istun sisällä neljän seinän
valkoinen ruutu on silmieni lumo
sitä katson
tuijotan tuijotan
ja syvälle sen sisälle alistun
näen kuvia tuhansia
kuvia toistensa jälkeen
sanoja selittämässä syytään
satoja toistensa perään
näin ihminen myydään
tiedän mitä sinä teit äsken
tiedän mitä politiikka sylki suuhun ihmisten
missä kapina poltti kansan tahdon
missä pelko valtasi ihmisen
sielun mustaksi se syyti
sairaus ihmisen tappoi
ja kun herään unesta
teen sen uudestaan
ja tiedän taas lisää
miten ihminen menetti elämänsä
Isoveljen silmien edessä
valkoinen ruutu on silmieni lumo
sitä katson
tuijotan tuijotan
ja syvälle sen sisälle alistun
näen kuvia tuhansia
kuvia toistensa jälkeen
sanoja selittämässä syytään
satoja toistensa perään
näin ihminen myydään
tiedän mitä sinä teit äsken
tiedän mitä politiikka sylki suuhun ihmisten
missä kapina poltti kansan tahdon
missä pelko valtasi ihmisen
sielun mustaksi se syyti
sairaus ihmisen tappoi
ja kun herään unesta
teen sen uudestaan
ja tiedän taas lisää
miten ihminen menetti elämänsä
Isoveljen silmien edessä
--
Pitkästä aikaa runonpätkää. Oikeasti olen kirjoitellut ahkerammin, mutta niiden esille tuominen on jotenkin vaikeampaa. En tiedä miksi, mutta näin vain on. Kirjoitin tämä ihan itse (mitenkäs muutenkaan?) noin viidessä minuutissa, kun kysyin tyttöystävältäni, että mitä tekisin ja hän ehdotti, että kirjoittaisin jotain.
