tiistai 27. maaliskuuta 2012
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Kevät
Huhhuijaa!
Näyttää siltä, että talvi on pikku hiljaa väistymässä ja kesä on luultavasti piakkoin ovella. Mutta nyt ei vielä keskitytä kesään ja vielä vähemmän talveen. On siis kevät ja ei en kävele Hakaniemen rantaa. Kevät on vuodenajoista kaikkein vastenmielisin. Muistelisin, että moni mieltää sen esinäytökseksi ennen kesää. Kesä, tuo ihana aika jolloin ihmiset juhlivat, naiset ottavat aurinkoa ja ainoa asia josta täytyy valittaa on kuumuus. Mutta parempi kuumuus kuin se, että pitää tunkea koko vaatekaapillinen värmeitä niskaan. Keväällä lumi sulaa ja luonto herää henkiin horroksestaan. Kun kevät koittaa myös ihminen alkaa uudistua ja jossain osin myös rakkaus alkaa kukoistaa. Keväällä linnut palaavat takaisin ja vienot purot alkavat täyttää maalaismaisemaa.
Mutta mitä minä ajattelen siitä oikeastaan? Kevät on paskaa, siis oikeasti. Lumet sulavat ja mitäs sieltä oikein paljastuu; kaikki piilossa ollut inha ja vastenmielisyys. Tähän surkeaan vuodenaikaan ei kuulu mitään hyvää. Tiet ovat likaisenharmaita ja pahimmillaan loskaiset. Tilastojen mukaan ihminen nopeuttaa kuolemistaan tähän aikaan. Suomalainen päättää päivänsä vuoden hulppeimmassa kuukaudessa; toukokuussa, silloin kun perhe suunnittelee mitä kaikkea ihanaa tehdään kesällä. Ohjelmaan kuuluu tietenkin anoppilassa vierailu, uimaretket ihmistulvaisilla rannoilla ja kalliit matkakohteet. Ruoho pitää leikata ja ei saa taaskaan katsella rauhassa sitä vuoden 95 lätkämatsia, kun joku on heti kertomassa ovella Jeesuksesta. 2011 jääkiekon MM-voitto oli ihana asia, mutta kun kaikki puhuvat siitä ilmaveivi-Granlundista, niin eihän siitä saa enää mitään iloa irti! Kun Suomi voitti jääkiekosta kultaa vuonna 1995 niin silloin mainetta ja kunniaa toivat kotiin oikeat miehet eivätkä mitkään keskenkasvuiset kakarat! Lapset kinuavat rahaa ja suunnittelevat jo mille festareille mennä. Helvetti, viinaa siellä vain juodaan kuitenkin eikä artisteista muisteta mitään! Kesän tapahtumat kruunaa se eksoottinen Jamal, perinteinen Ville tai säteilevä Jonna ja lopulta ihmetellään sukupuolitauteja ja teiniraskauksia huulet pyöreinä. "Ei meidän lapset ole mitään huligaaneja.."
Mutta kenet minä olen tuomitsemaan. Meidät opetetaan tähän, kaikki edellä mainittu on täysin luonnollinen prosessi elämän kiertokulussa. Ihmisiä tulee ja ihmisiä menee, samoin kuin vuodenajatkin. Nyt vain odotellaan, että milloin se talvi tulee uudestaan ja ehkäpä Niinistökin lopettaa sen säälittävän "suomalaisia tekoja" -kampanjansa ja aloittaa oikeasti tekemään asioita tälle hyvinvointikansalle.
Rakkaudella
Minä
Näyttää siltä, että talvi on pikku hiljaa väistymässä ja kesä on luultavasti piakkoin ovella. Mutta nyt ei vielä keskitytä kesään ja vielä vähemmän talveen. On siis kevät ja ei en kävele Hakaniemen rantaa. Kevät on vuodenajoista kaikkein vastenmielisin. Muistelisin, että moni mieltää sen esinäytökseksi ennen kesää. Kesä, tuo ihana aika jolloin ihmiset juhlivat, naiset ottavat aurinkoa ja ainoa asia josta täytyy valittaa on kuumuus. Mutta parempi kuumuus kuin se, että pitää tunkea koko vaatekaapillinen värmeitä niskaan. Keväällä lumi sulaa ja luonto herää henkiin horroksestaan. Kun kevät koittaa myös ihminen alkaa uudistua ja jossain osin myös rakkaus alkaa kukoistaa. Keväällä linnut palaavat takaisin ja vienot purot alkavat täyttää maalaismaisemaa.
Mutta mitä minä ajattelen siitä oikeastaan? Kevät on paskaa, siis oikeasti. Lumet sulavat ja mitäs sieltä oikein paljastuu; kaikki piilossa ollut inha ja vastenmielisyys. Tähän surkeaan vuodenaikaan ei kuulu mitään hyvää. Tiet ovat likaisenharmaita ja pahimmillaan loskaiset. Tilastojen mukaan ihminen nopeuttaa kuolemistaan tähän aikaan. Suomalainen päättää päivänsä vuoden hulppeimmassa kuukaudessa; toukokuussa, silloin kun perhe suunnittelee mitä kaikkea ihanaa tehdään kesällä. Ohjelmaan kuuluu tietenkin anoppilassa vierailu, uimaretket ihmistulvaisilla rannoilla ja kalliit matkakohteet. Ruoho pitää leikata ja ei saa taaskaan katsella rauhassa sitä vuoden 95 lätkämatsia, kun joku on heti kertomassa ovella Jeesuksesta. 2011 jääkiekon MM-voitto oli ihana asia, mutta kun kaikki puhuvat siitä ilmaveivi-Granlundista, niin eihän siitä saa enää mitään iloa irti! Kun Suomi voitti jääkiekosta kultaa vuonna 1995 niin silloin mainetta ja kunniaa toivat kotiin oikeat miehet eivätkä mitkään keskenkasvuiset kakarat! Lapset kinuavat rahaa ja suunnittelevat jo mille festareille mennä. Helvetti, viinaa siellä vain juodaan kuitenkin eikä artisteista muisteta mitään! Kesän tapahtumat kruunaa se eksoottinen Jamal, perinteinen Ville tai säteilevä Jonna ja lopulta ihmetellään sukupuolitauteja ja teiniraskauksia huulet pyöreinä. "Ei meidän lapset ole mitään huligaaneja.."
Mutta kenet minä olen tuomitsemaan. Meidät opetetaan tähän, kaikki edellä mainittu on täysin luonnollinen prosessi elämän kiertokulussa. Ihmisiä tulee ja ihmisiä menee, samoin kuin vuodenajatkin. Nyt vain odotellaan, että milloin se talvi tulee uudestaan ja ehkäpä Niinistökin lopettaa sen säälittävän "suomalaisia tekoja" -kampanjansa ja aloittaa oikeasti tekemään asioita tälle hyvinvointikansalle.
Rakkaudella
Minä
perjantai 9. maaliskuuta 2012
Katawa Shoujo: Disability Girls
Jokunen kuukausi takaperin olin iltaani istumassa tietokoneella ja tutkailemassa netin maailmaa. Jotenkin ihmeen kaupalla päädyin sitten eräälle nettisivulle jossa olin jo aikaisemmin käynyt. Sivulla mainostettiin "peliä" joka kuitenkin genren puolesta luokitellaan visual novelliksi. En ole ennen em. genren tuotoksiin tutustunut ja koska Katawa Shoujo ideansa kanssa vaikutti hyvin erikoiselta ajattelin antaa sille mahdollisuuden. Pelin keskipisteessä on Hisao Nakai, lukiolainen, aivan normaali pojan kloppi. Eräänä päivänä hän saa viestin tulla ennalta määrättyyn paikkaan ja pienen monologin jälkeen selviääkin, että paikalle hänet oli kutsunut samasta koulusta oleva nuori nainen joka aikoo tunnustaa rakkautensa Hisaolle. Kuinka ollakaan tästä alkaa tragedia; Hisaon sydän rupeaa lyömään epämääräisesti, kipu kohoaa nuppiin ja seuraavaksi ruudulle läiskäistään välianimaatio.
Animaatio oli mielestäni erittäin kaunista katseltavaa ja useasti olenkin kuullut kuinka ihmiset ovat ylistäneet eritoten videossa esiintynyttä kelloa. Seuraavaksi lukijalle selviää, että Hisao on joutunut sairaalaan, hän on ollut vuoteenomana jo kolme kuukautta ja elämä alkaa pikku hiljaa näyttää aina vain kurjemmalta. Päähenkilö kuvailee tilannetta lähes yliampuvan dramaattisesti, mutta tuskinpa kukaan ihan heti jaloilleen pomppaisi saatuaan tietää, että elämä on rajoittunut melkoisesti edellisestä. Hisao kärsii sydänsairaudesta, rytmihäiriöstä joka hänellä on ollut jo lapsesta asti, mutta joka vasta nyt on alkanut oireilemaan. Koittaa päivä ja Hisaon perhe sekä tohtori tulevat vierailemaan. Lääkäri kertoo, että Hisao voi vihdoinkin palata sivistyksen pariin, mutta edellisen koulun sijaan on opintoja jatkettava Yamakun oppilaitoksessa joka on suunnattu erilaisille nuorille -- invalideille.
En pidä sanasta vammainen, koska se antaa hyvin erilaisen kuvan siitä mistä oikeasti on kyse. Vammainen on sanana ainakin omaan korvaani hieman vihamielinen tai antaa muuten vain vääränlaista informaatiota. Sanan "rajoittunut" käyttäminen on myös yhtä tuskaa. Invalidi saattaa juuri ja juuri mennä, mutta lempparikseni on tässä suhteessa muodostunut tuo englannin sana disabled. Voi ristus, notta suomi osaa välillä olla hankala kieli.
Mitä mieltä sitten sankarimme on tästä koulun vaihdosta? Hän vihaa sitä, luonnollisesti ennakko-odotuksia on ja koulun nimikin saa Hisaon tuntemaan vatsanväänteitä. Aikuisten maailmassa aikuinen vastaa siitä missä lapsi opiskelee ja niinpä Hisao joutuu Yamakuun. Yamakussa on asunnot niitä tarvitseville opiskelijoille ja sairaanhoitajat päivystävät ympäri vuorokauden. Olen saanut kuvan, että ulkonäöllisesti koulu näyttää aivan brittiläiseltä sisäoppilaitokselta, mutta avarammalta.
Protagonisti tulee kesken päivää koululle ja häntä vastassa on luokanopettaja Akio Mutou. Mutou vie uuden oppilaan tutustumaan luokkaansa ja hämmästys on suuri, luokassa on aivan "tavallisen" näköisiä ihmisiä. Hisao ihmettelee vain paria oppilasta - tyttöä jolla on arpia kasvoissa, toista tyttöä jolla on pinkit hiukset sekä samanikäistä poikaa jolla on jonkin sortin kävelykeppi. Opettaja pyytää Hisaota kertomaan hieman itsestään ja passittaa tämän sitten Shizunen viereen lopputunniksi. Muukalainen ei tunne luokasta ketään, Mutou huomaakin tämän pian ja opastaa Hisaon oikealle paikalle. Hisao avaa suunsa keskustellakseen aiemmin mainitulle Shizunelle, mutta saakin vain naurut. "En minä ole Shizune, tämä tässä vieressäni on Shizune. Minä olen vain hänen tulkkinsa". Pinkkitukkainen tyttö on Misha, hän tulkkaa kaiken kuuromykälle Shizunelle. Mishan vakiohuudahus on BWAHAHAHA.
Myöhemmin tarinassa tutustutaan myös muihin invalideihin; Emiin jolla on jalkaproteesit (on kuulemma luokkansa nopein juoksija. heh), Hanakoon joka on se arpinen tyttö, Riniin joka on kädetön taiteilija, Lillyyn joka on sokea sekä likinäköiseen naapuriin Kenjiin joka sepittää salaliittoteorioita maailman valtaavista feministeistä. Tarinassa ensimmäisen näytöksen valinnat ohjaavat polulle joka vie tietyn tytön sydämeen. Ensimmäisellä läpipeluukerrallani päädyin seurustelemaan sokean Lillyn kanssa ja voinen sanoa, että viimeisen luvun aikan vuodatettiin miehisiä kyyneleitä.
Valinnoista vielä jotain. Sain idean tämän postauksen kirjoittamisesta luettuani uusimman PELIT-lehden (3/2012) arvostelun Katawa Shoujosta. Siinä pelin valinnoista kirjoittettiin niukkasanaisesti, mutta kuitenkin ytimekkäästi. "Valintatilanteetkin ovat usein tasoa 'lähteäkö kirjastoon vai kaupungille' --" Monimuotoisuutta ei siis tällä saralla juurikaan ole. Henkilöt joiden kanssa vuorovaikutusta syntyy ovat kuitenkin tietoisia omasta tilastaan ja suutahtavat päähenkilölle, jos heitä rupeaa säälimään.
Pari viikkoa takaperin olin käymässä Kokkolassa ja myöhästyin linja-autosta. Seuraava onnikka lähtisi vasta 19:50 joten ajattelin mennä viettämään aikaani linja-autoaseman vieressä olevalle kirjastolle. Siellä käteeni tarttui Anime-lehti jossa oli myös juttua Katawa Shoujosta. Pelin tekemisestä kertoi suomalainen, Aura -nimimerkkiä käyttävä henkilö joka oli luomassa päätarinaa sekä Rinin polkua. Kuluneet viisi vuotta hajanaisen ryhmän kanssa ilman palkkaa on ollut erikoista aikaa. Syy miksi pelin tekemiseen kului näinkin pitkästi johtui siitä että ympäri maailmaa sijaitsevia ihmisiä on vaikea organisoida. 4chan, mese ja pääasiassa irc toimivat paikkoina joissa kässäriä hiottiin. Pelin ohjelmoinnista vastaa "delta" nimeä käyttävä henkilö joka aloitti koodaamisen ilman minkäänlaista kokemusta.
Itse pidin tuotoksesta. Välillä törmäsin pieniin kirjoitusvirheisiin, mutta se ei tunnelmaa latistanut. Päätarinan + Lillyn polun läpäisyyn meni jopa kahdeksan ja puoli tuntia. Draamaa ei myöskään puutu näkönovellin ulkopuolelta, sillä peli on saanut jos minkälaista kommenttia sen aiheesta sekä seksikohtauksista joita pelin aikana tulee vastaan. Toki seksin saa asetuksista pois, mutta mitä hauskaa siinä olisi? Erotiikalla ei mässäillä vaan se tuodaan esille erittäin hienovaraisesti. Kokemus kosketti minua ja olen alkanut enemmän havannoida ympärillä olevia ihmisiä, terveyttä sekä maailmaa. Tietysti myös pelin polkujen valinta on omaa luokkaansa ja pistää miettimään tyttöjä vammoineen. Maailmanparantaja minusta tuskin tulee, mutta välillä on mukava stimuloida mieltä provosoivilla aiheilla. Taidan lukea tämän uudestaan ja valita seuraavaksi Rinin. Näkemiin taas tältä erää.
http://katawa-shoujo.com/
En pidä sanasta vammainen, koska se antaa hyvin erilaisen kuvan siitä mistä oikeasti on kyse. Vammainen on sanana ainakin omaan korvaani hieman vihamielinen tai antaa muuten vain vääränlaista informaatiota. Sanan "rajoittunut" käyttäminen on myös yhtä tuskaa. Invalidi saattaa juuri ja juuri mennä, mutta lempparikseni on tässä suhteessa muodostunut tuo englannin sana disabled. Voi ristus, notta suomi osaa välillä olla hankala kieli.
Mitä mieltä sitten sankarimme on tästä koulun vaihdosta? Hän vihaa sitä, luonnollisesti ennakko-odotuksia on ja koulun nimikin saa Hisaon tuntemaan vatsanväänteitä. Aikuisten maailmassa aikuinen vastaa siitä missä lapsi opiskelee ja niinpä Hisao joutuu Yamakuun. Yamakussa on asunnot niitä tarvitseville opiskelijoille ja sairaanhoitajat päivystävät ympäri vuorokauden. Olen saanut kuvan, että ulkonäöllisesti koulu näyttää aivan brittiläiseltä sisäoppilaitokselta, mutta avarammalta.
 |
| Yamakun lukiolaistytöt; Lilly, Hanako, Rin, Shizune ja Emi. |
Valinnoista vielä jotain. Sain idean tämän postauksen kirjoittamisesta luettuani uusimman PELIT-lehden (3/2012) arvostelun Katawa Shoujosta. Siinä pelin valinnoista kirjoittettiin niukkasanaisesti, mutta kuitenkin ytimekkäästi. "Valintatilanteetkin ovat usein tasoa 'lähteäkö kirjastoon vai kaupungille' --" Monimuotoisuutta ei siis tällä saralla juurikaan ole. Henkilöt joiden kanssa vuorovaikutusta syntyy ovat kuitenkin tietoisia omasta tilastaan ja suutahtavat päähenkilölle, jos heitä rupeaa säälimään.
Pari viikkoa takaperin olin käymässä Kokkolassa ja myöhästyin linja-autosta. Seuraava onnikka lähtisi vasta 19:50 joten ajattelin mennä viettämään aikaani linja-autoaseman vieressä olevalle kirjastolle. Siellä käteeni tarttui Anime-lehti jossa oli myös juttua Katawa Shoujosta. Pelin tekemisestä kertoi suomalainen, Aura -nimimerkkiä käyttävä henkilö joka oli luomassa päätarinaa sekä Rinin polkua. Kuluneet viisi vuotta hajanaisen ryhmän kanssa ilman palkkaa on ollut erikoista aikaa. Syy miksi pelin tekemiseen kului näinkin pitkästi johtui siitä että ympäri maailmaa sijaitsevia ihmisiä on vaikea organisoida. 4chan, mese ja pääasiassa irc toimivat paikkoina joissa kässäriä hiottiin. Pelin ohjelmoinnista vastaa "delta" nimeä käyttävä henkilö joka aloitti koodaamisen ilman minkäänlaista kokemusta.
Itse pidin tuotoksesta. Välillä törmäsin pieniin kirjoitusvirheisiin, mutta se ei tunnelmaa latistanut. Päätarinan + Lillyn polun läpäisyyn meni jopa kahdeksan ja puoli tuntia. Draamaa ei myöskään puutu näkönovellin ulkopuolelta, sillä peli on saanut jos minkälaista kommenttia sen aiheesta sekä seksikohtauksista joita pelin aikana tulee vastaan. Toki seksin saa asetuksista pois, mutta mitä hauskaa siinä olisi? Erotiikalla ei mässäillä vaan se tuodaan esille erittäin hienovaraisesti. Kokemus kosketti minua ja olen alkanut enemmän havannoida ympärillä olevia ihmisiä, terveyttä sekä maailmaa. Tietysti myös pelin polkujen valinta on omaa luokkaansa ja pistää miettimään tyttöjä vammoineen. Maailmanparantaja minusta tuskin tulee, mutta välillä on mukava stimuloida mieltä provosoivilla aiheilla. Taidan lukea tämän uudestaan ja valita seuraavaksi Rinin. Näkemiin taas tältä erää.
http://katawa-shoujo.com/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)