Pieni pelihistoriikki: osa I

Tämän tekstin tarkoituksena on avata uutta näkökulmaa siihen miksi pelaamisesta ja peleistä on tullut tärkeä osa elämääni. Pääsenpähän myös kokeilemaan tätä bloggerin uutta "kirjoituspöytää", olkoon tämä tribuutti kaikille muistoille joita pelaamisesta on jäänyt.

Mestarin Systeemi

Ensikosketukseni peleihin sain jo hyvin nuorelle iällä, ehkä joskus 5-7 vuoden tienoilla. Muistan hämäriä kuvia lapsuudestani jolloin siskoni käytti minua eräänlaisena johtohelvetin tirehtöörinä. Televisiossa kuva ei näkynyt kunnolla ellei piuha ollut oikeassa asennossa. Musiikista ei ole mitään hajua, mutta hahmot ja taustat näin myöhemmällä iällä tuovat eittämättä mieleen Addams Familyn. Itse en koskaan päässyt pelaamaan, mutta olin jo hyvin innoissani, kun pääsin katsomaan tuota spritejen (= kuvahahmo) liikehdintää tv-ruudulla.

Sega Genesis

Olen päiväkodissa ja ns. "Kainuun keitaalle" on avattu kahvila, tai ehkä kahvila on ollut siellä jo kauan, en tiedä enkä voi väittää muistavani. Tilat ovat avarat ja tiskin takana on myyjä joka hymyilee joka kerta, kun asiakas tulee ovesta. En muista syytä miksi tähän kahvilaan on tultu, mutta kun lähdemme, saamme mustan laatikon mukaan jota vedämme pulkassa aina kotiin saakka. "Sen tulee antaa lämmetä ensin" joten tyydyn kotona vain ihmettelemään laatikon sisältöä. Laatikossa ollut konsoli oli Sega Genesis. Kun puhun "Segasta" tarkoitan Sega Genesistä, toivottavasti en aiheuta kauheaa sekalaisuutta. Konsolia pystyi vuokraamaan em. kahvilasta edullisesti, ottaen huomioon että elättäjänä toimi yksinhuoltaja. Kun konsolin vuokrasi sai siihen pari omavalintaista peliä mukaan. Muistelisin, että laite jolla siskoni pelasi aiemmin "Addams Familya" oli Sega Master System.

Sonic-siili, Segan tunnetuin hahmo?

"Segan" parissa tuli hyviä muistoja joista päälimmäisinä mainittakoot siskon kanssa murojen syöminen samasta kulhosta sekä "kumpi pystyy olemaan kiroilematta ennenkuin äiti tulee töistä" kilpailu. Pelaaminen ilman kiroilua voi toisinaan olla hyvinkin vaikeaa, etenkin jos kyseessä on Sonic.

"-- but the biggest thing was the speed. I've never seen anything move so fast like that" - James Rolfe/AVGN (Sonic Memories)

 Jossain vaiheessa siskoni järjesti yläasteella (?) luokkansa kanssa eräänlaisen toimintapäivän koululla. Siellä oli tyypillistä kummituslinnaa, arvontaa sekä se kaikkein jännittävin; peliluola. Muistan maksaneeni pienen määrän vanhaa rahaa, että saisin näyttää taitoni Sonicissa. Elämät loppuivat kesken kuitenkin aika pian..

Asunto numero kolme oli meidän asuntomme ja asunnossa numero kahdeksan eleli perhe joihin ystävystyin hyvin pian. Tässä toisessa perheessä oli itseäni pari vuotta nuorempi poika ja olemme pysyneet kaveruksina aina tähän päivään asti. Siinä missä meille vuokrattiin Genesistä oli tässä toisessa taloudessa 8-bittinen Nintendo, "NES". Pelailimme Nintendolla usein ja silloin olin erittäin innostunut "Kettupelistä" (Balloon Fight) jonka ajoittainen kaoottisuus sai adrenaliinin nousemaan välillä hyvinkin korkeaksi. Vaikka edustimmekin tavallaan eri konsoleita, ei mitään erimielisyyksiä koskaan syntynyt, sillä pelaamistahan se vain oli.