sunnuntai 2. joulukuuta 2012
lauantai 1. joulukuuta 2012
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
Star Drunk
Viisaasti vesillä kampanjan hengessä tehty radiomainos. Star Wars fanina siitä tuli tällainen.
Työkaluina Pro Tools LE. Erityiskiitokset Ben Burtt:lle joka suunnitteli mm. Star Warsin, Indiana Joneksen ja Wall-E:n äänet ja joka on innoittanut myös minua äänen saralla. :3
Ohessa kuvia suunnitteluvaiheesta;
tiistai 20. marraskuuta 2012
Harjoitustuotannon hedelmät
Oma koosteeni aiheesta "Turvattomuus Kokkolassa". 1. harjoitustuotannon lopullinen versio. Alkuperäinen klippi oli 7 minuuttia ja 30 sekkaa pitkä. Kiinnostavuuden ylläpitämiseksi karsin sen tähän mittaan. Matskua kuitenkin oli muistaakseni 25 Gt:n verran, joten tässä on vain murto-osa kaikesta materiaalista.
Puurulan haastattelussa toimin kameramiehenä (ja äänitarkkailijana), Chydenia haastiksissa puolestaan olin mm. ääni- ja kameramiehenä sekä hostina.
Työkaluina Adobe Premiere (CS 5.5) ja osittain myös Pro Tools LE
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
tiistai 30. lokakuuta 2012
Syyskuun lehdet
On syksyinen päivä ja tuuli kulkee ihmisten lävitse, lääppien jokaista joka sattuu sen tielle. Se oli sunnuntai, yksi päivä muiden joukossa. Silloin oli syyskuu ja lehdet tippuivat maahan, välillä kauemmas ja välillä lähemmäs kotipuustaan. Ihminen on monessa mielessä samanlainen; sen kulku riippuu paljon tuulen suunnasta ja siitä mitä se joutuu kohtaamaan leijuessaan maahan. Mutta ennenkuin se koskettaa maan kamaraa, se on voinut kohdata ihmisiä, eläimiä, ajoneuvoja tai ehkä se on ollut yksi onnekkaiden joukossa ja päässyt ilmavirran selkään, lentäen korkealle ja kauas tuntemattomaan.
Kaukana, jossain päin Suomea mies istuu junaan. Mies on ostanut lipun päiviä aikaisemmin. Kiskalla hän on kassaneidille sanonut ettei istumapaikalla ole väliä, kunhan pääsee vain määränpäähän tavalla tai toisella. Asemalla hän tarkkailee, etsien vaunua numero kahdeksan. Hän löytää sen pian, astuu kyytiin ja menee ikkunapaikalle 36. Paikka on sikäli hyvä, että siinä on pöytä ja jos seura kelpaa, niin sen ääreen voi saada kolme mielenkiintoista persoonaa.
Ulkona konduktööri heittää tupakan maahan, tallaa sen ja astuu junaan.
On kulunut tunti, kun juna lähti asemalta. Vaunun ovi avautuu, päästäen "pssssh" äänen ja samalla hiprakassa oleva mieshenkilö, noin 45 vuotias, koittaa vaivalloisesti tulla vaunuun. Miehen liikkeet ovat kuitenkin niin hitaat, että ovi kerkeää mennä kiinni tämän yrittäessä jatkaa matkaansa.
"Voi perkele Esa! Ne sai meidät! Nyt ne sai meidät! Eiku.. miten tää ovi on kiinni menny, eikö se tiiä että tässä vielä kävellään.."
Naurahdan itsekseni ja välikohtaus on pian ohi. Äijä jatkaa matkaansa, ottaen tukea jokaisesta penkistä. Juna hidastaa vauhtia ja mies horjahtaa. Hän joutuu ottamaan tukea vanhemman rouvashenkilön päästä, samalla äijä mumisee jotain tyyliin "Onpa muuten hutera penkki". Miten onnekasta, niin onnekasta, että hän päättää istuutua juuri minua vastapäätä.
"Hei poika, tiätsä.. Sulla on helvetin hyvä paikka. Mä joudun istumaan tässä, jos haluun katella ulos, mut ottaa päähän ku en nää eteen. Tää juna kulkee mulle takaperin. Ei oo mitään pahempaa ko se, että matkustat perse eellä tuntemattomaan, ei siinä pysty mitenkään valmistautumaan tulevaan.. Toisaalta, ei mulla taida muutenkaan olla päiviä paljon jäljellä joten ei sillä varmaan hirveästi merkitystä olekaan, että miten päin sitä oikein kulkee"
Hän nauraa, katsoo utuisin silmin vilisevää maisemaa ja jotenkin näen hänen silmissään kaipautta. Huokaus.. . . . ja hän näyttää nukahtaneen.
Kaukana, jossain päin Suomea mies istuu junaan. Mies on ostanut lipun päiviä aikaisemmin. Kiskalla hän on kassaneidille sanonut ettei istumapaikalla ole väliä, kunhan pääsee vain määränpäähän tavalla tai toisella. Asemalla hän tarkkailee, etsien vaunua numero kahdeksan. Hän löytää sen pian, astuu kyytiin ja menee ikkunapaikalle 36. Paikka on sikäli hyvä, että siinä on pöytä ja jos seura kelpaa, niin sen ääreen voi saada kolme mielenkiintoista persoonaa.
Ulkona konduktööri heittää tupakan maahan, tallaa sen ja astuu junaan.
On kulunut tunti, kun juna lähti asemalta. Vaunun ovi avautuu, päästäen "pssssh" äänen ja samalla hiprakassa oleva mieshenkilö, noin 45 vuotias, koittaa vaivalloisesti tulla vaunuun. Miehen liikkeet ovat kuitenkin niin hitaat, että ovi kerkeää mennä kiinni tämän yrittäessä jatkaa matkaansa.
"Voi perkele Esa! Ne sai meidät! Nyt ne sai meidät! Eiku.. miten tää ovi on kiinni menny, eikö se tiiä että tässä vielä kävellään.."
Naurahdan itsekseni ja välikohtaus on pian ohi. Äijä jatkaa matkaansa, ottaen tukea jokaisesta penkistä. Juna hidastaa vauhtia ja mies horjahtaa. Hän joutuu ottamaan tukea vanhemman rouvashenkilön päästä, samalla äijä mumisee jotain tyyliin "Onpa muuten hutera penkki". Miten onnekasta, niin onnekasta, että hän päättää istuutua juuri minua vastapäätä.
"Hei poika, tiätsä.. Sulla on helvetin hyvä paikka. Mä joudun istumaan tässä, jos haluun katella ulos, mut ottaa päähän ku en nää eteen. Tää juna kulkee mulle takaperin. Ei oo mitään pahempaa ko se, että matkustat perse eellä tuntemattomaan, ei siinä pysty mitenkään valmistautumaan tulevaan.. Toisaalta, ei mulla taida muutenkaan olla päiviä paljon jäljellä joten ei sillä varmaan hirveästi merkitystä olekaan, että miten päin sitä oikein kulkee"
Hän nauraa, katsoo utuisin silmin vilisevää maisemaa ja jotenkin näen hänen silmissään kaipautta. Huokaus.. . . . ja hän näyttää nukahtaneen.
lauantai 27. lokakuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)