Leffoja on tullut ostettua milloin mistäkin syystä; oli halpaa, on kehuttu hyväksi, on ollut ylimääräistä rahaa, tyttöystävä on halunnut ja niin edelleen.
Ensimmäisistä elokuvista huomaa, että äiti on ollut asialla. Lapsena kiellettiin gore-leffat ja pelit tai pikemminkin kaikki "pelottavat" joten ei ihmekkään, että suurin osa alkupään elokuvista on piirrettyjä tai muuten vain K-11 kamaa. Ei tuo minua oikeastaan haittaa, pikemminkin pitäisi kiittää vanhaa äitiäni, sillä on tavallaan hänen ansiotaan, että olen kiinnostunut elokuvista. Pentuna kuuluin nimittäin Home Enterin lasten leffakerhoon ja filmejä tipahteli postilaatikkoon aina sopivin ajoin. Parastahan liittymisessä oli tarjous josta ei voinut kieltäytyä; 3 elokuvaa vain hintaan 20 markkaa! Vai olikohan eurot jo silloin käytössä, en mene vannomaan. Suhteellisen edullista kuitenkin.
 |
| PlayStation |
Ensimmäiset leffat olivat Pokemon 3, Shrek ja Keisarin uudet kuviot, kaikki VHS-kasetteina ja katsomista riitti hetkeksi aikaa. Noihin aikoihin oli muistaakseni Playstation 2 aivan törkeän kova sana, mutta koska en kuulunut niihin parempiosaisiin, sain odotella vielä muutaman vuoden pleikkari ykkösen parissa. Jos en maininnut niin pelit olivat tuolloin kovin kalliita ja elokuvat reilusti halvempia joten jälkimmäisistä sai nauttia enemmän. Hyvänä esimerkkinä toimii Final Fantasy VII jonka ostin Helsingistä, kun olin siskolla kyläilemässä. Sen hinta oli 50 markkaa (nykyisellä mittapuulla 8,41€) ja sitä sai ja pitikin rämpyttää sitten monta kuukautta ennen kuin uutta peliä pystyi kinuamaan.
Joitain viikkoja ennen kuin täytin 11, oli koulupäivän jälkeen postilaatikkoon ilmestynyt Harry Potter ja viisasten kivi. Se oli syntymäpäivälahja siskoltani. Miten sattuikaan, että juuri kun minä täytän 11 tulee elokuva jossa päähenkilö on myös 11-vuotias, mielenkiintoista. Se oli elokuva joka räjäytti mieleni ja joka hämmästytti kerta toisensa jälkeen. Silloin katsoin sen useita kertoja ihan vain puhtaasta hämmästyksestä.
 |
| Bell Fruit - Hedelmäpeli |
Ensimmäinen elokuvateatterikokemus kuitenkin oli Disneyn Herkules! Oltiin äidin ja kaverin perheen + meitsin kummin kanssa jossain, en muista missä ja tätini antoi minulle pari markkaa samalla kehottaen kokeilemaan onnea hedelmäpelissä. En oikein ymmärtänyt pelin ideaa (olinhan vain joku polvenkorkuinen), mutta hauskalta se vaikutti. Voittoa tuli se täydet 20 markkaa jota koneesta pystyi saamaan ja niillä rahoilla kävin sitten katsomassa Herkuleksen. Seuraava muistikuvani on Flubber - maailman mahtavin mönjä ja kolmas joka on piirtynyt mieleeni oli Pokémon ykkönen tai The First Movie jolla se ehkä paremmin tunnetaan.
All in all, leffoja on tullut keräiltyä ja nähtyä eikä loppua näy vieläkään. Mikäli tulevaisuudessa filmit pistetään kokonaan digitaaliseen muotoon tulevat materialistit onnettomiksi. Kiitos ja kuittaus, loppuun Ronald Jenkeesiä.
