Frank - Forever Alone

Ei suinkaan ollut omaa kivaa ajellessa Kokkolaan ilman musiikkia. Siitä se ajatus sitten lähti. Ah, ensimmäinen nettisarjikseni. <123

Ennen aamukahvia

Se tarina ei koskaan lähtenyt mielestäni. Se vain oli mieleni pimeissä sopukoissa, kiinni kuin takiainen. Se sai minut ajattelemaan - jotain, en tiedä mitä. Menetän muistini aina, kun ajattelen sitä, se saa minut väsyneeksi ja aina kun tunnen oloni väsyneeksi, minä kai nukahdan. Herätessäni ympärilläni vain kuolleita, verta on kaikkialla, tuntemattomat - kaikki ovat menehtyneet.

Yhteiskunta näkee minut vaarallisena, mutta se ei tiedä puoliakaan tuskistani. Ihmiset karttaisivat minua kuin kuin tautista rottaa, jos saisivat tietää. Ja miten saan helpotusta näihin tuskiin? Lääkärit ovat keksineet yksinkertaisen keinon: antavat pillerin ja käskevät epäsuorasti jatkamaan elämää, se ei auta helvettiäkään. Vain niin kauan kunnes pilleri menettää tehonsa ja silloin minä nukahdan.

Ennen kuin nukahdan, alkaa ympäristö näyttää pelottavalta. Vanhoilta etsivän vuosiltani on kuitenkin säilynyt ystävä joka ei jätä, ei koskaan. Se on pistoolini virka-ajoilta. Tunnen, että se on ainoa joka pystyy samaistumaan minuun tässä kurjassa maailmassa. Tämä maailma - se on niin mätä, että oikein oksettaa.

Ihmiset rypevät itsesäälissä, jos heillä on jokin mentaalinen ongelma. Silloin siitä on kerrottava kaikille, koko ajan. Aivan kuin olisi hieno asia omata vaikea masennus, kärsiä skitsofreniasta tai tulla heikoksi syömishäiriöstä. Typerä ihminen, saat minut voimaan pahoin.

En voi kirjoittaa enää, pillerin vaikutus alkaa lakata. Mutta, jos en ole kuollut niin kirjoitan lisää.

Kunpa en aiheuttaisi taas lisää ongelmia.

Nostalgia & You're in the movies!

Jokunen aika sitten laskin ihan puhdasta tylsyyttäni, että paljonko leffoja on kertynyt tässä lähes 20 vuoden sisällä. Elokuvia tuli listalle noin 150 (DVD + VHS) ja sisällöltään voidaan sanoa, että sekalaista seurakuntaa täällä on. 

Leffoja on tullut ostettua milloin mistäkin syystä; oli halpaa, on kehuttu hyväksi, on ollut ylimääräistä rahaa, tyttöystävä on halunnut ja niin edelleen.

Ensimmäisistä elokuvista huomaa, että äiti on ollut asialla. Lapsena kiellettiin gore-leffat ja pelit tai pikemminkin kaikki "pelottavat"  joten ei ihmekkään, että suurin osa alkupään elokuvista on piirrettyjä tai muuten vain K-11 kamaa. Ei tuo minua oikeastaan haittaa, pikemminkin pitäisi kiittää vanhaa äitiäni, sillä on tavallaan hänen ansiotaan, että olen kiinnostunut elokuvista. Pentuna kuuluin nimittäin Home Enterin lasten leffakerhoon ja filmejä tipahteli postilaatikkoon aina sopivin ajoin. Parastahan liittymisessä oli tarjous josta ei voinut kieltäytyä; 3 elokuvaa vain hintaan 20 markkaa! Vai olikohan eurot jo silloin käytössä, en mene vannomaan. Suhteellisen edullista kuitenkin.

PlayStation

Ensimmäiset leffat olivat Pokemon 3, Shrek ja Keisarin uudet kuviot, kaikki VHS-kasetteina ja katsomista riitti hetkeksi aikaa. Noihin aikoihin oli muistaakseni Playstation 2 aivan törkeän kova sana, mutta koska en kuulunut niihin parempiosaisiin, sain odotella vielä muutaman vuoden pleikkari ykkösen parissa. Jos en maininnut niin pelit olivat tuolloin kovin kalliita ja elokuvat reilusti halvempia joten jälkimmäisistä sai nauttia enemmän. Hyvänä esimerkkinä toimii Final Fantasy VII jonka ostin Helsingistä, kun olin siskolla kyläilemässä. Sen hinta oli 50 markkaa (nykyisellä mittapuulla 8,41€) ja sitä sai ja pitikin rämpyttää sitten monta kuukautta ennen kuin uutta peliä pystyi kinuamaan.

Joitain viikkoja ennen kuin täytin 11, oli koulupäivän jälkeen postilaatikkoon ilmestynyt Harry Potter ja viisasten kivi. Se oli syntymäpäivälahja siskoltani. Miten sattuikaan, että juuri kun minä täytän 11 tulee elokuva jossa päähenkilö on myös 11-vuotias, mielenkiintoista. Se oli elokuva joka räjäytti mieleni ja joka hämmästytti kerta toisensa jälkeen. Silloin katsoin sen useita kertoja ihan vain puhtaasta hämmästyksestä. 

Bell Fruit - Hedelmäpeli

Ensimmäinen elokuvateatterikokemus kuitenkin oli Disneyn Herkules! Oltiin äidin ja kaverin perheen + meitsin kummin kanssa jossain, en muista missä ja tätini antoi minulle pari markkaa samalla kehottaen kokeilemaan onnea hedelmäpelissä. En oikein ymmärtänyt pelin ideaa (olinhan vain joku polvenkorkuinen), mutta hauskalta se vaikutti. Voittoa tuli se täydet 20 markkaa jota koneesta pystyi saamaan ja niillä rahoilla kävin sitten katsomassa Herkuleksen. Seuraava muistikuvani on Flubber - maailman mahtavin mönjä ja kolmas joka on piirtynyt mieleeni oli Pokémon ykkönen tai The First Movie jolla se ehkä paremmin tunnetaan.

All in all, leffoja on tullut keräiltyä ja nähtyä eikä loppua näy vieläkään. Mikäli tulevaisuudessa filmit pistetään kokonaan digitaaliseen muotoon tulevat materialistit onnettomiksi. Kiitos ja kuittaus, loppuun Ronald Jenkeesiä.

Talvi

Kuulin nuorena
"Jos taivas on punainen
- kylmä silloin on"

Haiku

Tammikuun yössä

taivas itkee valkoista

jää on merkkinä

Paranoidi

Sinä!

Minä?

Sinä!

Minä!

Nimeä itsesi, kuka olet?

Olen matkamies, pullollinen viiniä ja auringonpaiste

Vanhempani ovat Hulluus ja Harhaluulo!

Ylistän teitä!

Minne menet?

Olen paikoillani ja silti aina liikkeessä

Seuraan sinua kunnes kuolet

Et ole koskaan yksin

Missä olet?

Kun menet nukkumaan ja et saa unta

tunnet kuinka joku katsoo sinua

suurella intohimolla

Mitä haluat?

Haluan kotiin

haluan luoksesi

mutta sinä olet hullu

Lingvistiikan ihmeitä

Miten puhut?


Yksinkertainen kysymys johon on helppo saada erilaisia vastauksia. Puhutko kirjakieltä, murretta vai jotain omaa personallista kieltä? Mitä kieltä puhut, entä mitä kieliä osaat?

Tänään oli ruotsin tukaria (tukiopetusta) ja joskus kirjoittelen tänne blogiinkin käyttäen ruotsinkielisiä sanoja. Mikä on sinänsä ironista, koska pidän itseäni aivan hemmetin huonona ruotsissa. Nykyään se tosin menee ihan... vähemmän huonommin kuin ennen. Ymmärrän kirjoitusta, osaan päätellä, mutta puhe on sitten taas ihan oma luokkansa.

Joka tapauksessa tänään tunnilla käsiteltiin refleksiivipronomineja. Sanahirviöltä se saattaa vaikuttaa eikä ihme sillä se on level 15 firedragon joka kimmottaa taiat takaisin. Mitähän ihmettä...

Refleksiivipronomini ei kuitenkaan ole mikään kamalan vaikea asia loppujen lopuksi.
Anyway, opettaja listasi refleksiiviverbejä (esim. rauhoittua, mennä nukkumaan, rakastua jne) joita tulisi osata kokeessa ja vastaan tuli...

Gifta sig med ngn (mennä naimisiin jonkun kanssa) ei kuulosta vielä järin ihmeelliseltä tai huvittavalta edes, mutta selitys sen sijaan oli! Gift tarkoittaa englanniksi lahjaa tai kykyä, mutta ruotsissa verbinä se tarkoittaa naimisissa olevaa ja substantiivina myrkkyä. Eli siis jonkinlaisen logiikan lopputuloksena voidaan todeta, että ihminen joka menee naimisiin tulee myrkyttämään itsensä. Siinä saattaa olla jotain perääkin, heh heh.

Milloinkohan on hyvä aika mennä naimisiin? Viime vuonna eräs tuttuni meni naimisiin ja nyt tulevana kesänä aikoo toinen. Eräs ystäväni tuntuu suhtautuvan  negatiivisesti avioliittoon eikä motiivina ole mitään YLEn homoiltaa tai vastaavaa. Miten tämä sitten näkyy te mietitte ja minä vastaan lainaamalla jo itselleni tutuksi tulleita sanoja; "Se on Game Over sitten." Nämä sanat tuovat mieleeni kuinka ihmiset tuntuvat menevän nykyään liian nopeasti naimisiin, mutta kuka minä olen sanomaan, kun henkilökohtaisista tuntemuksista on kyse. Jos tykkää, että tässä on se "parempi puoli" ja liitto kestää hautaan saakka niin mikäs siinä. Toisaalta voihan sen aina purkaa, jos hankalaksi menee vaikka se sotiikin sormuksen tehtävää ja symboliikkaa vastaan. Isse meen, jos emäntä löytyy muualta kuin Suomi24.sesta.

Tehkää mitä teette, mutta mä lähden tekemään leipää.
Ni, nii ja lukijakysymyksen aika;

Aiotko mennä naimisiin? Miksi?