lauantai 27. marraskuuta 2010

In the year 2000

Voight-Kampff -kone
Katsoin tänään elokuvan Blade Runner. Leffa on ollut omistuksessa jo jonkin aikaa, mutta vasta tänään sain aikaiseksi katsottua sen. Paha tapa ostaa elokuvia ja katsoa niitä vasta jonkin ajan päästä. Lyhyesti elokuvasta; elellään vuotta 2019 Los Angelesissa. Teknologia on kehittynyt niin paljon, että ihminen on luonut itselleen työkaluksi olion joita kutsutaan replikanteiksi. Replikantit eivät rajoitu vain ihmisen näköisiin olentoihin vaan on myös eläinreplikantteja. Vahvimmat replikantit kuitenkin ovat ihmisen näköisiä luultavastikkin sen takia, että niitä voitaisiin käyttää (hyvin) erilaisissa hommissa tai vaihtoehtoisesti ihminen kuvastaa älykkyyden eliittiä ja haluaa "naamioida" tällaiset mestariteokset itsensä näköisiksi.

Pris (Daryl Hannah) - Replikantti
Replikantteja käytetään monenlaisissa töissä; tuottamaan ihmiselle mielihyvää, kantamaan raskaita lasteja jne. Näiden olentojen ominaisuuksiin kuuluu mm. äärimmäisen vahvat raajat, nopeus ja muuta mukavaa. Tapahtuu kapina jonka seurauksena replikanteista tulee laittomia Maassa. Poliisin eräänlaisen erikoisyksikkö Blade Runner laitetaan jahtaamaan ja lahtaamaan näitä laittomuuksia. Mutta, jos olento näyttää ihmiseltä niin miten pirussa voidaan tietää, että kumpaa lajia se on? Ratkaisu löytyykin Blade Runnereilta, he nimittäin tekevät Voight-Kampff -testin jossa tutkitaan epäillyn silmän liikkeitä, sykettä, hengitystä ja punastumisreaktiota samalla, kun kysellään hyvin erilaisia kysymyksiä. Vastata tulee mahdollisimman nopeasti. Kysymys voisi esimerkiksi olla, että "Olet äitisi luona käymässä, koska on hänen syntymäpäivänsä. Äitisi tarjoaa sinulle ruokaa ja hetken syötyäsi kysyt mitä ruoka on. Äitisi vastaa, että se on keitettyä koiraa, miten reagoit?" Radikaaleja kysymyksiä ei kuitenkaan tule tehdä putkeen sillä se ymmärtääkseni saattaa sekoittaa tutkimustuloksia. Tyrell-yhtiö sitten ottaakin ja tekee Nexus-6 -mallin replikantteja. Näissä erikoista on se, että joihinkin on asetettu muistoja joten niistä on tullut inhimillisempiä. Normaalisti replikantin tunnistamiseen Voight-Kampff -testissä riittää 20-30 kysymyksen esittäminen, mutta Nexus-malleilta pitää kysyä 100 kysymystä.



René Descartes
    Sitten tuli kohta joka sai minut ajattelemaan. Pris -niminen replikantti sanoi noin elokuvan puolessa välissä "Ajattelen, siis olen" (Cogito ergo sum/Ajattelen, olen siis [olemassa]) . Tämän samaisen toteamuksen esitti ranskalainen filosofi René Descartes 1600-luvulla. Olen ymmärtänyt, että ajatteleminen on riippuvaista olemisesta, mutta oleminen ei ole ajattelusta riippuva. Mitä oikeastaan on olla? Varmasti jokainen on kuullut lausahduksen "Olen siellä ihan kohta". Tällä tarkoitetaan sitä, että jokin olento vaihtaa paikkaansa. "Kello on ___", kello on ajan ruumillistuma josta katsotaan aikaa. Kellon olemassa olo siis tekee mahdolliseksi ajan tarkan määrittelyn. Mutta entä, jos vain pysyy paikoillaan, on/olee. Milloin jostain asiasta tulee oleva? Onko jokin asia olemassa, koska pystyn ajattelemaan sen? Aivoni pystyvät luomaan abstraktin asian mahdolliseksi esimerkiksi sängyn alla piilevän mörököllin. Mörköjä ei todennäköisesti ole olemassa ellei Monsterit OY pidä paikkaansa. Pystymme kuitenkin ajattelemaan sen olevaksi ja siksi pelkäämme sitä, vaikka sitä ei olekkaan. Ihmeellistä. Olen viime päivinä miettinyt erästä kysymystä: Sokea lapsi lukee kirjaa. Kirjassa sanotaan, että kalat uivat. Lapsi tekee nopeasti johtopäätöksen omien kokemustensa perusteella, että koska osaa itsekkin uida on hän itsekkin kala. Miten tämän väitteen pystyy kumoamaan muuten kuin selostomalla, että kala ja ihminen eivät ole samanlaisia olentoja? Ehdotuksia otetaan vastaan ja tämä toimikoot tämän kertaisena lukijakysymyksenä. :--D

Loppuun kevyttä viihdettä, enjoy!
Frank just dlvr'd.it


maanantai 22. marraskuuta 2010

42

Minulla on tapana miettiä kysymyksiä joihin ei ole suoranaisia vastauksia. Usein korviini kantautuukin kysymys elämän tarkoituksesta. Tähän on useita vaihtoehtoja ja vastaus riippuu paljon siitä keneltä kysytään. Joku voisi vastata, että koska ruumissamme on sielu on elämässä tehtävä hyviä/positiivisia valintoja joilla sielulle saadaan onnellista ja hyvää massaa harteille. Kun kuolema sitten jossain vaiheessa korjaa niin viimeisellä tuomiolla päästään toivon mukaan paratiisiin. Tämä on vain yksi vaihtoehto.

Toinen voisi olla esimerkiksi hyvin tieteellinen ja jopa pelkistetty vastaus; elämällä ei ole tarkoitusta. Ihmisessä ei ole mitään jota voitaisiin kutsua "sieluksi". Yhtälailla voimme ajatella, että ihminen loi Jumalan eikä toisinpäin. Eihän konkreettisesti ole Jumalaa, on vain läjä ihmisiä jotka uskovat jonkun vanhan kirjan sepityksiin. Täten voinemme todeta ettei sielu pyöritä kehoa vaan hyvät elintoiminnot sekä terve keho joka takaa ihmiselle mahdollisuuden toimimiseen. Olemme hehkulamppuja jotka heitetään pois langan palattua.

Voimme myös antaa ympäripyöreitä ja sellaisia vastauksia joita jokainen haluaa kuulla. "Elämällä ei ole tarkoitusta, mutta elämästä on tehtävä tarkoitus." Mihin kategoriaan sitten ikinä laitatkin itsesi olkoon todettava, että sinulla on mahdollisuus ja vapaus valita. Voit ajatella, että elämällä on tarkoitus, kuoleman jälkeen päädyn viimeiselle tuomiolle jne jne. Elämä on sitä mitä siltä uskaltaa ottaa. Ihmisellä on vapaus valita, että ryhtyykö kovan luokan businessmieheksi vai laitapuolen kulkijaksi. Dippaako ranskalaisia ketsuppiin, sinappiin vai johonkin muuhun kastikkeeseen. Aloittaako laihduttamisen tänään vai huomenna... :----D

Miettikäämme myös hetki moraalia. Moraali on käsitys hyvästä ja pahasta. Esimerkiksi tappaminen on väärin ja hukkuvan pelastaminen avannosta on oikein. Aika kärkevä esimerkki, mutta menköön. Kutsun tätä moraalia yleismoraaliksi, koska edellämainitut esimerkit ovat varmasti suurimmaksi osaksi kaikkien mielestä oikein ja väärin eli hyväksyttyjä. Sitten taas puolestaan on termi jota kutsun kategoriseksi moraaliksi. Tällä tarkoitan sitä, että moraali asetetaan jonkin tietyn ajatustavan/aatteen ehdoille. Esimerkiksi onko terroristipomon tappaminen oikein utilitarismin kannalta? -- Kyllähän se on, jos sillä pystytään välttämään suuremmat ihmismenetykset. Ronskisti sanottuna yhden ihmisen menettäminen tappiona on pienempi, kun voitot ovat pitkäaikaisesti suurempia. Eli yhden ihmisen menettäminen ei ole kova hinta sille, että saadaan pelastettua 900 000.

Tämmöisiä ajatuksia tällä kertaa.
Loppuun sarjakuva!


Batman, Ninjat ja Utilitarismi.

torstai 18. marraskuuta 2010

Psykologiaa

Tänään oli se psykologian luento josta puhuin merkinnässä Botten ja Hello Weenie. En oppinut mitään uutta, mutta kertaushan tunnetusti on opintojen äiti. (Sivuhuomautus; minusta usein tuntuu siltä, että kaikki tieto on jo sisälläni, mutta tämä tieto vaatii vain nimeämisen, että pystyn käyttämään sitä.) Tapahtuma oli kouluni ruokasalissa ja pääosin siellä oli vanhuksia. Seuraavaksi eniten aikuisia ja pari nuorta minut mukaanlukien. Mitä voimme päätellä tästä - että vanhukset ovat huolestuneempia ja, että nuoret eivät jaksa kuunnella enää. Hahaha!


Psykologi Raimo Lindberg oli hieman Kimmo Wilskan näköinen! Vähän ryppyisempi ja kasvoja koristi brett. Aika usein muuten niillä jotka tutkivat mieltä tai sen olemusta ovat parrakkaita. Onkohan sattumaa vai kenties jokin koodi? Wikipedia-artikkeli parrasta selventää asiaa hieman. Loppuun artikkeli naamakarvoituksen sosiaalipsykologisesta vaikutuksesta.



The following was extracted from The Social Psychology of Facial Appearance (1988) by Ray Bull and Nichola Rumsey.
Little social psychological research has been conducted on this topic, and what there is seems rather basic. In 1969 Freedman reported that female students rated a bearded male face as more masculine, mature, independent, and sophisticated than a nonbearded face. Similarly, both Roll and Verinis (1971) and Kenny and Fletcher (1973) found students to rate a bearded face as more masculine, strong, and sincere, but also more dirty (versus clean). Pancer and Meindl (1978) found beardedness to lead to more positive ratings. However, Feinman and Gill (1977) found their female students to like least a man with a beard. They put this finding down to the possibility that their Wyoming students were more conservative than the Chicago, Midwestern, Memphis, and Canadian students of the above four studies.


ps. parrat on jätte kivoja. :3 <3

maanantai 15. marraskuuta 2010

H+

Haluan pyhittää tämän merkinnän transhumanismille ja kyborgeille, koska olen nörtti ja koska ihmiskunta on tieteille elämänsä velkaa.

Kautta aikojen ihminen on haaveillut lentämisestä. Tunnetuimmat muistiinpanot lentovälineistä taitavat olla peräisin Da Vinciltä vaikkakin kansakunta muistanee lentämisen kulta-ajan kuullessaan nimet Orville ja Wilbur Wright eli Wrightin veljekset. Orville ja Wilbur aloittivat lentämisen aikakauden vuonna 1903 Flyer -nimisellä lentokoneella. Ensimmäinen lento kesti 12 sekuntia ja matkan pituus oli 37 metriä. Tämä toimikoon aasinsiltana scifi-elokuville. Jos kysytään, että mitä tulee ensimmäisenä mieleen sanasta "scifi" voi usealle putkahtaa ajatukset suurista metropoleista lentävine autoineen. Voi myös olla, että mieleen tupsahtaa ajatukset korkeasta teknologiasta sekä roboteista ja kyborgeista jotka toimivat kauppasetinä ja täteinä. Ihminen on ruvennut hyödyntämään tekniikkaa niin paljon, että on jättänyt ns. paskaduunit koneille (vaikka eihän kauppiaana oleminen ole huono homma. Vanha sanontakin sanoo, että kauppa se on mikä kannattaa.) Ajatuksia saattaa olla useampia ja hyvin erilaisia, mutta silti perusajatus on varmasti jokaiselle samanlainen.

Kyborgit ja transhumanismi, mitä ne ovat?

Transhumanismi on aatesuunta jonka mukaan ihminen voisi ylittää nykyihmisen standardit järkevästi ohjatun tieteellisen ja teknisen kehityksen kautta. Tähän kehitykseen lasketaan fyysinen, mielellinen sekä yhteisöllinen kehitys. Transhumanismi palvelee ajatusta, että ihmisen tämänhetkinen olomuoto ei suinkaan ole evoluution päätepysäkki vaan pikemminkin hyvä lähtökohta uuteen nousuun.


Kyborgi tarkoittaa biologista organismia johon on yhdistetty teknologiaa. Mikäli termit ovat hankalia niin selostan saman vielä kansankielellä. Kyborgi on useista elävistä soluista rakentunut olento jota on paranneltu teknologialla. Perusta siis on soluissa. Soluille ominaista on syntymä, aineenvaihdunta, kyky lisääntyä ja kuolema. Yhdessä solut siis muodostavat elävän olennon esimerkiksi naapurin kissan. Mikäli naapurin kissalla kuitenkin olisi jalka poikki tai sydämessä rytmihäiriöitä voitaisiin tämä korjata nykyteknologian ansiosta. Sydämessä esiintynyttä vikaa voidaan hoitaa sydämentahdistimella ja liikkumista voidaan helpottaa proteesilla.

Darth Vader
Edellämainitut esimerkit eivät kuulosta ihmeellisiltä, mutta ne tekevät mielestäni kissasta kyborgin. Radikaalisena esimerkkinä voisi kuitenkin toimia Star Warsista tuttu Darth Vader. Vaderin pukuhan pitää elintoimintoja yllä ja ilman pukua sithlordi luonnollisesti kuolisi.

Ehkä tässä pitäisi käyttää jonkinlaista luokittelua. Esimerkiksi luokan 1 kyborgilla voisi olla jotain pientä muuntelua kuten juuri tuo sydämentahdistin, kun taas luokan 6 kyborgilla olisi useampia ja suurempia muunteluja aivan kuten Darth Vaderilla.

Maan päällä kävelee kyborgi-ihmisiä ja yhtenä esimerkkinä toimikoon Neil Harbisson. Harbissonilla on astetta erikoisempi värisokeus. Hän näkee maailman mustavalkoisena. Nykyteknologian ansiosta hänelle kuitenkin on suotu mahdollisuus nähdä.. tai pikemminkin kuulla maailma väreissä! The Eyeborg -niminen kone luo ääniä ympärillä olevista väreistä. Pretty neat, huh?

Neil Harbisson ja The Eyeborg
En aio päästää Sinua hyvä lukija vielä tästä ajatusten riepottelemasta tekstistä. Vaan kysynkin, että onko kyborgi enään ihminen? Kyborgi turvautuu tekniikkaan ja auttaa ihmistä myönnän sen, mutta muuttaako se ihmisen luonnetta ja olemusta? Onko kyborgi koneihminen, ihminen vai kenties jotain aivan muuta? Entäpä missä vaiheessa ihmisestä tulee kone? Onko oikein muunnella ihmistä?

Näihin ajatuksiin, Frank dlvr'd.it

lauantai 13. marraskuuta 2010

Kielioppinatsi.


http://webcgi.oulu.fi/oykk/abc/kielenhuolto/oikeinkirjoitus/valimerkit/piste/



Korjaan tapani ja en laita pistettä enää otsikkoon tämän merkinnän jälkeen. Olkoon tämä muistutus oikeaoppisesta kieliopista.













perjantai 12. marraskuuta 2010

Pagliacci.

”Kuulin kerran vitsin. Mies menee lääkäriin. Valittaa masennusta, että elämä tuntuu karulta ja julmalta. Että hän tuntee olevansa yksin uhkaavassa maailmassa, edessä vain synkkiä pilviä ja sekasortoa. Tohtori sanoo: ”hoitokeino on helppo. Verraton klovni Pagliacci kaupungissa tänään. Ota itseäsi niskasta kiinni ja mene katsomaan. Se piristää.” Mies pillahtaa itkuun. ”Sanoo: ”mutta, tohtori... minä olen Pagliacci.” - Rorschach (Watchmen 1986)


Sama englanniksi karismaattisen Rorschachin (Jackie Haley) kertomana, enjoy!

tiistai 9. marraskuuta 2010

Miesten miettehiä.

Auguste Rodin - Ajattelija (Le Penseur)
Kuinka paljon muistatte lapsuudestanne? Entäpä mitä muistatte lapsuudestanne? Tuskin kukaan kaikkea muistaa ihan prikulleen. Ihmismieli, kun pystyy muuntelemaan muistoja mieleisikseen ja näin ollen vääristää niitä enemmän tai vähemmän. Itse muistan vain harvoja asioita ja, kun muistelen niitä niin ne pyörivät kuin filminauhalta. Aivan kuten olisin joku sivustakatsoja, editoija joka tarkastaa nauhan virheettömyyttä ja teatraalisuutta. Tuntuu kuin olisin ollut unessa, nukkunut veden alla tietämättä maailmasta. Sitten havahtunut ja herännyt, noussut pintaan ja vetänyt happea kuin olisin pidättänyt hengitystä jo pitkän aikaa. Samalla, kun vedän henkeä, tietoisuus itsestä ja maailmasta herää. Missä vaiheessa olen alkanut tiedostaa olemassaoloa? Miksi en muista lapsuudestani juuri mitään? Miksi nukuin veden alla, jos edes nukuin? Kauanko nukuin ja miksi vasta nyt heräsin?

Tämän tyyppinen puheenaihe meillä oli erään ystäväni kanssa. Puhuimme sitä kuinka muistamme niin vähän ja kuinka olemme kokeneet tällaisen "heräämisen" jonka ansiosta olemme molemmat nyt omia itsiämme, olentoja joka tuntee nimen "Itse/Minä".


Asiasta kukkaruukkuun tai tässä tapauksessa Helvettiin. Tilasin erään kirjan jonka sanotaan olevan yksi sivistyksen kulmakivistä. Kirja on alunperin julkaistu 1300-luvun Italiassa ja sen kirjoittajana on toiminut yksi kirjallisuushistorian vanhimmista julkimoista, Dante Alighieri. Mikäli et arvannut kirjaa niin paljastan sen nyt; Dante Alighieri: La divina commedia tai Jumalainen näytelmä kuten se Suomessa tunnetaan. Tarina kertoo Dante Alighierin matkasta paratiisiin, helvetin ja kiirastulen kautta. Yksin hän ei kuitenkaan ole sillä oppaana Helvetissä ja kiirastulessa toimii roomalainen runoilija Vergilius. Taivaassa oppaana taas toimii Danten Firenzeläinen rakastettu Beatrice Portinari.  Olen jo pitkään ollut kiinnostunut ko. tarinasta tai oikeastaan runokokoelmasta. Kiinnostus heräsi viime vuonna äidinkielen tunnilla, kun tätä käsiteltiin (luettiin ja tutkittiin). Ajatus Helvetin useista piireistä omine "rikollisineen" ja rangaistuksineen kuulosti mielettömältä! Vaikka kyllähän tarinan edetessä käydään myös Kiirastulessa ja Paratiisissa. Suomenkielisestä ulostuonnista vastaa Eino Leino, mutta kirjoitusasu on saattanut muuttua vuosien saatossa. Se painos joka nyt meitsille on tulossa on vuodelta 2009, kun taas koulussa saimme hipelöidä hyyyyyyvin vanhaa ja maailmaa nähnyttä kirjaa.

Lukijakysymyksen aika;
Luetko kirjoja vapaa-ajallasi? Mikäli kyllä, niin millaisia ja minkä kirjan luit viimeksi?


Loppuun taas video, nautiskelkaa! Frank out.

torstai 4. marraskuuta 2010

Britain, Britain, Britain.

NES-Retkua (aka Petri Himmeää) lainatakseni; Moikkelis moi!
On taas hetki kulunut viime postauksesta jotenka kerron teille nyt kaikkea turhaa ja jännittävää mitä tässä on tapahtunut! Yay!

Ensinnäkin tänään on 4. päivä ja se on meille opiskelijoille pyhäpäivä. Miksikö? Koska silloin Kela maksaa opintotuen! :-------) Olen tässä hieman sijoittanut erilaisiin kohteisiin rahaa ja niinpä jaan tämän ilon kanssanne!


Kun päivä alkoi niin tilasin eräälle ystävättärelleni kukkia, koska olin luvannut tehdä niin. Kukat olivat liljoja ja hän saa ne varmaankin huomenna kiitos kukkalähetyksen.

Toisena, tilasin briteistä Dante's Inferno ja Darksiders X360 pelit sekä kauan himoitsemani Watchmen - Deluxe Edition, kovakantisen graafisen novellin. Excellenté. Kauppana toimi Zavvi -niminen yhtiö joka myy aikasen halvalla kaiken ja laista. Tosin tilauksen tulemiseen menee muutama viikko, mutta se ei kaltaistani viilipyttyä haittaa. Onhan minulla aikaa odotella ellen sitten kuole huomenna. Hahaha!

Viime aikoina olen tuntenut oloni sairaaksi. Kävin eilen lääkärillä joka oli koululla käymässä ja hän sanoi, ettei fyysisessä tilassani ole mitään sellaista, että pitäisi ruveta testejä tekemään. Terveydenhoitaja tosin arveli edellisenä päivänä, että minulla olisi jonkinlainen virus kehossani ja sen takia olisin voinut huonosti. Mene ja tiedä.

Kohta alkaisi taas koeviikko ja siihen pitäisi ruveta vähän jo valmistautumaan. Uskonnossa minun pitäisi tehdä 2-4 sivuinen tutkielma kristillisistä/kristillisvaikutteisista elokuvista. Yhtenä elokuvana minulla on Dan Brownin Da Vinci koodi jonka mukaan Jeesuksella ja Magdalan Marialla olisi ollut suhde. Eihän tämä kuulosta paljolta saati ihmeelliseltä, mutta entäpä jos väitetäänkin, että he olisivat saaneet lapsen ja täten nykypäivänäkin kulkisi joku jolla olisi veriside Jeesukseen, itse Jumalan poikaan?

Jälleen kerran on lukijakysymysten aika;
Millaisiin salaliittoteorioihin te olette törmänneet? Entä miten olette voineet nyt syksyllä? 



Loppuun video as usual. :--) Frank out.