sunnuntai 2. joulukuuta 2012
lauantai 1. joulukuuta 2012
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
Star Drunk
Viisaasti vesillä kampanjan hengessä tehty radiomainos. Star Wars fanina siitä tuli tällainen.
Työkaluina Pro Tools LE. Erityiskiitokset Ben Burtt:lle joka suunnitteli mm. Star Warsin, Indiana Joneksen ja Wall-E:n äänet ja joka on innoittanut myös minua äänen saralla. :3
Ohessa kuvia suunnitteluvaiheesta;
tiistai 20. marraskuuta 2012
Harjoitustuotannon hedelmät
Oma koosteeni aiheesta "Turvattomuus Kokkolassa". 1. harjoitustuotannon lopullinen versio. Alkuperäinen klippi oli 7 minuuttia ja 30 sekkaa pitkä. Kiinnostavuuden ylläpitämiseksi karsin sen tähän mittaan. Matskua kuitenkin oli muistaakseni 25 Gt:n verran, joten tässä on vain murto-osa kaikesta materiaalista.
Puurulan haastattelussa toimin kameramiehenä (ja äänitarkkailijana), Chydenia haastiksissa puolestaan olin mm. ääni- ja kameramiehenä sekä hostina.
Työkaluina Adobe Premiere (CS 5.5) ja osittain myös Pro Tools LE
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
tiistai 30. lokakuuta 2012
Syyskuun lehdet
On syksyinen päivä ja tuuli kulkee ihmisten lävitse, lääppien jokaista joka sattuu sen tielle. Se oli sunnuntai, yksi päivä muiden joukossa. Silloin oli syyskuu ja lehdet tippuivat maahan, välillä kauemmas ja välillä lähemmäs kotipuustaan. Ihminen on monessa mielessä samanlainen; sen kulku riippuu paljon tuulen suunnasta ja siitä mitä se joutuu kohtaamaan leijuessaan maahan. Mutta ennenkuin se koskettaa maan kamaraa, se on voinut kohdata ihmisiä, eläimiä, ajoneuvoja tai ehkä se on ollut yksi onnekkaiden joukossa ja päässyt ilmavirran selkään, lentäen korkealle ja kauas tuntemattomaan.
Kaukana, jossain päin Suomea mies istuu junaan. Mies on ostanut lipun päiviä aikaisemmin. Kiskalla hän on kassaneidille sanonut ettei istumapaikalla ole väliä, kunhan pääsee vain määränpäähän tavalla tai toisella. Asemalla hän tarkkailee, etsien vaunua numero kahdeksan. Hän löytää sen pian, astuu kyytiin ja menee ikkunapaikalle 36. Paikka on sikäli hyvä, että siinä on pöytä ja jos seura kelpaa, niin sen ääreen voi saada kolme mielenkiintoista persoonaa.
Ulkona konduktööri heittää tupakan maahan, tallaa sen ja astuu junaan.
On kulunut tunti, kun juna lähti asemalta. Vaunun ovi avautuu, päästäen "pssssh" äänen ja samalla hiprakassa oleva mieshenkilö, noin 45 vuotias, koittaa vaivalloisesti tulla vaunuun. Miehen liikkeet ovat kuitenkin niin hitaat, että ovi kerkeää mennä kiinni tämän yrittäessä jatkaa matkaansa.
"Voi perkele Esa! Ne sai meidät! Nyt ne sai meidät! Eiku.. miten tää ovi on kiinni menny, eikö se tiiä että tässä vielä kävellään.."
Naurahdan itsekseni ja välikohtaus on pian ohi. Äijä jatkaa matkaansa, ottaen tukea jokaisesta penkistä. Juna hidastaa vauhtia ja mies horjahtaa. Hän joutuu ottamaan tukea vanhemman rouvashenkilön päästä, samalla äijä mumisee jotain tyyliin "Onpa muuten hutera penkki". Miten onnekasta, niin onnekasta, että hän päättää istuutua juuri minua vastapäätä.
"Hei poika, tiätsä.. Sulla on helvetin hyvä paikka. Mä joudun istumaan tässä, jos haluun katella ulos, mut ottaa päähän ku en nää eteen. Tää juna kulkee mulle takaperin. Ei oo mitään pahempaa ko se, että matkustat perse eellä tuntemattomaan, ei siinä pysty mitenkään valmistautumaan tulevaan.. Toisaalta, ei mulla taida muutenkaan olla päiviä paljon jäljellä joten ei sillä varmaan hirveästi merkitystä olekaan, että miten päin sitä oikein kulkee"
Hän nauraa, katsoo utuisin silmin vilisevää maisemaa ja jotenkin näen hänen silmissään kaipautta. Huokaus.. . . . ja hän näyttää nukahtaneen.
Kaukana, jossain päin Suomea mies istuu junaan. Mies on ostanut lipun päiviä aikaisemmin. Kiskalla hän on kassaneidille sanonut ettei istumapaikalla ole väliä, kunhan pääsee vain määränpäähän tavalla tai toisella. Asemalla hän tarkkailee, etsien vaunua numero kahdeksan. Hän löytää sen pian, astuu kyytiin ja menee ikkunapaikalle 36. Paikka on sikäli hyvä, että siinä on pöytä ja jos seura kelpaa, niin sen ääreen voi saada kolme mielenkiintoista persoonaa.
Ulkona konduktööri heittää tupakan maahan, tallaa sen ja astuu junaan.
On kulunut tunti, kun juna lähti asemalta. Vaunun ovi avautuu, päästäen "pssssh" äänen ja samalla hiprakassa oleva mieshenkilö, noin 45 vuotias, koittaa vaivalloisesti tulla vaunuun. Miehen liikkeet ovat kuitenkin niin hitaat, että ovi kerkeää mennä kiinni tämän yrittäessä jatkaa matkaansa.
"Voi perkele Esa! Ne sai meidät! Nyt ne sai meidät! Eiku.. miten tää ovi on kiinni menny, eikö se tiiä että tässä vielä kävellään.."
Naurahdan itsekseni ja välikohtaus on pian ohi. Äijä jatkaa matkaansa, ottaen tukea jokaisesta penkistä. Juna hidastaa vauhtia ja mies horjahtaa. Hän joutuu ottamaan tukea vanhemman rouvashenkilön päästä, samalla äijä mumisee jotain tyyliin "Onpa muuten hutera penkki". Miten onnekasta, niin onnekasta, että hän päättää istuutua juuri minua vastapäätä.
"Hei poika, tiätsä.. Sulla on helvetin hyvä paikka. Mä joudun istumaan tässä, jos haluun katella ulos, mut ottaa päähän ku en nää eteen. Tää juna kulkee mulle takaperin. Ei oo mitään pahempaa ko se, että matkustat perse eellä tuntemattomaan, ei siinä pysty mitenkään valmistautumaan tulevaan.. Toisaalta, ei mulla taida muutenkaan olla päiviä paljon jäljellä joten ei sillä varmaan hirveästi merkitystä olekaan, että miten päin sitä oikein kulkee"
Hän nauraa, katsoo utuisin silmin vilisevää maisemaa ja jotenkin näen hänen silmissään kaipautta. Huokaus.. . . . ja hän näyttää nukahtaneen.
lauantai 27. lokakuuta 2012
torstai 25. lokakuuta 2012
Ukonhauta
Toissapäiväinen oli aivan tavallinen aamu; heräsin 5:40, laitoin molemmat herätyskellot kiinni ja aloitin aamutoimet. Aamuisin kerkeän yleensä juoda vain yhden kupin kahvia vaikka keittelenkin lähes aina kaksi kuppia. Napsautan tietokoneen päälle ja tarkastan sähköpostin, samalla vierailen joillakin uutissivustoilla imemässä tietoa yön aikana tapahtuneista asioista. Sinä aikana kun olen koneella syön myös jotain pientä aamiaiseksi, jos olen syödäkseni. Tämän jälkeen sammutan tietokoneen sekä television, pesen hampaat ja ovesta olen mennyt ulos viimeistään, kun kello on 6:15
Ulkona kehoani hyväilee yleensä kylmä ilma jonka jälkeen pureskelen mielessäni ajatusta pitkien kalsarien käytöstä. Kävelen nopeahkoon tahtiin linja-autoasemalle ja yleensä olen siellä niin, että bussi tulee noin minuutin tai parin päästä. Asemalla tapaan lukioaikaisen ystäväni Nooran. Toivotamme huomenet, käymme pientä small talkia ja sitten Osmo Ahon linja-auto tuleekin.
Linja-autoa ajaa isäpuoleni tuttu Kimmo, toivotan huomenet, isken bussikortin kortinlukijaan, katson matkojen määrän ja jatkan matkaani lähes mätään "ajoneuvoon". Olin voinut aamulla huonosti ja vointi senkun paheni matkan kuluessa. Yhdessä vaiheessa jalkani tärisivät kylmästä (myöhemmin sain diagnoosin kuumeesta) niin pahasti, että luulin vieruskaverini ajattelevan minun saaneen jonkinlaisen sairaskohtauksen.
Tulimme Kokkolaan peikkolinnankadun risteykseen johon bussi normaalistikin pysähtyy jättämään innokkaita opiskelijoita. Opiskelijoita joiden liikkuminen on yhtä laiskaa kuin pultsarin kävely jouluaamuna. Minä yhtenä heidän joukossa jätin onnikan ja jatkoin matkaani kohti oppilaitosta. Kylmä ilma tervehti minua tällä kertaa täyttäen keuhkoni pienillä neuloilla ja hetken jo luulin pyörtyväni mustaan aamuun, kostealle asfaltille. Teatraalinen loppu. En kuitenkaan kuollut vaan pääsin koululle asti.
Ovella minua tuli vastaan kurssikaverini Aku, hänellä oli kahvi vasemmassa kädessä ja oikealla hän näppäili puhelinta. Toi mieleen Kotiteollisuuden "Ukonhauta" biisin jossa lauletaan;
Isot miehet räpläävät
kännyköitään, läppäreitään
kuin pippeleitään
katukahviloissa, ravintoloissa
heilutaan kuin heinämiehet
vaikkei peltoa näy missään
ja iso mies on hädissään,
kun kaunis nainen pyytää tulta tupakkaan
Ukonhauta!
Pakenin sosiaalisia kontakteja vessaan ja ehdin hädin tuskin painaa kopin oven kiinni, kun tunsin kuinka aamuinen kahvi oli tulossa toivottamaan huomenta. Kumarruin pöntön eteen ja syleilin sen kylmää posliinista muotoa. Se ei ollut kahvia vaan verta. En panikoinut, sillä tämä ei ollut ensimmäinen kerta ja vaikka minulla onkin autoimmuunisairaus joka ei johdu ylihypetetystä seksitaudista, olin osannut odottaa tätä. Pyyhin suuni hihaan ja onnekseni huomasin kuinka aamulla valittu musta huppari olikin onnistunut valinta. Veri ei näkynyt siinä.
Ulkona kehoani hyväilee yleensä kylmä ilma jonka jälkeen pureskelen mielessäni ajatusta pitkien kalsarien käytöstä. Kävelen nopeahkoon tahtiin linja-autoasemalle ja yleensä olen siellä niin, että bussi tulee noin minuutin tai parin päästä. Asemalla tapaan lukioaikaisen ystäväni Nooran. Toivotamme huomenet, käymme pientä small talkia ja sitten Osmo Ahon linja-auto tuleekin.
Linja-autoa ajaa isäpuoleni tuttu Kimmo, toivotan huomenet, isken bussikortin kortinlukijaan, katson matkojen määrän ja jatkan matkaani lähes mätään "ajoneuvoon". Olin voinut aamulla huonosti ja vointi senkun paheni matkan kuluessa. Yhdessä vaiheessa jalkani tärisivät kylmästä (myöhemmin sain diagnoosin kuumeesta) niin pahasti, että luulin vieruskaverini ajattelevan minun saaneen jonkinlaisen sairaskohtauksen.
Tulimme Kokkolaan peikkolinnankadun risteykseen johon bussi normaalistikin pysähtyy jättämään innokkaita opiskelijoita. Opiskelijoita joiden liikkuminen on yhtä laiskaa kuin pultsarin kävely jouluaamuna. Minä yhtenä heidän joukossa jätin onnikan ja jatkoin matkaani kohti oppilaitosta. Kylmä ilma tervehti minua tällä kertaa täyttäen keuhkoni pienillä neuloilla ja hetken jo luulin pyörtyväni mustaan aamuun, kostealle asfaltille. Teatraalinen loppu. En kuitenkaan kuollut vaan pääsin koululle asti.
Ovella minua tuli vastaan kurssikaverini Aku, hänellä oli kahvi vasemmassa kädessä ja oikealla hän näppäili puhelinta. Toi mieleen Kotiteollisuuden "Ukonhauta" biisin jossa lauletaan;
Isot miehet räpläävät
kännyköitään, läppäreitään
kuin pippeleitään
katukahviloissa, ravintoloissa
heilutaan kuin heinämiehet
vaikkei peltoa näy missään
ja iso mies on hädissään,
kun kaunis nainen pyytää tulta tupakkaan
Ukonhauta!
Pakenin sosiaalisia kontakteja vessaan ja ehdin hädin tuskin painaa kopin oven kiinni, kun tunsin kuinka aamuinen kahvi oli tulossa toivottamaan huomenta. Kumarruin pöntön eteen ja syleilin sen kylmää posliinista muotoa. Se ei ollut kahvia vaan verta. En panikoinut, sillä tämä ei ollut ensimmäinen kerta ja vaikka minulla onkin autoimmuunisairaus joka ei johdu ylihypetetystä seksitaudista, olin osannut odottaa tätä. Pyyhin suuni hihaan ja onnekseni huomasin kuinka aamulla valittu musta huppari olikin onnistunut valinta. Veri ei näkynyt siinä.
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
maanantai 22. lokakuuta 2012
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
lauantai 22. syyskuuta 2012
tiistai 18. syyskuuta 2012
sunnuntai 16. syyskuuta 2012
lauantai 8. syyskuuta 2012
perjantai 7. syyskuuta 2012
Se isompi kolumni
Suomalainen televisioidentiteetti - Voiko BB:stä lähettää terveisiä kotiin?
Muistatteko ne ajat, kun olitte vielä pieniä? Ulkona leikittiin jos mitäkin ja kotiin suostuttiin menemään vasta, kun oli aivan pakko. Lauantai-iltana nöyrä Suomalainen työntekijä perheineen avaa television saunomisen jälkeen ja yhdessä katsotaan Bumtsibumia. Arkena sitten nautittiin onnenpyörästä ja siitä toisesta ohjelmasta jossa se Spede Pasasen entinen heila piti jotain hauskaa arvuuttelupeliä ”kuuluisille” julkimoille.
Penskana suosikkiohjelmani oli muuten 1966-luvun Batman tv-sarja jota silloin MTV3 esitti. Jos sitä verrattaisiin juuri tulleeseen Christopher Nolanin Batman-trilogiaan niin ajatukset menisivät varmasti siihen, että jonkinlainen huono pila on kyseessä. Mikäli kuitenkin palataan takaisin siihen mitä ohjelmia kymmenisen vuotta sitten on tullut niin ainakin näin äkkiseltään tulee mieleen ”Passi ja hammasharja” sekä ”Far Out”. Eräänlaisia matkailuohjelmia molemmat joissa tavallinen pulliainen sai mahdollisuuden matkustaa kohti ääretöntä ja sen yli.
Kun mietitään sitä, mitä Suomi katsoo tänään, on pakko vain ihmetellä, että miten ja mistä nämä formaatit oikein ovat tulleet? Minkä ihmeen takia Salatut Elämät, joka siis on pyörinyt yli kymmenen vuotta telkkarissa, jatkuu edelleen? Entäpä Big Brother, sehän vasta ohjelma onkin! Joskus lukiossa otin ohjelman aiheeksi psykologian tunnilla ja oppitunnin päätteeksi oli suurin osa luokasta sitä mieltä, että psykososiaalisia kokeita näille ihmisille tehdään. Enkä siis ole aivan hullu, sillä psykiatriahan siinä välillä haastatellaan joka kertoo analyyseja talon asukkaista.
Oletteko koskaan miettineet, että mitä elämä on, kun sieltä talosta tullaan lopulta ulos? Kaikkien niiden sekstaamisien ja örvellyskännien jälkeen, puhumattakaan siitä, että Kansa on myös ollut todistamassa tapahtumaa jossa Sinä olet pöntöllä tekemässä toimitusta. Jos itse olen joskus mukana tällaisessa ohjelmassa niin lisään sen resumeeni.Työhaastattelussa voin sitten esitellä kauden parhaita paloja joissa ”paras” puoleni tulee esille. Uusimman Isoveljen intro on muuten mielenkiintoinen: siinä joukko jyrsijöitä asuu leikisti nukkekodissa.
Työhaastattelu tai deitti-ilmoitus - molemmissa koitetaan miellyttää vastapuolta
torstai 6. syyskuuta 2012
Tuhannen merkin kolumni
Koulussa piti tehdä tuhannen merkin kolumni ja minähän en siinä pysynyt, koska anarkiaa saatana !!!!, ei sentään. Juttua ois kyllä riittäny vaikka millä mitalla, mutta joskus on tehtävä kompromisseja. Kirjoittaminen on ollut kivaa ja nyt jo joudun sanomaan heipat av-journalismille. Ehkä vielä tulevaisuudessa tavataan. Tässä siis omani, nauttikaa.
Suomalainen televisioidentiteetti - Voiko BB:stä lähettää terveisiä kotiin?
Muistatteko ne ajat, kun olitte vielä pieniä? Ulkona leikittiin, jos mitäkin ja kotiin suostuttiin menemään vasta, kun oli aivan pakko. Lauantai-iltana nöyrä Suomalainen työntekijä perheineen avaa television saunomisen jälkeen ja yhdessä katsotaan Bumtsibumia. Arkena sitten nautittiin onnenpyörästä ja siitä toisesta ohjelmasta jossa se Spede Pasasen entinen heila piti jotain hauskaa arvuuttelupeliä ”kuuluisille” julkimoille.
Kun mietitään sitä, mitä Suomi katsoo tänään, on pakko vain ihmetellä, että miten ja mistä nämä formaatit oikein ovat tulleet? Minkä ihmeen takia Salatut Elämät, joka siis on pyörinyt yli kymmenen vuotta telkkarissa, jatkuu edelleen? Entäpä Big Brother, sehän vasta ohjelma onkin! Joskus lukiossa otin ohjelman aiheeksi psykologian tunnilla ja oppitunnin päätteeksi oli suurin osa luokasta sitä mieltä, että psykososiaalisia kokeita näille ihmisille tehdään. Enkä siis ole aivan hullu, sillä psykiatriahan siinä välillä haastatellaan joka kertoo analyyseja talon asukkaista. Uusimman Isoveljen intro on muuten mielenkiintoinen: siinä joukko jyrsijöitä asuu leikisti nukkekodissa.
lauantai 1. syyskuuta 2012
keskiviikko 22. elokuuta 2012
tiistai 21. elokuuta 2012
Muukalainen
Katsoin juuri elokuvan Oceans. Huisin jännä dokumentointi merestä ja sen asukkaista. Meno on koko leffan ajan tasapaksua rauhallisuutta ja laineiden liplatusta. En yhtään ihmettelisi, jos joku nukahtaisi ko. elokuvaa katsoessaan. Lopussa kuitenkin tutun kuuloinen miesääni kertoo ihmisestä - kuinka ihminen etsii ja tutkii koko ajan ympäröivää maailmaa. Tehtävänään selvittää mikä maailman pitää kasassa ja miten kaikki toimii. Jos tarkkaa analyysia tai filosofointia maailmasta ja sen elämästä tai elottomuudesta haluaa tietää niin kannattaa varmaan käydä kellosepän juttusilla. En varmaan ole kauhean väärässä, jos väitän maailmankaikkeuden olevan verrattavissa jättiläismäiseen kelloon.
Tällä hetkellä, kun Maan ulkopuolisesta elämästä ei ole hajuakaan on ihminen kaikista dominoivin. Ihminen valtaa alueita kaikilta osilta; maasta, vedestä, ilmasta ja jopa avaruudesta. Kaiken mille ihminen on antanut nimen voidaan kuvitella olevan jo vallattu. Vallattu on ehkä hieman liian voimakas sana, vääräkin jopa, joten oikeammin pitäisi varmaan sanoa, että ihminen on omaksunut - tullut tietoiseksi aioista. Yksi ihminen ei kuitenkaan voi ylläpitää tätä kaikkea tietoa, sehän on selvää. Mutta ihmisen kokoama tieto on koottu miljooniksi ellei jopa miljardeiksi dokumenteiksi. Lähes kaikki mitä vain voi ajatella, mikä tahansa ajatus tai kysymys, on varmasti dokumentoitu edes jollain tapaa. Vaikka tieto onkin nykyään suhteellisen nopeasti hankittavissa (kiitos internetin) emme ymmärrä moniakaan asioita. Emme ymmärrä esimerkiksi miksi jokainen ihminen toimii kuten toimii. Miten niiden persoona on oikein syntynyt ja muokkaantunut.
Lukion ruotsinkielen tunnilla oli jälleen kerran suomennettavana eräs kappale. Ja jos jotain olen oppinut tässä muutaman kymmenen vuoden aikana, niin sen, että kieltenopettajat painottavat tutustumaan fraaseihin; sanontoihin jotka ilmaisevat monimutkaisiakin asioita hyvin yksinkertaisesti. Ehkä mieleenpainuvin lause näistä kaikista oli "vain ihminen ymmärtää itseään", tarkoittaen, että vain sinä itse ymmärrät omia ajatuksiasi. Kukaan muu ei näe pääsi sisälle.
Jos tätä ajatusta viedään pidemmälle niin uskon, että voidaan sanoa ihmisen olevan muukalainen kaikille. Toki maailmassa on paljon tuttua ja asioita jotka tulevat hoidettua rutiininomaisesti, mutta jos jokaisen ihmisen kauppakassiin katsottaisiin niin sieltä löytyisi jonkin verran erilaista, mutta myös paljon samanlaista artikkelia kuin mitä sinulla on. Eräs pelistreamaaja sanoi kerran, että jos meille kaikille annettaisiin rasiallinen jauhelihaa ja jokaisen pitäisi valmistaa siitä ateria niin se olisi varmasti kaikilla aina hieman erilaista. Me valmistamme ruokamme eri tavoin, käytämme erilaisia mausteita, pistämme kylkeen erilaista komponenttia - perunaa, riisiä, pastaa, jne. ja entäpä lopputulos? Saammeko pihviä, keittoa vai jotain muuta?
Toinen mielenkiintoinen asia on ihmisen persoonallisuus. Oikeastaan ajan tässä takaa sitä, että miksi jokainen on päättänyt jonkun aatteen tai asian olevan hyvä ja miksi se ei ole halunnut "ottaa omakseen" toisia asioita. Miksi yksi ihminen on vankasti perussuomalainen, kun toinen on liberaali ja kolmas kannattaa kommunismia. Miksi nämä ihmiset kannattavat juuri näitä poliittisia ideologioita? Siirrytään hieman kevyempiin aiheisiin. En tiedä miksi, mutta olen aina pitänyt oranssista väristä. Äitini puolestaan ei voi sietää viulun ääntä. Joskus olen jopa kuullut kuinka muutama ystäväni on sanonut vihaavansa tyhmiä ihmisiä. Listaamistani asioista viimeisin onkin varsin huvittava! Vaikka meillä onkin omat makumme, tulemme silti toimeen enemmän tai vähemmän keskenään oli kyseessä sitten "tyhmät" ihmiset, tai jokin muu kategoria johon ihminen on laitettu. Mitä useammin ihminen laitetaan johonkin kategoriaan sitä vieraammaksi se tulee.
Kategorioista puheen ollen deittisivustot ovat ehkä mielenkiintoisin ihmisen keksinnöistä. Olen käynyt joillain sivustoilla ja hauskinta näissä on se, että voit itse "rakentaa" ja etsiä ihanneihmistäsi. Voit valita aina uskonnoista, silmien väristä, mielenkiinnon kohteista, terveydellisistä tottumuksista moniin muihin. Hyvin huvittavaa! Melkein kuin kokoaisi robottia ja haluaisi siihen juuri tiettyjä osia ja ominaisuuksia.
Ennenkuin tämä rupeaa rönsyilemään entisestään niin päästän teidät jatkamaan askareitanne. Katsotaan mitä seuraavalla kerralla kirjoitus tuo tullessaan!
Tällä hetkellä, kun Maan ulkopuolisesta elämästä ei ole hajuakaan on ihminen kaikista dominoivin. Ihminen valtaa alueita kaikilta osilta; maasta, vedestä, ilmasta ja jopa avaruudesta. Kaiken mille ihminen on antanut nimen voidaan kuvitella olevan jo vallattu. Vallattu on ehkä hieman liian voimakas sana, vääräkin jopa, joten oikeammin pitäisi varmaan sanoa, että ihminen on omaksunut - tullut tietoiseksi aioista. Yksi ihminen ei kuitenkaan voi ylläpitää tätä kaikkea tietoa, sehän on selvää. Mutta ihmisen kokoama tieto on koottu miljooniksi ellei jopa miljardeiksi dokumenteiksi. Lähes kaikki mitä vain voi ajatella, mikä tahansa ajatus tai kysymys, on varmasti dokumentoitu edes jollain tapaa. Vaikka tieto onkin nykyään suhteellisen nopeasti hankittavissa (kiitos internetin) emme ymmärrä moniakaan asioita. Emme ymmärrä esimerkiksi miksi jokainen ihminen toimii kuten toimii. Miten niiden persoona on oikein syntynyt ja muokkaantunut.
Lukion ruotsinkielen tunnilla oli jälleen kerran suomennettavana eräs kappale. Ja jos jotain olen oppinut tässä muutaman kymmenen vuoden aikana, niin sen, että kieltenopettajat painottavat tutustumaan fraaseihin; sanontoihin jotka ilmaisevat monimutkaisiakin asioita hyvin yksinkertaisesti. Ehkä mieleenpainuvin lause näistä kaikista oli "vain ihminen ymmärtää itseään", tarkoittaen, että vain sinä itse ymmärrät omia ajatuksiasi. Kukaan muu ei näe pääsi sisälle.
Jos tätä ajatusta viedään pidemmälle niin uskon, että voidaan sanoa ihmisen olevan muukalainen kaikille. Toki maailmassa on paljon tuttua ja asioita jotka tulevat hoidettua rutiininomaisesti, mutta jos jokaisen ihmisen kauppakassiin katsottaisiin niin sieltä löytyisi jonkin verran erilaista, mutta myös paljon samanlaista artikkelia kuin mitä sinulla on. Eräs pelistreamaaja sanoi kerran, että jos meille kaikille annettaisiin rasiallinen jauhelihaa ja jokaisen pitäisi valmistaa siitä ateria niin se olisi varmasti kaikilla aina hieman erilaista. Me valmistamme ruokamme eri tavoin, käytämme erilaisia mausteita, pistämme kylkeen erilaista komponenttia - perunaa, riisiä, pastaa, jne. ja entäpä lopputulos? Saammeko pihviä, keittoa vai jotain muuta?
Toinen mielenkiintoinen asia on ihmisen persoonallisuus. Oikeastaan ajan tässä takaa sitä, että miksi jokainen on päättänyt jonkun aatteen tai asian olevan hyvä ja miksi se ei ole halunnut "ottaa omakseen" toisia asioita. Miksi yksi ihminen on vankasti perussuomalainen, kun toinen on liberaali ja kolmas kannattaa kommunismia. Miksi nämä ihmiset kannattavat juuri näitä poliittisia ideologioita? Siirrytään hieman kevyempiin aiheisiin. En tiedä miksi, mutta olen aina pitänyt oranssista väristä. Äitini puolestaan ei voi sietää viulun ääntä. Joskus olen jopa kuullut kuinka muutama ystäväni on sanonut vihaavansa tyhmiä ihmisiä. Listaamistani asioista viimeisin onkin varsin huvittava! Vaikka meillä onkin omat makumme, tulemme silti toimeen enemmän tai vähemmän keskenään oli kyseessä sitten "tyhmät" ihmiset, tai jokin muu kategoria johon ihminen on laitettu. Mitä useammin ihminen laitetaan johonkin kategoriaan sitä vieraammaksi se tulee.
Kategorioista puheen ollen deittisivustot ovat ehkä mielenkiintoisin ihmisen keksinnöistä. Olen käynyt joillain sivustoilla ja hauskinta näissä on se, että voit itse "rakentaa" ja etsiä ihanneihmistäsi. Voit valita aina uskonnoista, silmien väristä, mielenkiinnon kohteista, terveydellisistä tottumuksista moniin muihin. Hyvin huvittavaa! Melkein kuin kokoaisi robottia ja haluaisi siihen juuri tiettyjä osia ja ominaisuuksia.
Ennenkuin tämä rupeaa rönsyilemään entisestään niin päästän teidät jatkamaan askareitanne. Katsotaan mitä seuraavalla kerralla kirjoitus tuo tullessaan!
sunnuntai 19. elokuuta 2012
Maistelua siitä, jos kirjoittaisinkin blogitekstejä yhteen. Viikon yhteenvetoja?
Jösses, milloinkohan olen viimeksi kirjoittanut jotain. Retorinen kysymys johon tuskin tarvitsee lisätä kysymysmerkkiä. Mun piti mennä suihkuun, mutta jäinkin tänne - kirjoittamaan ihmisten iloksi, heidän omalla kielellään. Oletteko voineet hyvin? Täällä on kuuma ja vaikka eilen satoikin ja hieman jopa jyrisi ei ilma ole viilennyt sen enempää. Olisipa syksy, silloin ainakin olisi viileämpää! Syksyhän on vuodenajoista parhain, ilma on viileää, lehdet muuttuvat ruskeiksi, tosin voikohan sitä nyt pitää hyvänä asiana.. Niin no, jos pitää ruskeasta väristä niin ehkä se on hyvä asia! En kyllä välitä siitä. Ajattelin, että voisi olla hauskaa kirjoittaa vaihteeksi jotain rönsyilevää ja katsoa, että mihin tämä oikein vie. Psykoanalyysia, jos haluatte sitä jotenkin kutsua.
Tämä kirjoitus saattaa kestää päiviä, viikkoja, kuukausiakin! No ehkei ihan kuukausia, mutta kenties joitain päiviä. Olen liian malttamaton, kun kyse on videoista tai teksteistä. Ne on vain julkaistava samantien, kun ne kirjoittaa tai on saanut editointipöydällä luojan hyväksynnän. Luoja kuulostaa oudolta sanalta, jumalalliselta jopa. Toisaalta sehän rooli meillä kirjoittajilla ja videontekijöillä on. Tai on niin kauan, kun me itse teemme omat hommamme. Oikeastaan pidän siitä tavasta, siis tehdä asioita itse ja päättää mitä menee tai ei mene arkistoon. Jos virheitä tai tyytymättömyyttä tulee vastaan niin voi vain osoitella itseään.
Pian tosiaankin on syksy. Sitten taas talvi ja niin homma toimii. Luonto toistaa samat prosessit taas miljoonatta kertaa. Miljoona muuten on erikoinen sana tai siis verrattuna siihen, jos olisinkin käyttänyt sanaa 'ääretön'. Ihminen ei käsitä ääretöntä. Tai käsittää ja ei käsitä. Ihminen ymmärtää äärettömän luonteen, muttei pysty käsittelemään sitä ajatuksena. Ääretön ja avaruus ovat varmaan jollain osin samanlaisia. Pystyn hahmottelemaan mitä ne pitävät sisällään, mutta jos pitää ruveta selittämään sitä mitä niiden sisällä tarkalleen ottaen on niin varmasti menee sormi suuhun. Se äärettömästä!
Tänään on 18.8.2012, kello on 15.31
Lopetan kirjoittamisen nyt tähän.
Viime päivinä olen oikeastaan vain kuumeisesti etsinyt asuntoja. Hyvänä apuna tähän on ollut Kokkolan kaupungin tarjoamat nettisivut joihin on kerätty yksityisiä vuoka-asuntovälittäjiä. Kultaakin kalliimpana kuitenkin on regionline.fi niminen sivusto jonne ihmiset voivat jättää ilmoituksiaan. Viimeisen viikon aikana olen kai jollain tapaa selättänyt puhelinkammoni ja olen soitellut tuntemattomille ihmisille tuon tuosta. Tänään oli regionlineen tullut ilmoitus asunnosta ja kun soitin tarjottuun puhelinnumeroon, puhui hän toista puhelua. Kymmenen minuutin päästä kokeilin uudestaan tuloksetta - se puhuu vieläkin. Kaksi minuuttia soittamiseni jälkeen puhelimeni soi. Vaihdamme nimiämme ja kysyn asunnosta. Se on juuri vuokrattu. Todella yleistä tämä tämmöinen tai siltä ainakin tuntuu. Soitat minuutinkin myöhään ilmoituksesta ja se onkin vuokrattu jo jollekin toiselle, haha! Ehkäpä asunto löytyy vielä.
Aloitan aamiaisen nauttimisen.
Tänään on 19.08.2012, kello on 12.37
Lopetan kirjoittamisen nyt tähän.
Viime päivinä olen oikeastaan vain kuumeisesti etsinyt asuntoja. Hyvänä apuna tähän on ollut Kokkolan kaupungin tarjoamat nettisivut joihin on kerätty yksityisiä vuoka-asuntovälittäjiä. Kultaakin kalliimpana kuitenkin on regionline.fi niminen sivusto jonne ihmiset voivat jättää ilmoituksiaan. Viimeisen viikon aikana olen kai jollain tapaa selättänyt puhelinkammoni ja olen soitellut tuntemattomille ihmisille tuon tuosta. Tänään oli regionlineen tullut ilmoitus asunnosta ja kun soitin tarjottuun puhelinnumeroon, puhui hän toista puhelua. Kymmenen minuutin päästä kokeilin uudestaan tuloksetta - se puhuu vieläkin. Kaksi minuuttia soittamiseni jälkeen puhelimeni soi. Vaihdamme nimiämme ja kysyn asunnosta. Se on juuri vuokrattu. Todella yleistä tämä tämmöinen tai siltä ainakin tuntuu. Soitat minuutinkin myöhään ilmoituksesta ja se onkin vuokrattu jo jollekin toiselle, haha! Ehkäpä asunto löytyy vielä.
Aloitan aamiaisen nauttimisen.
Tänään on 19.08.2012, kello on 12.37
Lopetan kirjoittamisen nyt tähän.
torstai 16. elokuuta 2012
tiistai 14. elokuuta 2012
torstai 9. elokuuta 2012
tiistai 7. elokuuta 2012
perjantai 3. elokuuta 2012
torstai 26. heinäkuuta 2012
Tiedon valtakausi
istun sisällä neljän seinän
valkoinen ruutu on silmieni lumo
sitä katson
tuijotan tuijotan
ja syvälle sen sisälle alistun
näen kuvia tuhansia
kuvia toistensa jälkeen
sanoja selittämässä syytään
satoja toistensa perään
näin ihminen myydään
tiedän mitä sinä teit äsken
tiedän mitä politiikka sylki suuhun ihmisten
missä kapina poltti kansan tahdon
missä pelko valtasi ihmisen
sielun mustaksi se syyti
sairaus ihmisen tappoi
ja kun herään unesta
teen sen uudestaan
ja tiedän taas lisää
miten ihminen menetti elämänsä
Isoveljen silmien edessä
valkoinen ruutu on silmieni lumo
sitä katson
tuijotan tuijotan
ja syvälle sen sisälle alistun
näen kuvia tuhansia
kuvia toistensa jälkeen
sanoja selittämässä syytään
satoja toistensa perään
näin ihminen myydään
tiedän mitä sinä teit äsken
tiedän mitä politiikka sylki suuhun ihmisten
missä kapina poltti kansan tahdon
missä pelko valtasi ihmisen
sielun mustaksi se syyti
sairaus ihmisen tappoi
ja kun herään unesta
teen sen uudestaan
ja tiedän taas lisää
miten ihminen menetti elämänsä
Isoveljen silmien edessä
--
Pitkästä aikaa runonpätkää. Oikeasti olen kirjoitellut ahkerammin, mutta niiden esille tuominen on jotenkin vaikeampaa. En tiedä miksi, mutta näin vain on. Kirjoitin tämä ihan itse (mitenkäs muutenkaan?) noin viidessä minuutissa, kun kysyin tyttöystävältäni, että mitä tekisin ja hän ehdotti, että kirjoittaisin jotain.
keskiviikko 25. heinäkuuta 2012
keskiviikko 18. heinäkuuta 2012
tiistai 3. heinäkuuta 2012
torstai 28. kesäkuuta 2012
perjantai 22. kesäkuuta 2012
keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
perjantai 15. kesäkuuta 2012
Satunnainen kolmonen
Elokuvat
Trainspotting on säilynyt korkealla lempielokuvien listalla aina siitä asti, kun sen ensimmäisen kerran näin. Elokuvan on mielestäni ajaton ja sen sanoma tai pikemminkin idea hyvin kiinni tässäkin päivässä. Valinta on sinun.
Zack ja Miri puuhaa pornoo on hauska ja omituinen elokuva. Miksei kukaan ennen keksinyt, että pornoelokuvien kulisseissa näyttelijöillä voisi olla draamaa kaiken sen panemisen lisäksi?
Ole rahaongelmissa, avaa tutun posti ja päätä seurata kuolleelle miehelle tarkoitettuja ohjeita. Ongelmat ovat taattuja!
Oudoimmat elokuvat
Kellopeliappelsiini oli kirjana hyvin hankala lukea, kun joskus lukiossa koitin siitä kirjaesitelmää tehdä. Elokuvaa en ole katsonut loppuun asti, mutta eihän se absurdi maailmankuva siitä muuttunut.
Memento on hyvin uniikki teos, tai en ole ainakaan vastaavaan vielä törmännyt. Jos mielenkiintoa löytyy ja pää kestää katsoa elokuvan jonka viimeinen kohtaus on ensimmäinen, toiseksi viimeinen toinen jne. on tässä jotain mitä ihmetellä.
Mahdollisesti huonoin zombie-elokuva joka on tehty. Tarinassa ei ole päätä eikä häntää. Näyttelijöiden suoritukset ovat laiskoja ja tarina tuntuu tylsältä. Meh.
Korkkaamattomat leffat (=muoveissa tai katsomattomia)
En oikeastaan tiedä tästä mitään muuta kuin sen, että sitä on ollut työstämässä Akira Kurosawa. Ehkä se on hyvä, ehkä ei. Uskon, että pidän tästä.
Jo vuodenpäivät katsomattomana seissyt Perikato vain odottelee katsojaansa. Hitler on aina kiinnostanut ja siinä lieneekin syy miksi tämä on tullut ostettua. Kasvissyöjä ja koiranomistaja samassa; mikä voi mennä pieleen? ":D"
Joskus ammoisina aikoina pyysin ihmisiä listaamaan facebookissa elokuvia joissa päähenkilö tai tapahtumat liittyvät tavalla tai toisella sokeuteen. Rayn tiedän muusikkona, mutta mitään en henkilöstä itsestään tai hänen musiikistaan oikeastaan tiedä.
Soundtrackit
The Ocean on His Shoulders, Bioshock ykkösen erinomainen aloituskappale, joka jäi mieleen voimakkaasti ensimmäisestä kerrasta lähtien.
Dream is Collapsing, hyvin voimakas kappale jossa taustalla soivat jouset tuovat mukavasti dramaattisuutta.
Despicable Me, samannimisen elokuvan samanniminen tunnari. Letkeää pahismusiikkia.
Viimeisimmät ostokset
Batman: The Animated Series (satunnaisia jaksoja)
Kokkolan Citymarketista sai muutaman jakson levyjä 3 egee per kappale joten pakkohan sitä oli ostaa parhaaksi luokiteltua Batman animaatiota. (Myöhemmin löysin netistä The Animated Series vol. 1 joka sisältää 28 jaksoa suomiteksteillä, ainoa harmittelun aihe on se, että kannet ovat ruotsiksi. Oh well.)
Ei oikeastaan mitään ihmeempiä selittelyjä. Olen vain halunnut nähdä tämän.
"It's like 'HEE HAW' with lasers!"
Juomat
Fanta Excotic tölkistä on vain parasta. Muovipullolimu ei ole koskaan ollut yhtä hyvää.
Maito - herrasmiehen valinta. Tummansinistä kahviin ja vaaleampaa ihan muuten vain.
Lasipullo-Kola on edelleen hip.
Softat
Meseä en ole käyttänyt pitkiin aikoihin ja tämän oikeastaan hankin siksi, että joidenkin ihmisten yhteydenpitoon tarvitsin joskus facebookchattia, mutten jaksanut olla naamakirjassa kirjautuneena. Tällä ohjelmalla selaan nopeasti sähköpostit, irkkaan, puhun skypessä, päivitän twitterin ja viestittelen muiden ihmisten kans.
Vaikka en kauhean puhelias henkilö olekaan, niin skypellä se tulee tehtyä ilmaiseksi. Muutamien kavereiden kans tulee soiteltua aika usein.
Kyllä, käytän Windows Notepadia. Näppärästi tulee laitettua kaikki muistiin tai järjesteltyä ajatuksia, jos ei paperia ole lähellä.
Sarjat
Parempi kuin Simpsonit, imo.
Hahmokemia on hauskaa ja henkilöt ovat persoonallisia.
Meinasin kerran ostaa kirjakaupasta ihan kirjan tästä, mutta se sitten jääääi, kiinnostaisi kuitenkin. Tarina on kiehtova, miljöö kaunis ja hahmot vaikuttavia. Tyrion "The Imp" Lannister on paras!
Sarjakuvat
Kirjat/kirjoitelmat
Laitetaan pennut tappelemaan keskenään ja saadaan amerikkalainen Battle Royale!
Otorin klaanin tarinat
Menin, otin ja luin. Oli hyvä!
Holvit
Jos et ole vielä lukenut, niin kokeilehan onneasi täällä.
Vieraillut sivustot
James Rolfen ja Mike Matein kotisivut. Materiaalia on laidasta laitaan ja on erittäin jännittävää seurata Jamesin elokuvauran kulkua.
Pääasiassa käytän tätä striimien seuraamiseen, mutta löytyyhän sieltä videot, blogi yms.
Armor Games
Aina on hyvä aika pelailla pelejä Armor Gamesissa! Suosittelen kokeilemaan Reincarnation-sarjaa!
Aina on hyvä aika pelailla pelejä Armor Gamesissa! Suosittelen kokeilemaan Reincarnation-sarjaa!
Pelit
Bioshock 2 toimi erittäin hyvin ykkösen jälkeen. Ainoana miinuksena on se ettei aiempia tasoja pysty koluamaan uudestaan.
Pidin ykkösestä ja kakkonen on edelleen pelaamatta vaikka onkin asennettuna koneelle. Oikeastaan pidän koko sarjasta peleineen!
Rokkitähden kenties paras hiekkalaatikko. Länkkärit ja länkkäripelit on kivoja, 'nuff said!
Rokkitähden kenties paras hiekkalaatikko. Länkkärit ja länkkäripelit on kivoja, 'nuff said!
Sankarit
Lepakkomies vain on aina ollut cool. Ensikosketus tähän viittasankariin tapahtui joskus skidinä, kun MTV3 esitti vuoden '66 camp-Batmania. Ei tarvinut äiteen paljoa huudella, kun ohjelma alkoi telkkarista. Sarjaa näytettiin ainakin wikipedian mukaan viimeksi vuosien 1998 ja 1999 kesinä.
Watchmenin Rorschach on hieman erilainen etsivä Batmaniin verrattuna, vai onko sittenkään? Brutaalin ulkokuoren alla on mies joka janoaa totuutta ja oikeutta -- hinnalla millä hyvänsä.
Ette olisi ehkä osanneet aavistaa tätä, mutta mielestäni Freddie sopii mukavasti tämän otsikon alle. Ukko teki hyvää musiikkia ja ei ihmeemmin mässäillyt julkisuuden valokeilassa.
Pahikset
Siitä asti, kun sain ensimmäisen Spider-Man sarjikseni ja näin Skorppionin, on se ollut yksi suosikkipahiksistani. On suuri vääryys ettei tätä hahmoa ole tuotu valkokankaalle yleisön nähtäväksi.
Tunnetuksi Bane tuli vuosien 1993-1994 luodussa Knightfall tarinassa jossa Bane murskasi Batmanin selän. Valkokankaalla tätä körilästä nähtiin ensimmäisen kerran elokuvassa Batman ja Robin jossa Bane kuvattiin mielettömänä lihaskimppuna. Uskon, että tuleva Dark Knight Rises kuitenkin korjaa mielikuvan tästä jättiläisestä.
Victor Fries tai tutummin Jäämies/Pakkasherra/Mr. Freeze, myös Mr. Zero, on yksi suosikkipahiksistani. Victor oli jo lapsena hyvin kiinnostunut kryotekniikasta ja hän tutkikin jäätymisen vaikutuksia jäädyttämällä kaikenlaisia pieneläimiä. Erään kahakan päätteeksi Victor putosi jonkinlaiseen pakkasnesteeseen mikä koitui miehen kohtaloksi - muttei pysyvästi. Vaurioita tuli kuitenkin sen verran, ettei herra kestä normaalilämpötiloja vaan joutuu koko ajan elelemään nollan miinusmerkkisellä puolella, tämä siis jos hän ei ole pukunsa sisällä. Mikä sitten tekee Pakkasherrasta erilaisen pahiksen? -Kenties se, että kaiken takana on tälläkin kertaa nainen. Friesin vaimolla Noralla on vaikea sairaus jonka vuoksi hänet on laitettu kylmäsäiliöön ettei sairaus pahenisi. Tämä sairaus on se asia jonka vuoksi Jäämies tekee rötöksiä; saadakseen rahaa ja löytääkseen parannuksen vaimonsa terveydentilaan.
Random
Intin villasukat
Ehkä parasta mitä intistä on sotilaspassin lisäksi käteen saanut.
Ehkä parasta mitä intistä on sotilaspassin lisäksi käteen saanut.
Kokkola
Vaikka Kokkolassa tuleekin usein käytyä, ei sen sydämessä ole vieläkään tullut oikein seikkailtua. Jostain syystä tämän kaupungin raitilla on vain mukava käydä kävelemässä.
Vaikka Kokkolassa tuleekin usein käytyä, ei sen sydämessä ole vieläkään tullut oikein seikkailtua. Jostain syystä tämän kaupungin raitilla on vain mukava käydä kävelemässä.
Gamecuben ohjain
Koska Se on edelleen hypettämisen arvoinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)