa. Jotenkin ihmeen kaupalla päädyin sitten eräälle nettisivulle jossa olin jo aikaisemmin käynyt. Sivulla mainostettiin "peliä" joka kuitenkin genren puolesta luokitellaan visual novelliksi. En ole ennen em. genren tuotoksiin tutustunut ja koska Katawa Shoujo ideansa kanssa vaikutti hyvin erikoiselta ajattelin antaa sille mahdollisuuden. Pelin keskipisteessä on Hisao Nakai, lukiolainen, aivan normaali pojan kloppi. Eräänä päivänä hän saa viestin tulla ennalta määrättyyn paikkaan ja pienen monologin jälkeen selviääkin, että paikalle hänet oli kutsunut samasta koulusta oleva nuori nainen joka aikoo tunnustaa rakkautensa Hisaolle. Kuinka ollakaan tästä alkaa tragedia; Hisaon sydän rupeaa lyömään epämääräisesti, kipu kohoaa nuppiin ja seuraavaksi ruudulle läiskäistään välianimaatio.

Animaatio oli mielestäni erittäin kaunista katseltavaa ja useasti olenkin kuullut kuinka ihmiset ovat ylistäneet eritoten videossa esiintynyttä kelloa. Seuraavaksi lukijalle selviää, että Hisao on joutunut sairaalaan, hän on ollut vuoteenomana jo kolme kuukautta ja elämä alkaa pikku hiljaa näyttää aina vain kurjemmalta. Päähenkilö kuvailee tilannetta lähes yliampuvan dramaattisesti, mutta tuskinpa kukaan ihan heti jaloilleen pomppaisi saatuaan tietää, että elämä on rajoittunut melkoisesti edellisestä. Hisao kärsii sydänsairaudesta, rytmihäiriöstä joka hänellä on ollut jo lapsesta asti, mutta joka vasta nyt on alkanut oireilemaan. Koittaa päivä ja Hisaon perhe sekä tohtori tulevat vierailemaan. Lääkäri kertoo, että Hisao voi vihdoinkin palata sivistyksen pariin, mutta edellisen koulun sijaan on opintoja jatkettava Yamakun oppilaitoksessa joka on suunnattu erilaisille nuorille -- invalideille.

 En pidä sanasta vammainen, koska se antaa hyvin erilaisen kuvan siitä mistä oikeasti on kyse. Vammainen on sanana ainakin omaan korvaani hieman vihamielinen tai antaa muuten vain vääränlaista informaatiota. Sanan "rajoittunut" käyttäminen on myös yhtä tuskaa. Invalidi saattaa juuri ja juuri mennä, mutta lempparikseni on tässä suhteessa muodostunut tuo englannin sana disabled. Voi ristus, notta suomi osaa välillä olla hankala kieli.

Mitä mieltä sitten sankarimme on tästä koulun vaihdosta? Hän vihaa sitä, luonnollisesti ennakko-odotuksia on ja koulun nimikin saa Hisaon tuntemaan vatsanväänteitä. Aikuisten maailmassa aikuinen vastaa siitä missä lapsi opiskelee ja niinpä Hisao joutuu Yamakuun. Yamakussa on asunnot niitä tarvitseville opiskelijoille ja sairaanhoitajat päivystävät ympäri vuorokauden. Olen saanut kuvan, että ulkonäöllisesti koulu näyttää aivan brittiläiseltä sisäoppilaitokselta, mutta avarammalta.

Yamakun lukiolaistytöt; Lilly, Hanako, Rin, Shizune ja Emi.

Protagonisti tulee kesken päivää koululle ja häntä vastassa on luokanopettaja Akio Mutou. Mutou vie uuden oppilaan tutustumaan luokkaansa ja hämmästys on suuri, luokassa on aivan "tavallisen" näköisiä ihmisiä. Hisao ihmettelee vain paria oppilasta - tyttöä jolla on arpia kasvoissa, toista tyttöä jolla on pinkit hiukset sekä samanikäistä poikaa jolla on jonkin sortin kävelykeppi. Opettaja pyytää Hisaota kertomaan hieman itsestään ja passittaa tämän sitten Shizunen viereen lopputunniksi. Muukalainen ei tunne luokasta ketään, Mutou huomaakin tämän pian ja opastaa Hisaon oikealle paikalle. Hisao avaa suunsa keskustellakseen aiemmin mainitulle Shizunelle, mutta saakin vain naurut. "En minä ole Shizune, tämä tässä vieressäni on Shizune. Minä olen vain hänen tulkkinsa". Pinkkitukkainen tyttö on Misha, hän tulkkaa kaiken kuuromykälle Shizunelle. Mishan vakiohuudahus on BWAHAHAHA.

Myöhemmin tarinassa tutustutaan myös muihin invalideihin; Emiin jolla on jalkaproteesit (on kuulemma luokkansa nopein juoksija. heh), Hanakoon joka on se arpinen tyttö, Riniin joka on kädetön taiteilija, Lillyyn joka on sokea sekä likinäköiseen naapuriin Kenjiin joka sepittää salaliittoteorioita maailman valtaavista feministeistä. Tarinassa ensimmäisen näytöksen valinnat ohjaavat polulle joka vie tietyn tytön sydämeen. Ensimmäisellä läpipeluukerrallani päädyin seurustelemaan sokean Lillyn kanssa ja voinen sanoa, että viimeisen luvun aikan vuodatettiin miehisiä kyyneleitä.

Valinnoista vielä jotain. Sain idean tämän postauksen kirjoittamisesta luettuani uusimman PELIT-lehden (3/2012) arvostelun Katawa Shoujosta. Siinä pelin valinnoista kirjoittettiin niukkasanaisesti, mutta kuitenkin ytimekkäästi. "Valintatilanteetkin ovat usein tasoa 'lähteäkö kirjastoon vai kaupungille' --" Monimuotoisuutta ei siis tällä saralla juurikaan ole. Henkilöt joiden kanssa vuorovaikutusta syntyy ovat kuitenkin tietoisia omasta tilastaan ja suutahtavat päähenkilölle, jos heitä rupeaa säälimään.

Pari viikkoa takaperin olin käymässä Kokkolassa ja myöhästyin linja-autosta. Seuraava onnikka lähtisi vasta 19:50 joten ajattelin mennä viettämään aikaani linja-autoaseman vieressä olevalle kirjastolle. Siellä käteeni tarttui Anime-lehti jossa oli myös juttua Katawa Shoujosta. Pelin tekemisestä kertoi suomalainen, Aura -nimimerkkiä käyttävä henkilö joka oli luomassa päätarinaa sekä Rinin polkua. Kuluneet viisi vuotta hajanaisen ryhmän kanssa ilman palkkaa on ollut erikoista aikaa. Syy miksi pelin tekemiseen kului näinkin pitkästi johtui siitä että ympäri maailmaa sijaitsevia ihmisiä on vaikea organisoida. 4chan, mese ja pääasiassa irc toimivat paikkoina joissa kässäriä hiottiin. Pelin ohjelmoinnista vastaa "delta" nimeä käyttävä henkilö joka aloitti koodaamisen ilman minkäänlaista kokemusta.

Itse pidin tuotoksesta. Välillä törmäsin pieniin kirjoitusvirheisiin, mutta se ei tunnelmaa latistanut. Päätarinan + Lillyn polun läpäisyyn meni jopa kahdeksan ja puoli tuntia. Draamaa ei myöskään puutu näkönovellin ulkopuolelta, sillä peli on saanut jos minkälaista kommenttia sen aiheesta sekä seksikohtauksista joita pelin aikana tulee vastaan. Toki seksin saa asetuksista pois, mutta mitä hauskaa siinä olisi? Erotiikalla ei mässäillä vaan se tuodaan esille erittäin hienovaraisesti. Kokemus kosketti minua ja olen alkanut enemmän havannoida ympärillä olevia ihmisiä, terveyttä sekä maailmaa. Tietysti myös pelin polkujen valinta on omaa luokkaansa ja pistää miettimään tyttöjä vammoineen. Maailmanparantaja minusta tuskin tulee, mutta välillä on mukava stimuloida mieltä provosoivilla aiheilla. Taidan lukea tämän uudestaan ja valita seuraavaksi Rinin. Näkemiin taas tältä erää.

http://katawa-shoujo.com/

Perussuomalainen

Vuonna 2009 muutin harmaallekivelle. Olen asunut täällä ennenkin, ensimmäisen kerran joskus skidinä, kun harjutiellä tehtiin remppaa ja meidät siirretiin remontin ajaksi tänne. Toisen kerran sitten teini-iässä, kun aikuisten kanssa meni sukset ristiin ja tämä on nyt kolmas kerta. Aluetta luonnehtisin rauhalliseksi jossa elelee vanhuksia, alkoholisteja ja muita normaaleja tapauksia.

Wanhat 2012

Olin tänään illasta katsomassa noita Wanhojen tansseja ja olihan se mukavaa katseltavaa. Joukossa oli uusi, melko nopeatempoinen tanssi joka näytti tosi hauskalta, sääli vain etten muista sen nimeä. Joskus ala-asteella sanoin mutsille, että minäkin haluan tanssia niin kuin nuo (lukiolaiset). Jokunen vuosi myöhemmin oli sitten omat wanhat ja kun katsotaan tästä vuodesta taaksepäin niin olehan jo jorannut kolmissa wanhoissa. ;--)

Varsin menevä mies

Se on jälleen päivityksen aika!

Viime kuu meni madellessa ja tässä kuussa puolestaan on kaikenlaista senkin edestä. Mikäpä siinä, eihän minulla mitään hommaa ollutkaan.

Kuten tuossa joskus mainitsin, niin on aika hakea seuraavaan opinahjoon, että joskus tulisi se ammattikin saatua. Intin jälkeen olenkin ollut työkkärin vakioasiakas, koska Saulin Suomessa pitää olla ahkera ja tehdä töitä tai muuten...!!  Tiistaina (07.02.2012) oli Kaustisella tapahtuma jossa esiteltiin Kaustinen-Veteli-Toholampi-Kokkola sektorin yrityksiä ja oppilaitoksia. Tapahtuman markkinoitiin olevan "ensimmäinen laatuaan" täällä jossa elellään muiden kaksikielisten kanssa. Itseään edustamassa oli muun muassa Kokkolan aikuisopisto, Toholammen artesaaniopisto, Kaustisen musiikkilukio, Vetelin lukio, avoin yliopisto Chydenius, Kokkolan kauppaopisto ja Kokkolan ammattiopisto. Yrityksiä puolestaan edustivat Kemoran moottorirata, Finnspring sekä muutama muu joiden nimiä en nyt muista.

En oikein tiennyt, että mitä odottaa koko tapahtumalta. Työvoimatoimistosta ehdotettiin, että josko menisin tutustumaan paikalliseen tarjontaan ja minähän menin. Kun pääsin sisälle niin mitä näin ja kuulinkaan..
Joukko valkoisissa vaatteissa (myöhemmin paljastui, että esiintyjät olivat hammaslääkäreitä [?]) esiintyi pienellä stagella aivan muutaman metrin päässä ulko-ovesta. Yksi esiintyjistä oli mies joka oli pukeutunut naiseksi. Tai ehkä keltainen pitkähiuksinen peruukki vain antoi minulle mielikuvan naisesta ja tämä tosiasiassa onkin jokin freudilainen ajatushommeli jonka mukaan luulen, että mies oli pukeutunut naiseksi, koska pitkät vaaleat hiukset tuovat mieleen naisen.. tai jotain.
 Paikalla oli tolkuton määrä koululaisia ja hetken jopa epäröin, olinko tullut oikeaan paikkaan -- tai oikeastaan olinko tullut oikeaan aikaan. Vaikka koululaisia lappasikin sisään tuon tuosta, ajattelin että on parasta hoitaa homma päiväjärjestyksestä oli ihmisiä sitten miten paljon vain.

Kävin siis melkein kaikilla paneeleilla, myös vanhan lukioni kohdalla, koska kyllähän niitä aikoja naureskellen muistelee. Viimeisenä halusin tutustua vielä Toholammen artesaaniopistoon, koska eräs nettituttuni opiskelee siellä. Paneelia oli pitämässä nuori leidi sekä vanha rouvashenkilö jonka oletan olleen opettaja. Pisteellä oli nähtävillä erilaisia töitä joita opiskelijat olivat tehneet: lusikoita, kaulakoruja ja rannekoruja. Kello 14.00 piti em. stagella olla esitelmä jossa kerrottaisiin tästä artesaaniopistosta, mutta jos olisin tiennyt siitä mitä shittiä tulevan pitää, olisin jo lähtenyt tilaisuudesta.

14:00
"Noniin ja nyt kutsutaan lavalle uudestaan Matti joka ei enää opiskele artesaaniksi vaan on jo valmistunut, ole hyvä Matti!
- Joo tota eivät lähettäneet tänne oikeaa artesaania joten minä kerron vähän tästä toiminnasta. Eli siis Toholammella on tämmöinen artesaaniopisto jossa voi valmistua sisustajaks, sehän on aika muotia nykyään. Kunnostetaan kaamein kämppä vai onko se kaameimman kämpän kunnostus. Sitten täällä voi opiskella myös hopeasepäksi. Joo, ei kai mulla muuta.
-Noniin, kiitos Matti!"
14:03


Olin myös vähän harmissani, kun ei kukaan oikein myynyt itseään. Esittelijät pitkälti vain istuivat perse penkissä normaaleina, juroina suomalaisina. Toisaalta ymmärrän toki, jos ei itseään haluata tuputtamalla tuputtaa, mutta jotain jäin kuitenkin kaipaamaan..

Mitäs vielä; 13. päivä alkaa Subilla 3 miestä ja tyttö, josta katson ainakin ensimmäisen jakson. Mainosten perusteella kyseessä on hauska amerikkalainen sitcom, onko se sitten samanlaatuinen kuin Frendit, Entourage, 30 Rock ja niin edelleen, en vielä tiedä. Katsotaan ensin ja tuomitaan sitten. 17. päivä olisin kotikuntani liikuntakeskuksella wanhojen tanssit joita menen tietysti katsomaan wanhana conkarina (nimim. kolme kertaa wanhoissa jorannut). Odotan innolla tätä tapahtumaa, koska tansseja on tänä vuonna ystäväni mukaan enemmän, myös sellaisia joita ei ennen ole nähty! Autokouluunkin käy meikäläisen tie, kun 15.-20. päivä tätä kuuta starttaa b-kurssin (henkilöauto) II-vaihe. Tiukille meinaa mennä, kun ajokortti umpeutuu maaliskuun 19. päivä. Ohjelmaa siis on, mutta olkoot. Tähän loppuun laitan vielä parit renkutukset kaukaa Nipponin mailta, vihaajat vihaa, mutta meitsistä nämä on aika.. tarttuvia.

Frank over but not out, it's cold in there. :-(