Pieni tarina elämästä

On taas yö, aurinko on painunut horisontin navan alle ja pimeys on taas hetkeksi saanut koko puolen maapalloa valtaansa. Verhoni ovat kiinni, suljetut, niinkuin ne ovat aina. Vaikka päivä nousisikin on täällä pimeää. Pimeää, kuin viemärissä tai kellarissa johon ei ole ikkunaa tehty, mutta miksi olisikaan? Ei kerää ikkunani katseita, vain verhot ovat sen peittona, syleilevät yksinäisyyttä. Pitävät huumeen piilossa, tiedon jota kukaan ei saa tietää. Näkevät minut heikkona ja virheellisenä.

Istun tuolillani joka on nahasta tehty. Ne ovat kuluneet ja heitän ne pian pois, heitän kuten kaupungeissa jengi heittää pullaa sorsille. Niille kiittämättömille siivellisille jotka eivät tee mitään, kelluvat vain. Yhtäkkiä tunnen oloni uudestisyntyneeksi, sikiö joka leijuu vedessä tietämättä, ymmärtämättä mitään. Miten helppoa sellainen elämä olisikaan. Mutta nyt tiedän millainen maailma on, olen herännyt enkä enää voi imeä äiti Tietämättömyyden rintaa.

Seinät ovat valkoiset, ne muistuttavat sairaalasta. Sjukhus ruotsiksi, kirjaimellisesti tarkoittaen sairaiden ja tautisten taloa. Paikka jossa syöpäläiset, nuo avuttomat saastat kerjäävät lisäelämiä. Sekuntteja, minuutteja, tunteja. SEKUNTTEJA, MINUUTTEJA, TUNTEJA.

Herään ja kaikki on hulluutta, kaikki on hulluutta.

Seitsemän kuolemansyntiä, seitsemän taivaallista hyvettä

Kiitos Annin Beautiful Blogger -haasteen teenpä nyt postauksen jossa kerron 7 faktaa itsestäni.
Tai oikeastaan pitäisi kertoa 7 faktaa ja haastaa sitten 7 muuta bloggaajaa tekemään sama, mutta enhän minä niin montaa tunne ja ns. "randomien" haastaminen olisi... epäilyttävää. :--D

Yksi

Olen absolutisti ja minulla on useita henkilökohtaisia syitä tälle. Esimerkiksi, olen nähnyt kuinka alkoholi sekoittaa ihmisten päät. Teinit itkee kännissä, aikuisilta menee työt ja lapsille tulee traumoja, kun vanhemmat huutaa ja riitelee. Yläasteikäisenä karkasin kotoa, koska en jaksanut kuunnella isäpuolen huutoa. Tämä johti siihen, että sain oman asunnon toiselta puolelta kylää, läheltä koulua. Elikkäs oon pitänyt pitkän aikaa huolta itsestäni. Ennen olin hyvin alkoholivastainen, mutta ajatteluni muuttui, kun keskustelimme "isoveljeni" kanssa ko. aiheesta. Palavana ajatuksena jäikin "On okei käyttää alkoholia niin kauan, kunhan alkoholi ei käytä sinua." Silti en käytä alkoholia, enkä ole juonut alkoholipitoisia juomia ehtoollista lukuunottamatta.


Kaksi 

Vaikka miellän itseni agnostikoksi enkä niinkään miksikään "hihhuliksi" kuten usein sanotaan niin olen silti kohtalaisen paljon kiinnostunut uskonnoista. Toisaalta eihän agnostismi ole mikään perustelu sille ettei voisi olla kiinnostunut. Yksi syy tälle on se, että haluan puolustaa tai pikemminkin korjata/opettaa ihmisiä mikäli he antavat vääriä lausuntoja uskontoihin liittyen. Toisaalta haluan myös taistella uskontoja vastaan niiden omilla opetuksilla.Uskonnoissa on myös mielenkiintoisia teorioita ja tarinoita kuten legenda neljästä maailmanlopun hevosmiehestä. Sokratesta lainatakseni; ainoa hyve on tieto ja ainoa pahe on tietämättömyys.






Kolme

Olen pitkän aikaa koittanu päästä tästä paheesta, mutta kai se on osa minua. Olen introvertti eli sisäänpäin kääntynyt persoona. Olen paljon omissa oloissani, mietin paljon kaikkea (kuten olette varmastikkin huomanneet), tykkään istua kotona ja elellä tylsää elämää. Sinänsä hassua, koska nuorempana olin tosi sosiaalinen tapaus. Koen etten osaa kunnolla enää edes puhua ihmisille. En keksi oikein puheenaiheita ja puhuminen on toisinaan hyvinkin hankalaa. Kirjoittaminen sen sijaan on hyvin hyvin paljon stressittömämpää ja mielekkäämpää. Kuten joskus totesin; puhuttu sana elää vain hetken, kun kirjoitettu on kuolematon. Mutta vaikka olenkin introvertti niin koulussa tulen ihan hyvin toimeen muiden ihmisten kanssa.


Neljä

Rafael - Ateenan koulu

Viisaus ja älykkyys ovat jotain mitä pidän todella suuressa arvossa. Se on minusta myös jollain tavalla seksikästä. Olen kiinnostunut pitkälti kaikesta, koska janoan tietää asioita. Haluan oppia ja ymmärtää, tietää miksi ja miten. Filosofia palaa rinnassani ja toimii eräänlaisena oppaana ymmärtämään maailmaa, sitä mitä näemme ja mitä emme näe. Hyvä opas se onkin ollut ja millaista tekstini olisikaan, jos en olisi mennyt lukioon? Miten olisin muuttunut, jos olisin mennyt ammattikouluun tekemään... jotain? Tällä hetkellä kehittelen erästä teoriaa ihmisistä, evoluutiosta ja ajattelemisesta. Olen päättänyt kuitenkin, että kerron siitä vasta, kun olen saanut kaikki ajatukseni paperille.

Viisi

Olen todella huono matematiikassa. Joskus pentuna kävin psykologilla tämän takia ja todettiin, että olen keskivertoa heikompi ellen jopa huomattavasti heikompi muihin oman ikäisiin nähden matematiikassa. Kutakuinkin viidennellä luokalla, mulle tehtiin HOJKS (Henkilökohtainen Opetuksen Järjestämistä Koskeva Suunnitelma) jonka jälkeen olin aina yläasteen loppumiseen asti mukautetulla matematiikalla. Kaverit sitä usein nauroikin, kun mun tehtävät näytti siltä kuin ne olis revitty jostain ala-asteen kirjoista. On suorastaan ihme, että olen lukiossa päässyt pakolliset kurssit läpi - rimaa hipoen, mutta läpi kuitenkin. Toinen heikkous on ruotsi, mutta sen syy oli asennevamma ja kaveripiiri joka tunsi samoin ruokki tätä ajatusta. Tottakai piti olla niin vitun kova "ruotsi on puhevika/ruotsi on homojen maa" sloganeiden kanssa. Vasta vanhemmiten olen kasvanut viisaammaksi, mutta edelleen on ystäviä jotka ovat sitä mieltä, että ruotsi on homojen maa. Sääli.

Kuusi

Olen sukuni viimeinen miespuolinen hengissä oleva jäsen. Tai pikemminkin pitäisi sanoa, että viimeinen joka kantaa suvussani tätä sukunimeä. Äiti on naimisissa, mummulla on tyttönimensä, serkuilla on tädin entisen miehen sukunimi, toisella tädillä on (syystä jota en tiedä) oma sukunimensä, sisko varmaankin vaihtaa sukunimensä mikäli joskus menee naimisiin ja isällä (johon tutustuin vasta muutama kesä sitten) on oma sukunimensä. Syy kuitenkin sanavalintaan 'viimeinen' on se, että koska olen ollut tekemisissä vain äidinpuoleisen suvun kanssa ja koska siellä kaikki on naisia niin voidaan sanoa, että olen viimeinen miespuolinen jäsen. Setä hukkui joskus äidin nuoruudessa ja vaari kuoli edellisenä syksynä ennen syntymääni. Tämä saattaa olla syy siihen miksi ystäväpiirissäni on enemmän hameväkeä kuin miehiä. Tulen myös paremmin naisten kanssa toimeen. En ole mikään taitava korjaamaan asioita yms., mutta leipoa ja kokata osaan hyvin!




Seitsemän

Meitsi on vasuri eli vasenkätinen. Ei tämä nyt niin ihmeellistä ole, mutta mikä on ihmeellistä on se, että kaikki on kuulema äidinpuolelta vasureita.

Aina sanotaan, että vasenkätiset on luovia et cetera, mutta en tiedä. Tai sitten ajatukseni ovat luovia ja filosofia on taiteenalani. Hahaha!

Toisaalta, tykkään kuunnella klassisia teoksia, lukea runoja, katsella elokuvia ja näytelmiä, piirtää yms. En kuitenkaan tiedä, että onko ihmisen kätisyydellä mitään tekemistä persoonallisuuden ja intressien kanssa.
Wikipediassa oli mielenkiintoinen artikkeli vasenkätisyydestä. Alhaalla oli katso myös -osio jossa oli mm. luettelo tunnetuista vasureista. Oikekätisten puolella ei kuitenkaan tällaista luetteloa ollut mitä ihmettelin suuresti.

Rauhallista joulua ja räiskyvää uuttavuotta kaikille!
ps. Haastan Himen. :--)

Blueberry

Heipä hei!

Tänään tulee pienimuotoista tutoa nimittäin mustikkapiirakasta!
Tykkään leipoa joten miksipä en jakaisi sitä iloa teillekkin? :--)

You will need:

Sokeria (3,5 dl)
Munia (3)
Margariinia/voita (200g)
Vehnäjauhoja (6 dl)
Leivinjauhetta (2tl)
Marjoja (mikä vain käy, tässä nyt teen mustikasta kuitenkin) (2-3 dl)
Kermaviiliä (2dl)
Vaniliini/vaniljasokeria (1tl)
Pari kippoa

Pidemmittä puheitta, let's leivotaan!
Pistä uuni lämpiämään 175 ja ritilä (se metalli juttu uunissa) keskitasolle.

Step One:
Taikina


200g voita/margariinia
3 dl sokeria
2 munaa
6 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Sulata voi jonka jälkeen laita se jäähtymään.
Laita ensimmäiseen kippoon jauhot ja leivinjauhe, sekoita
Ota toinen kippo ja laita sinne viilentynyt voisula, sokeri ja munat (yksitellen), sekoita rankasti muutama minuutti
Lisää jauhoja (joissa leivinjauhe) vähitellen sokeri/muna/voisula -seokseen

Step Two:

Voitele vuoka
Lisää taikina ja painele se vuoan muotoiseksi
Ripottele 2-3 desiä haluamasi marjoja taikinan päälle

Step Three:
Täyte


2dl kermaviiliä
½ dl sokeria
1 tl vaniliini-/vaniljasokeria
1 muna

Sekoita kermaviili, sokeri, vanilja-/vaniliinisokeri ja kananmuna keskenään
Kaada seos marjojen päälle
Ota vuoka ja laita se uuniin keskitasolle tunniksi

ja sitten vain odotellaan...

Tämmöinen tekele pitäisi tulla sitten, kun se kohtalokas tunti on kulunut.
Muistakkee alaikäiset leipurit, että uunia, kippoja ja kuppeja saa käyttää vain aikuisen valvonnassa!!11 :O

Niin ja tosiaan tein tässä ensimmäistä kertaa mustikkapiirakkaa minkä kyllä huomaa. :--D

? -> !

http://formspring.me/Kwelnener

Pistekkääs kymysyksiä, jos kinostaa.

ps. puhelin kirjaimellisesti hajoaa käsiin. D--:

Liebe ist für alle da

Koska kirjoitettu sana on ikuinen ja puhuttu vain hetken kestävä jaan ajatukseni tänne. Ajattelin tuossa äskettäin seksuaalisuutta, koska muistelin taannoista Ylen homoiltaa. Heräsikin kysymys, että jos seksuaalista suuntautumista ei olisi koskaan määritelty tai "keksitty" olisiko maailmassa vain rakkautta?

Revi-shiit

Täällä olen taas, miettimässä maailmaa jossa elämme. Elämää joka on alistettu tähän kuolevaiseen ruumiiseen ja johon mahtuu vain rajattu määrää päiviä, tietoa ja kokemuksia. Kaikki tämä tapahtuu "todellisuuden" parissa.

Pertti Jarla

En oleta, että olisitte tehneet johtopäätöksiä kirjoituksistani, mutta mainittakoon että aion kirjoittaa filosofian YO-kokeessa kunhan aika koittaa. Syy tähän on se, että olen pitkän aikaa ollut kiinnostunut filosofiasta ja koska haluan tutkia sitä tulevaisuudessakin. Kokeet ja arvosanat eivät merkkaa minulle paljoa vaikkakin nykymaailmassa ja etenkin Suomessa opiskelu on hyvin tärkeässä asemassa. Pohdinkin tänään jälleen elämän tarkoitusta ja tulin siihen tulokseen, että elämä on matka jonka aikana opitaan ja opetetaan. En väitä kuitenkaan, että elämän tarkoitus on opiskella tai opettaa, mutta minusta tuntuu, että ne ovat keskeisimmässä osassa. Uutiset kertovat meille mitä maailmalla tapahtuu, ystävät kertovat tarinoita omasta sekä toisten elämästä ja hesarin sarjakuvissa useimmiten naurun kohteena on ihminen. Fingerpori jota jokainen on varmasti joskus lukenut kertoo useimmiten omalaatuisia vitsejä ympäröivästä maailmasta. Toisinaan tosin vitsien ymmärtäminen on hankalaa, koska hauskuus on piilotettu kontektsiin ja mikäli konteksti ei aukea on nauraminenkin vaikeaa.

Syy ajatuksilleni elämän tarkoituksesta onkin eri jännä tarina. Tässä jaksossa minulla on valittuna UE3 -kurssi joka käsittelee etiikkaa uskontojen näkökulmasta. Viime tunnilla käsittelimme Anselm Canterburylaisen todistusta joka meneen näin;

Ihminen voi mielessään muodostaa käsitteen oliosta, joka on kaikissa suhteissa täydellinen ja jota

täydellisempää ei voida ajatella. Oletetaan, että ihminen ajattelee kahta täydellistä oliota, jotka 

poikkeavat toisistaan vain sen suhteen, että toinen on olemassa, mutta toinen ei. Näistä se, joka on kaikissa suhteissa täydellinen ja joka on olemassa, on täydellisempi kuin tuo toinen. Kutsumme tällaista täydellistä olentoa Jumalaksi, ja koska voimme muodostaa täydellisen olennon käsitteen, Jumalan täytyy olla olemassa.

Tämän jälkeen eräs luokkalaiseni kysyikin, että mitä tällä tarkoitetaan. Viittasin ja sain luvan esittää oman näkemykseni; Ihminen ajattelee tavallaan kahta jumalaa. Ensimmäinen on se jonka "kuvan" pystymme muodostamaan puhuessamme Jumalasta. Jumala on aina kaikin puolin täydellinen olento ja jota täydellisempää ja hyvempää ei voi olla. Tämä toinen Jumala viittaa siihen, että oikeasti Jumala on niin täydellinen ettemme voi muodostaa kuvaa siitä. Aistimme ja ajatuksemme eivät pysty muodostamaan käsitystä Jumalasta, koska hän on niin täydellinen. Pystymme ajattelemaan sitä ja siksi sen on oltava olemassa.

Muistuttaa hieman viimekertaista merkintää jonka mukaan sängyn alla olevat möröt ovat olemassa vaikka eivät olekkaan. :--D Opettaja kuitenkin hyväksyi tämän vastauksen. Kuulin myöhemmin ystävältäni joka on toisessa ryhmässä, että tämä samainen kysymys oli sielläkin tullut esille. Opettaja oli vain vastannut: "kysykää Jorilta." Tunsin ylpeyttä ja ajatukseni elämästä muuttuivat.

Eräässä merkinnässä käsittelin teknologiaa sen takia, koska ihminen on tieteille elämänsä velkaa. Haluaisin kuitenkin tuoda oman henkilökohtaisen kantani esille. Kannatan teknologiaa ja ihmisen kehittämistä, mutta miettisin silti kahdesti ennenkuin ottaisin minkäänlaisia siruja aivoihini. Syy tähän on se, että minulla on pelko menettää itsenäisyyteni, minäni, koska eihän sitä tiedä mitä jokin aivoihin laitettava siru on ohjelmoitu tekemään. Saatan kuulostaa vainoharhaiselta, mutta on kuitenkin hyvä kysyä; mitä siruun on ohjelmoitu ja voiko henkilöön joka vastaa tähän luottaa?

Loppuun luonnollisesti jotain hauskaa, hei hei ja hyi hyi!

ps. julmust on hyvää. :--)

In the year 2000

Voight-Kampff -kone

Katsoin tänään elokuvan Blade Runner. Leffa on ollut omistuksessa jo jonkin aikaa, mutta vasta tänään sain aikaiseksi katsottua sen. Paha tapa ostaa elokuvia ja katsoa niitä vasta jonkin ajan päästä. Lyhyesti elokuvasta; elellään vuotta 2019 Los Angelesissa. Teknologia on kehittynyt niin paljon, että ihminen on luonut itselleen työkaluksi olion joita kutsutaan replikanteiksi. Replikantit eivät rajoitu vain ihmisen näköisiin olentoihin vaan on myös eläinreplikantteja. Vahvimmat replikantit kuitenkin ovat ihmisen näköisiä luultavastikkin sen takia, että niitä voitaisiin käyttää (hyvin) erilaisissa hommissa tai vaihtoehtoisesti ihminen kuvastaa älykkyyden eliittiä ja haluaa "naamioida" tällaiset mestariteokset itsensä näköisiksi.

Pris (Daryl Hannah) - Replikantti

Replikantteja käytetään monenlaisissa töissä; tuottamaan ihmiselle mielihyvää, kantamaan raskaita lasteja jne. Näiden olentojen ominaisuuksiin kuuluu mm. äärimmäisen vahvat raajat, nopeus ja muuta mukavaa. Tapahtuu kapina jonka seurauksena replikanteista tulee laittomia Maassa. Poliisin eräänlaisen erikoisyksikkö Blade Runner laitetaan jahtaamaan ja lahtaamaan näitä laittomuuksia. Mutta, jos olento näyttää ihmiseltä niin miten pirussa voidaan tietää, että kumpaa lajia se on? Ratkaisu löytyykin Blade Runnereilta, he nimittäin tekevät Voight-Kampff -testin jossa tutkitaan epäillyn silmän liikkeitä, sykettä, hengitystä ja punastumisreaktiota samalla, kun kysellään hyvin erilaisia kysymyksiä. Vastata tulee mahdollisimman nopeasti. Kysymys voisi esimerkiksi olla, että "Olet äitisi luona käymässä, koska on hänen syntymäpäivänsä. Äitisi tarjoaa sinulle ruokaa ja hetken syötyäsi kysyt mitä ruoka on. Äitisi vastaa, että se on keitettyä koiraa, miten reagoit?" Radikaaleja kysymyksiä ei kuitenkaan tule tehdä putkeen sillä se ymmärtääkseni saattaa sekoittaa tutkimustuloksia. Tyrell-yhtiö sitten ottaakin ja tekee Nexus-6 -mallin replikantteja. Näissä erikoista on se, että joihinkin on asetettu muistoja joten niistä on tullut inhimillisempiä. Normaalisti replikantin tunnistamiseen Voight-Kampff -testissä riittää 20-30 kysymyksen esittäminen, mutta Nexus-malleilta pitää kysyä 100 kysymystä.

René Descartes

    Sitten tuli kohta joka sai minut ajattelemaan. Pris -niminen replikantti sanoi noin elokuvan puolessa välissä "Ajattelen, siis olen" (Cogito ergo sum/Ajattelen, olen siis [olemassa]) . Tämän samaisen toteamuksen esitti ranskalainen filosofi René Descartes 1600-luvulla. Olen ymmärtänyt, että ajatteleminen on riippuvaista olemisesta, mutta oleminen ei ole ajattelusta riippuva. Mitä oikeastaan on olla? Varmasti jokainen on kuullut lausahduksen "Olen siellä ihan kohta". Tällä tarkoitetaan sitä, että jokin olento vaihtaa paikkaansa. "Kello on ___", kello on ajan ruumillistuma josta katsotaan aikaa. Kellon olemassa olo siis tekee mahdolliseksi ajan tarkan määrittelyn. Mutta entä, jos vain pysyy paikoillaan, on/olee. Milloin jostain asiasta tulee oleva? Onko jokin asia olemassa, koska pystyn ajattelemaan sen? Aivoni pystyvät luomaan abstraktin asian mahdolliseksi esimerkiksi sängyn alla piilevän mörököllin. Mörköjä ei todennäköisesti ole olemassa ellei Monsterit OY pidä paikkaansa. Pystymme kuitenkin ajattelemaan sen olevaksi ja siksi pelkäämme sitä, vaikka sitä ei olekkaan. Ihmeellistä. Olen viime päivinä miettinyt erästä kysymystä: Sokea lapsi lukee kirjaa. Kirjassa sanotaan, että kalat uivat. Lapsi tekee nopeasti johtopäätöksen omien kokemustensa perusteella, että koska osaa itsekkin uida on hän itsekkin kala. Miten tämän väitteen pystyy kumoamaan muuten kuin selostomalla, että kala ja ihminen eivät ole samanlaisia olentoja? Ehdotuksia otetaan vastaan ja tämä toimikoot tämän kertaisena lukijakysymyksenä. :--D

Loppuun kevyttä viihdettä, enjoy!
Frank just dlvr'd.it

42

Minulla on tapana miettiä kysymyksiä joihin ei ole suoranaisia vastauksia. Usein korviini kantautuukin kysymys elämän tarkoituksesta. Tähän on useita vaihtoehtoja ja vastaus riippuu paljon siitä keneltä kysytään. Joku voisi vastata, että koska ruumissamme on sielu on elämässä tehtävä hyviä/positiivisia valintoja joilla sielulle saadaan onnellista ja hyvää massaa harteille. Kun kuolema sitten jossain vaiheessa korjaa niin viimeisellä tuomiolla päästään toivon mukaan paratiisiin. Tämä on vain yksi vaihtoehto.

Toinen voisi olla esimerkiksi hyvin tieteellinen ja jopa pelkistetty vastaus; elämällä ei ole tarkoitusta. Ihmisessä ei ole mitään jota voitaisiin kutsua "sieluksi". Yhtälailla voimme ajatella, että ihminen loi Jumalan eikä toisinpäin. Eihän konkreettisesti ole Jumalaa, on vain läjä ihmisiä jotka uskovat jonkun vanhan kirjan sepityksiin. Täten voinemme todeta ettei sielu pyöritä kehoa vaan hyvät elintoiminnot sekä terve keho joka takaa ihmiselle mahdollisuuden toimimiseen. Olemme hehkulamppuja jotka heitetään pois langan palattua.

Voimme myös antaa ympäripyöreitä ja sellaisia vastauksia joita jokainen haluaa kuulla. "Elämällä ei ole tarkoitusta, mutta elämästä on tehtävä tarkoitus." Mihin kategoriaan sitten ikinä laitatkin itsesi olkoon todettava, että sinulla on mahdollisuus ja vapaus valita. Voit ajatella, että elämällä on tarkoitus, kuoleman jälkeen päädyn viimeiselle tuomiolle jne jne. Elämä on sitä mitä siltä uskaltaa ottaa. Ihmisellä on vapaus valita, että ryhtyykö kovan luokan businessmieheksi vai laitapuolen kulkijaksi. Dippaako ranskalaisia ketsuppiin, sinappiin vai johonkin muuhun kastikkeeseen. Aloittaako laihduttamisen tänään vai huomenna... :----D

Miettikäämme myös hetki moraalia. Moraali on käsitys hyvästä ja pahasta. Esimerkiksi tappaminen on väärin ja hukkuvan pelastaminen avannosta on oikein. Aika kärkevä esimerkki, mutta menköön. Kutsun tätä moraalia yleismoraaliksi, koska edellämainitut esimerkit ovat varmasti suurimmaksi osaksi kaikkien mielestä oikein ja väärin eli hyväksyttyjä. Sitten taas puolestaan on termi jota kutsun kategoriseksi moraaliksi. Tällä tarkoitan sitä, että moraali asetetaan jonkin tietyn ajatustavan/aatteen ehdoille. Esimerkiksi onko terroristipomon tappaminen oikein utilitarismin kannalta? -- Kyllähän se on, jos sillä pystytään välttämään suuremmat ihmismenetykset. Ronskisti sanottuna yhden ihmisen menettäminen tappiona on pienempi, kun voitot ovat pitkäaikaisesti suurempia. Eli yhden ihmisen menettäminen ei ole kova hinta sille, että saadaan pelastettua 900 000.

Tämmöisiä ajatuksia tällä kertaa.
Loppuun sarjakuva!

Batman, Ninjat ja Utilitarismi.

Psykologiaa

Tänään oli se psykologian luento josta puhuin merkinnässä Botten ja Hello Weenie. En oppinut mitään uutta, mutta kertaushan tunnetusti on opintojen äiti. (Sivuhuomautus; minusta usein tuntuu siltä, että kaikki tieto on jo sisälläni, mutta tämä tieto vaatii vain nimeämisen, että pystyn käyttämään sitä.) Tapahtuma oli kouluni ruokasalissa ja pääosin siellä oli vanhuksia. Seuraavaksi eniten aikuisia ja pari nuorta minut mukaanlukien. Mitä voimme päätellä tästä - että vanhukset ovat huolestuneempia ja, että nuoret eivät jaksa kuunnella enää. Hahaha!

Psykologi Raimo Lindberg oli hieman Kimmo Wilskan näköinen! Vähän ryppyisempi ja kasvoja koristi brett. Aika usein muuten niillä jotka tutkivat mieltä tai sen olemusta ovat parrakkaita. Onkohan sattumaa vai kenties jokin koodi? Wikipedia-artikkeli parrasta selventää asiaa hieman. Loppuun artikkeli naamakarvoituksen sosiaalipsykologisesta vaikutuksesta.

The following was extracted from The Social Psychology of Facial Appearance (1988) by Ray Bull and Nichola Rumsey.

Little social psychological research has been conducted on this topic, and what there is seems rather basic. In 1969 Freedman reported that female students rated a bearded male face as more masculine, mature, independent, and sophisticated than a nonbearded face. Similarly, both Roll and Verinis (1971) and Kenny and Fletcher (1973) found students to rate a bearded face as more masculine, strong, and sincere, but also more dirty (versus clean). Pancer and Meindl (1978) found beardedness to lead to more positive ratings. However, Feinman and Gill (1977) found their female students to like least a man with a beard. They put this finding down to the possibility that their Wyoming students were more conservative than the Chicago, Midwestern, Memphis, and Canadian students of the above four studies.

- http://www.beards.org/psych.php

ps. parrat on jätte kivoja. :3 <3

Don Quijote

H+

Haluan pyhittää tämän merkinnän transhumanismille ja kyborgeille, koska olen nörtti ja koska ihmiskunta on tieteille elämänsä velkaa.

Kautta aikojen ihminen on haaveillut lentämisestä. Tunnetuimmat muistiinpanot lentovälineistä taitavat olla peräisin Da Vinciltä vaikkakin kansakunta muistanee lentämisen kulta-ajan kuullessaan nimet Orville ja Wilbur Wright eli Wrightin veljekset. Orville ja Wilbur aloittivat lentämisen aikakauden vuonna 1903 Flyer -nimisellä lentokoneella. Ensimmäinen lento kesti 12 sekuntia ja matkan pituus oli 37 metriä. Tämä toimikoon aasinsiltana scifi-elokuville. Jos kysytään, että mitä tulee ensimmäisenä mieleen sanasta "scifi" voi usealle putkahtaa ajatukset suurista metropoleista lentävine autoineen. Voi myös olla, että mieleen tupsahtaa ajatukset korkeasta teknologiasta sekä roboteista ja kyborgeista jotka toimivat kauppasetinä ja täteinä. Ihminen on ruvennut hyödyntämään tekniikkaa niin paljon, että on jättänyt ns. paskaduunit koneille (vaikka eihän kauppiaana oleminen ole huono homma. Vanha sanontakin sanoo, että kauppa se on mikä kannattaa.) Ajatuksia saattaa olla useampia ja hyvin erilaisia, mutta silti perusajatus on varmasti jokaiselle samanlainen.

Kyborgit ja transhumanismi, mitä ne ovat?

Transhumanismi on aatesuunta jonka mukaan ihminen voisi ylittää nykyihmisen standardit järkevästi ohjatun tieteellisen ja teknisen kehityksen kautta. Tähän kehitykseen lasketaan fyysinen, mielellinen sekä yhteisöllinen kehitys. Transhumanismi palvelee ajatusta, että ihmisen tämänhetkinen olomuoto ei suinkaan ole evoluution päätepysäkki vaan pikemminkin hyvä lähtökohta uuteen nousuun.


Kyborgi tarkoittaa biologista organismia johon on yhdistetty teknologiaa. Mikäli termit ovat hankalia niin selostan saman vielä kansankielellä. Kyborgi on useista elävistä soluista rakentunut olento jota on paranneltu teknologialla. Perusta siis on soluissa. Soluille ominaista on syntymä, aineenvaihdunta, kyky lisääntyä ja kuolema. Yhdessä solut siis muodostavat elävän olennon esimerkiksi naapurin kissan. Mikäli naapurin kissalla kuitenkin olisi jalka poikki tai sydämessä rytmihäiriöitä voitaisiin tämä korjata nykyteknologian ansiosta. Sydämessä esiintynyttä vikaa voidaan hoitaa sydämentahdistimella ja liikkumista voidaan helpottaa proteesilla.

Darth Vader

Edellämainitut esimerkit eivät kuulosta ihmeellisiltä, mutta ne tekevät mielestäni kissasta kyborgin. Radikaalisena esimerkkinä voisi kuitenkin toimia Star Warsista tuttu Darth Vader. Vaderin pukuhan pitää elintoimintoja yllä ja ilman pukua sithlordi luonnollisesti kuolisi.

Ehkä tässä pitäisi käyttää jonkinlaista luokittelua. Esimerkiksi luokan 1 kyborgilla voisi olla jotain pientä muuntelua kuten juuri tuo sydämentahdistin, kun taas luokan 6 kyborgilla olisi useampia ja suurempia muunteluja aivan kuten Darth Vaderilla.

Maan päällä kävelee kyborgi-ihmisiä ja yhtenä esimerkkinä toimikoon Neil Harbisson. Harbissonilla on astetta erikoisempi värisokeus. Hän näkee maailman mustavalkoisena. Nykyteknologian ansiosta hänelle kuitenkin on suotu mahdollisuus nähdä.. tai pikemminkin kuulla maailma väreissä! The Eyeborg -niminen kone luo ääniä ympärillä olevista väreistä. Pretty neat, huh?

Neil Harbisson ja The Eyeborg

En aio päästää Sinua hyvä lukija vielä tästä ajatusten riepottelemasta tekstistä. Vaan kysynkin, että onko kyborgi enään ihminen? Kyborgi turvautuu tekniikkaan ja auttaa ihmistä myönnän sen, mutta muuttaako se ihmisen luonnetta ja olemusta? Onko kyborgi koneihminen, ihminen vai kenties jotain aivan muuta? Entäpä missä vaiheessa ihmisestä tulee kone? Onko oikein muunnella ihmistä?

Näihin ajatuksiin, Frank dlvr'd.it

Kielioppinatsi.

http://webcgi.oulu.fi/oykk/abc/kielenhuolto/oikeinkirjoitus/valimerkit/piste/

Korjaan tapani ja en laita pistettä enää otsikkoon tämän merkinnän jälkeen. Olkoon tämä muistutus oikeaoppisesta kieliopista.

Pagliacci.

”Kuulin kerran vitsin. Mies menee lääkäriin. Valittaa masennusta, että elämä tuntuu karulta ja julmalta. Että hän tuntee olevansa yksin uhkaavassa maailmassa, edessä vain synkkiä pilviä ja sekasortoa. Tohtori sanoo: ”hoitokeino on helppo. Verraton klovni Pagliacci kaupungissa tänään. Ota itseäsi niskasta kiinni ja mene katsomaan. Se piristää.” Mies pillahtaa itkuun. ”Sanoo: ”mutta, tohtori... minä olen Pagliacci.” - Rorschach (Watchmen 1986)


Sama englanniksi karismaattisen Rorschachin (Jackie Haley) kertomana, enjoy!

Miesten miettehiä.

Auguste Rodin - Ajattelija (Le Penseur)

Kuinka paljon muistatte lapsuudestanne? Entäpä mitä muistatte lapsuudestanne? Tuskin kukaan kaikkea muistaa ihan prikulleen. Ihmismieli, kun pystyy muuntelemaan muistoja mieleisikseen ja näin ollen vääristää niitä enemmän tai vähemmän. Itse muistan vain harvoja asioita ja, kun muistelen niitä niin ne pyörivät kuin filminauhalta. Aivan kuten olisin joku sivustakatsoja, editoija joka tarkastaa nauhan virheettömyyttä ja teatraalisuutta. Tuntuu kuin olisin ollut unessa, nukkunut veden alla tietämättä maailmasta. Sitten havahtunut ja herännyt, noussut pintaan ja vetänyt happea kuin olisin pidättänyt hengitystä jo pitkän aikaa. Samalla, kun vedän henkeä, tietoisuus itsestä ja maailmasta herää. Missä vaiheessa olen alkanut tiedostaa olemassaoloa? Miksi en muista lapsuudestani juuri mitään? Miksi nukuin veden alla, jos edes nukuin? Kauanko nukuin ja miksi vasta nyt heräsin?

Tämän tyyppinen puheenaihe meillä oli erään ystäväni kanssa. Puhuimme sitä kuinka muistamme niin vähän ja kuinka olemme kokeneet tällaisen "heräämisen" jonka ansiosta olemme molemmat nyt omia itsiämme, olentoja joka tuntee nimen "Itse/Minä".

Asiasta kukkaruukkuun tai tässä tapauksessa Helvettiin. Tilasin erään kirjan jonka sanotaan olevan yksi sivistyksen kulmakivistä. Kirja on alunperin julkaistu 1300-luvun Italiassa ja sen kirjoittajana on toiminut yksi kirjallisuushistorian vanhimmista julkimoista, Dante Alighieri. Mikäli et arvannut kirjaa niin paljastan sen nyt; Dante Alighieri: La divina commedia tai Jumalainen näytelmä kuten se Suomessa tunnetaan. Tarina kertoo Dante Alighierin matkasta paratiisiin, helvetin ja kiirastulen kautta. Yksin hän ei kuitenkaan ole sillä oppaana Helvetissä ja kiirastulessa toimii roomalainen runoilija Vergilius. Taivaassa oppaana taas toimii Danten Firenzeläinen rakastettu Beatrice Portinari.  Olen jo pitkään ollut kiinnostunut ko. tarinasta tai oikeastaan runokokoelmasta. Kiinnostus heräsi viime vuonna äidinkielen tunnilla, kun tätä käsiteltiin (luettiin ja tutkittiin). Ajatus Helvetin useista piireistä omine "rikollisineen" ja rangaistuksineen kuulosti mielettömältä! Vaikka kyllähän tarinan edetessä käydään myös Kiirastulessa ja Paratiisissa. Suomenkielisestä ulostuonnista vastaa Eino Leino, mutta kirjoitusasu on saattanut muuttua vuosien saatossa. Se painos joka nyt meitsille on tulossa on vuodelta 2009, kun taas koulussa saimme hipelöidä hyyyyyyvin vanhaa ja maailmaa nähnyttä kirjaa.

Lukijakysymyksen aika;
Luetko kirjoja vapaa-ajallasi? Mikäli kyllä, niin millaisia ja minkä kirjan luit viimeksi?


Loppuun taas video, nautiskelkaa! Frank out.

Britain, Britain, Britain.

NES-Retkua (aka Petri Himmeää) lainatakseni; Moikkelis moi!
On taas hetki kulunut viime postauksesta jotenka kerron teille nyt kaikkea turhaa ja jännittävää mitä tässä on tapahtunut! Yay!

Ensinnäkin tänään on 4. päivä ja se on meille opiskelijoille pyhäpäivä. Miksikö? Koska silloin Kela maksaa opintotuen! :-------) Olen tässä hieman sijoittanut erilaisiin kohteisiin rahaa ja niinpä jaan tämän ilon kanssanne!

Kun päivä alkoi niin tilasin eräälle ystävättärelleni kukkia, koska olin luvannut tehdä niin. Kukat olivat liljoja ja hän saa ne varmaankin huomenna kiitos kukkalähetyksen.

Toisena, tilasin briteistä Dante's Inferno ja Darksiders X360 pelit sekä kauan himoitsemani Watchmen - Deluxe Edition, kovakantisen graafisen novellin. Excellenté. Kauppana toimi Zavvi -niminen yhtiö joka myy aikasen halvalla kaiken ja laista. Tosin tilauksen tulemiseen menee muutama viikko, mutta se ei kaltaistani viilipyttyä haittaa. Onhan minulla aikaa odotella ellen sitten kuole huomenna. Hahaha!

Viime aikoina olen tuntenut oloni sairaaksi. Kävin eilen lääkärillä joka oli koululla käymässä ja hän sanoi, ettei fyysisessä tilassani ole mitään sellaista, että pitäisi ruveta testejä tekemään. Terveydenhoitaja tosin arveli edellisenä päivänä, että minulla olisi jonkinlainen virus kehossani ja sen takia olisin voinut huonosti. Mene ja tiedä.

Kohta alkaisi taas koeviikko ja siihen pitäisi ruveta vähän jo valmistautumaan. Uskonnossa minun pitäisi tehdä 2-4 sivuinen tutkielma kristillisistä/kristillisvaikutteisista elokuvista. Yhtenä elokuvana minulla on Dan Brownin Da Vinci koodi jonka mukaan Jeesuksella ja Magdalan Marialla olisi ollut suhde. Eihän tämä kuulosta paljolta saati ihmeelliseltä, mutta entäpä jos väitetäänkin, että he olisivat saaneet lapsen ja täten nykypäivänäkin kulkisi joku jolla olisi veriside Jeesukseen, itse Jumalan poikaan?

Jälleen kerran on lukijakysymysten aika;
Millaisiin salaliittoteorioihin te olette törmänneet? Entä miten olette voineet nyt syksyllä? 



Loppuun video as usual. :--) Frank out.

Botten ja Hello Weenie.

"Mies menee lääkäriin. Valittaa masennusta, että elämä tuntuu karulta ja julmalta. Että hän tuntee olevansa yksin uhkaavassa maailmassa, edessä vain synkkiä pilviä ja sekasortoa. Tohtori sanoo: ”hoitokeino on helppo. Verraton klovni Pagliacci on kaupungissa tänään. Ota itseäsi niskasta kiinni ja mene katsomaan. Se piristää.” Mies pillahtaa itkuun. Sanoo: ”mutta, tohtori... minä olen Pagliacci.”
-Watchmen 1986, Spider-Man.

 18.11. Olis koululla avoin luento aiheesta masennus. Tuo kansamme perisairaus ja syksyn onneton lapsi. Ajattelin mennä kuuntelemaan, että mitä psykologi Raimo Lindbergillä on sanottavaa. Olen lukenut paljon aiheesta, mutta kertaus on opintojen äiti ja voihan aina uuttakin tietoa tulla julki. Ennen kaikkea on hyvä ymmärtää ihmisen toiminnan syitä, toimintaa itsessään sekä seurauksia. Lainaan erästä sanontaa; "Tieto lisää tuskaa, mutta tietämättömyys tuo pelkoa."

Eilen oli halloween joka on mielestäni ehkä yksi turhimmista juhlista, mutta antaa kuitenkin hyvän syyn hassutteluun ja juhlimiseen (mikäli siis sattuu suotuisalle päivälle). Suomessahan tätä ei niinkään juhlita tai ei ainakaan virallisesti juhlita. Elokuvista ja tv-sarjoista tutuksi tullut karkkien kerääminen suoritetaan rapakon takana juuri halloweenina, mutta täällä meillä päin se tehdään pääsiäisenä.

Kymysys lukijoille; Juhlitko Halloweenia? Mikäli kyllä niin miten?

Alun synkkyyden korjaan seuraavalla videolla jotenka nauttikaas! :--)



Frank out.

KitKat

Hei vain kaikki siellä ruutujen äärellä. Tänään on 25. lokakuuta ja vuosi on 2010. Elämme jokainen hyvin erilaista aikaa. Toisilla on suruja, jotkut ovat menneet naimisiin ja niin edelleen. Mitä tähän päivään tulee on ulkona hieman lumista tai ainakin täällä Keski-Pohjanmaan kupeessa on. Ulkona on viileää ja märkää ja lumikin taitaa sulaa pian jolloin on vieläkin inhottavampaa. Täällä missä asun ollaan tekemässä putkiremonttia. Hanasta tulee vain kylmää vettä, mutta sehän ei elämääni haittaa juurikaan.

Katsoin viikonloppuna elokuvan nimeltä The Book of Eli. Elokuva oli mielenkiintoinen ja herätti ajatuksia. Miljöönä toimii maailmanlopun jälkeinen Amerikka. Lyhyesti tarinasta: Elillä eli päähenkilöllämme on kirja jolla pystyy hallitsemaan kaikkia kansoja. Eli saa näyn jossa hänelle uskottiin tehtäväksi toimittaa kirja länteen. Päämäärää ei annettu sillä Elin täytyy vain luottaa intuitioonsa ja toimia kohtalonsa orjana. Eihän mikään seikkailu ole helppo, jos näkyjä tulee ja omaa kirjan jolla hallitaan kaikkia kansoja. Niinpä tässäkin tarinassa on pahis jolle tämä kirja on pakkomielle ja joka on saatava, että pystyy hallitsemaan maailmaa.

Elokuvan alkumetreillä Eli metsästää kissan jonkinlaisella varsijousella (?), yöpyy autiossa talossa ja kuuntelee rähjäisestä iPodista Al Greeneä. Tämä yhdistelmä nauratti hieman, mutta eletäänhän sitä post-apokalyptisessa maailmassa joten tapahtuma on ihan mahdollinen. :--D

Loppuun vielä jotain kertomista: ostin auton ja on hyvä. Huomasin myös ilokseni, että Suomen ehkä hauskin koomikko, Ismo Leikola, on tulossa naapurikuntaan kiertueellaan joka kantaa nimeä "Ismo Leikola kasvaa ihmisenä - elämän mittainen stand up show". Perjantaina olisi esitys ja saattaa olla, että menen katsomaan. Ismo kuitenkin on aivan loistava koomikko.

Otsikko tulee siitä, että kävin kaupungissa ja ostin kitkattia jota ei tunnu saavan oikein mistään nykyään. Mutta joo, tämmöiset ajatukset tällä kertaa ja loppuun luonnollisesti video. 8)

Ikkunaostokset.

Tiedättekö sen tunteen, kun olette shoppailemassa ja näette jotain mikä miellyttää. Haluatte luonnollisesti ostaa sen, eiks jeh? Kuvitelkaa tilanne jossa saatte esitteen käteenne ja tässä flaijerissä on ne esineet joita haluaisitte omistaa. Menette kauppaan ja kysytte jotain tiettyä asiaa ja kauppias vastaakin, ettei sitä enää ole myynnissä. Näytätte kauppiaalle kohteliaasti flaijeria ja sanotte, että "Tässähän lukee, että tätä on vielä myynnissä". Kauppias katsoo hetken esitettä ja sanookin, että on unohtanut poistaa ko. tuotteen ilmoituksesta. Aika häijy tilanne eikö vain?

Näissä tunnelmissa olen ollut tämän muutaman päivän. Mikäli teitä kiinnostaa, että mitä tässä minun flaijerissa on ollut niin annan teille vastaukseksi, että autoja olen katsellut. Nykyinen vanha nuhapumppu sisältää kovasti vikoja ja näin kylmien ilmojen tullen on odoteltava jonnin aikaa, ennenkuin liikkellekkään pääsee. Ihan nättejä autoja on tullut katseltua, mutta yhteydenottohetkellä onkin sitten myyjä sanonut, että on unohtanut ilmoituksen nettiin tai auto on myyty jo jokunen aika sitten.

En kuitenkaan ole katkera myyjille sillä virheiden tekeminen on inhimillistä ja aina saattaakin löytyä paljon mukavempi menopeli lähempää ja mahdollisesti myös edullisemmin. :--)

Tänään on torstai ja syysloma tekee loppuaan vähän vähältä. On mukavaa päästä kouluun n. 2 viikon tauon jälkeen. Syyslomahan kestää viikon tai ainakin täällä kestää, mutta olin sairastellut joitakin päiviä ennen loman alkamista niin on taukoa ollut koulusta ihan hyvän aikaa.

Eilen tuli haettua postista MIB (Men In Black) I ja II. Vanhoja elokuvia ovat ja jatko-osakin on saanut huonommat pisteet ensimmäiseen verrattuna. Kuten olen joskus sanonutkin: jatko-osat ovat aina huonompia ensimmäiseen verrattuna vaikkakin poikkeuksiakin on. Poikkeus vahvistaa säännön. Eilen tuli katsottua Watchmen erään ystäväni kanssa. Se oli hyvä kuten viime kerrallakin. ;--)

Mitenkäs te lukijat, mitä mieltä olette olleet syyslomasta? Entäpä minkä elokuvan katsoitte viimeksi (ja oliko hyvä)?



[/frank]

Jäähyväiset ja muuta fiilistelyä.

Tänään se tapahtuu. Aivan näiden tuntien aikoina. Sinä, rakas ystäväni täytit haluni ja luovuit omasta elämästäsi. But what the hell onhan täällä jo yksi "tilaaja"! Kyllähän siinä kelpaakin juoda viimeiset Parisienit! :--D
Ihmeellistä miten joku on tännekkin löytänyt ja vielä ruvennut lukijaksi! Tämän kunniaksi kerron aiheesta joka lähellä sydäntäni, nimittäin elokuvat!

Elokuvat (ennen myös elävät kuvat) ovat (audio)visuaalista mediaa joka koostuu liikkuvasta kuvasta ja mahdollisesti myös äänestä. Äänetön elokuva tunnetaan nimellä mykkäelokuva. Elokuva on taidemuoto joten, jos todella pidät elokuvista niin ehkä voit kutsua itseäsi eräänlaiseksi taiteen rakastajaksi. Genreä on kaikenlaista eli varmasti jokaiselle löytyy jotain mikä miellyttää. Jos Sinä, lukija olet miettinyt elokuvan tekoa niin tässä on wikipedian lista genreistä, joita tällä hetkellä pieni maailmamme sisältää. En aio kuitenkaan käydä ihan perinpohjin kaikkea läpi elokuvista vaan napsin juttuja sieltä sun täältä.

Elokuvakamerat
Moni on varmastikkin joskus miettinyt, että kuka kehitti elokuvat ja miksi. Elokuvat tulivat kuin sivutuotteina tähän maailmaan. Kamerat nimittäin kehitettiin siitä syystä, että tutkijat voisivat tallentaa materiaalia muotoon jota pystyisi hidastamaan ja nopeuttamaan. Kameroilla tutkittiin ilmiöitä jotka olivat ihmissilmälle liian nopeita tai hitaita.
Nykyään kamerat sisältävät HD-teknologiaa ja paljon muitakin herkkuja. Voimme siis todeta, että kamerat ovat muuttuneet todella paljon niistä ajoista, kun ne keksittiin mutta pääajatus on edelleen sama: tallentaa kuvaa katsottavaksi

Näyttelijät

Kuvan knallihattuinen ja hyvin pukeutunut mies on Charles Chaplin. Kuten kuvan väriharmonia antaa ymmärtää niin kyseessä on hyvin vanha näyttelijä. Mikä sitten on erikoista Chaplinissa? Ei vain se, että hänellä on arvonimi "Sir" vaan myöskin se, että ko. mies on elokuva-alan varhaisimpia ja tunnetuimpia näyttelijöitä. Muistan kuinka joskus hamassa menneisyydessäni katsoin pojankoltiaisena näitä elokuvia ja silti ne vetivät minua puoleensa vaikka elokuvat eivät sisältäneet ääntä. Musiikkia toisinaan, muttei puhetta. Chaplinin erikoisuutena oli se, että hänen elokuvansa olivat mykkäelokuvia. Ehkä se mikä niissä viehätti eniten oli näyttelijöiden vahva kehonkieli. Ilmeet, eleet ja asennot hallittiin erinomaisesti mikä ei ainakaan vaikuta kauhean helpolta, jos haluaa hyvin uskottavan oloisen tunnelman. Helpompaahan olisi, jos ääni saataisiin mukaan jotta katselija voisi samaistua tilanteisiin. Lisään tähän väliin videon joka on polttanut jälkensä mieleeni, nauttikaa. :---)

 Käsikirjoittaja
Käsikirjoitus eli tutummin kässäri on hahmotelma elokuvasta. Syy siihen, että valitsin sanan hahmotelma johtuu siitä, että kässäriä voidaan ja useimmiten myös muunnellaan tarpeen vaatiessa. Se ei siis ole pysyvä suunnitelma jossa pitäydytään alusta loppuun asti. Käsikirjoituksessa näkyy miljöö (eli tapahtumapaikka) ja sen tärkeimmät yksityiskohdat sekä näyttelijöiden repliikit sekä parenteesit (=liikkeet/eleet). Jos elokuva on erinomainen niin tietysti ostan sen DVD:lle ja kun se on erinomainen niin katson useimmiten myös mitä kulissien takana tapahtuu. Eräs tällainen erinomainen elokuva oli Judd Apatowin (kuvassa) luoma Funny People. Eräässä kohtauksessa Adam Sandler ja Seth Rogen ovat kahden naisen kanssa uima-altaassa. Adam loistavana koomikkona iskee toisen naisista ja ja vie tämän makuuhuoneeseen jättäen Sethin oman onnensa nojaan. Stop. Alunperin Adam ei sanonut mitään kantaessaan naista pois. Elokuvaan kuitenkin jälkinauhoitettiin tähän kohtaan vitsi, että tunnelma saataisiin hieman kevyemmäksi. Helpoksihan tämän vielä teki se, että Sandler oli selin kameraan päin.

Ohjaaja

Vielä puuttuu pieni osa, että elokuvasta saadaan täydellinen. Henkilö joka vastaa elokuvan taiteellisuudesta, tunnelmallisuudesta ja yleisestä lookista on ohjaaja. Ohjaajan tehtäviin kuuluu mm. sisällön ja juonenkulun ohjaaminen, kuvauspaikkojen järjestäminen ja valinta sekä kameroiden sijainnin ja valaistuksen huolehtiminen. Moni on varmasti nähnyt Quentin Tarantinon (kuvassa) tekemiä elokuvia joista tunnetuimpia vanhemmalle kansalle ovat Pulp Fiction ja Reservoir Dogs 90-luvun alkupuolelta, kun taas nuoriso tietänee tämän konkarin 2000-luvulla julkaistuista elokuvista joita ovat Kill Bill ja äskettäin tullut Kunniattomat paskiaiset. Erikoista näissä elokuvissa ovat pitkät otokset, tarantinomainen musiikkivalikoima ja se kaunis väkivalta jota kutsutaan hienommalla nimellä art houseksi. Ohjaajan rinnalla ja oikeana kätenä toimii apulaisohjaaja joka huolehtii aikataulusta ja mahdollisten muutosten ilmoittamisesta ohjaajalle. Apulaisohjaajan vastuulla on myös oikeiden ihmisten ja tavaroiden pitäminen oikeissa paikoissa oikeaan aikaan. Vallan oikeassa on apulaisohjaajan oltava. :--D

Eiköhän tässä nyt ollut taas tietoa ihan tarpeeksi tähän merkintään. Seuraava kahvikupillinen onkin Kulta Katriinaa joten vielä pidän teitä jännityksessä! >;--) 

Seuraavaan kertaan!

Joutavanpäiväistä jorinaa.

 

Ostin kuukausi tai puoli sitten Pauligin Parisien -kahvia erään hyvän ystävän suosittelemana. Sanoi ettei paluuta ole, jos tätä juon ja koska uusien asioiden kokeileminen on aina hyväksi mielelle niin ajattelin etten menetä mitään. Hinta on n. 6€ ja paahtoaste on 5/5 eli kyseessä on aikasen vahva kahvi. Mikäli Sinä, lukija et ole katsellut kahvipakettien taakse niin Kulta Katriina on paahtoasteeltaan 1/5 mikä meinaa sitä, että kahvi on mietoa tai vaaleaa. Normaalisti olen tottunut juomaan juuri tätä 1/5 kahvia joten ilmeeni olisi pitänyt saada ikuistettua, kun ensimmäinen kulaus tummaa kahvia meni kitusiin. Makuun kuitenkin totuin hyvin nopeasti. Kahvinjuontini on tainnut lisääntyä Parisienin myötä. Tämän huomasin aamulla keitellessäni päivän ensimmäisiä kupposia. Kahvi on lähes loppu. Parisien aiheutti minussa suuren kahvinjanon. Tätä kofeiinia sisältävää huumetta tuli juotua tuon tuosta. Muttei kuitenkaan 98 kuppia mikä Ilta-Sanomien mukaan aiheuttaa kuoleman.

 Pöydällä odottaa vanha tuttuni Kulta Katriina. Saas nähdä, että miltä paluu ykköskahviin maistuu. Väheneekö kahvinjuontini ja tuleeko pahoja sivuvaikutuksia Parisienin jälkeen. Se nähdään seuraavissa blogikirjoituksissa. Loppuun video kaikille kahvin ystäville. 

Hello beard lovers!

 Huomenet vain taas kaikelle kansalle. Otsikon repäisin erään vloggaajan (Wheezy Waiter) tutusta tervehdyksestä jonka hän heittää yleensä jokaisen videon alkuun. Toinen syy tälle otsikolle on myös se, että minulla on parta. Millainenko parta minulla on? No minäpä kerron. Tyyli jota käytän naamakarvoituksessani tunnetaan nimillä 'Lincoln', 'Donegal' sekä 'Chin curtain'. Koska ajattelen myös muiden parasta niin lisään tähän kuvan ko. karvoituksesta.

(Kuva on pieni, mutta toivottavasti pystytte saamaan käsityksen, että millainen parta on kyseessä)

Heräsin, katsoin ulos ja huomasin, että lunta on taas satanut. Ei minulla mitään talvea vastaan ole. Jokaisessa vuodenajassa on omat plussat ja miinukset ja niiden kanssa täytyy tulla toimeen. Olen jo pitkään halunnut jakaa ajatuksiani ajasta. Einsteinin ajatusten mukaan aika on suhteellista. Suhteellisuudella hän tarkoittaa sitä, että hyvässä seurassa vietetty tunti saattaa tuntua vain muutamalta minuutilta, kun taas minuutti kuuman kiukaan päällä saattaa tuntua tunnilta. Yksinkertaista eikö vain? Elokuvassa Watchmen (jonka on luonut 'maailman paras sarjakuvakäsikirjoittaja' -titteliä kantava Alan Moore) on nk. "Tuomiopäivän kello" joka symbolisoi ihmiskunnan tuhoutumista. Elokuvassa kello näyttää neljää vaille keskiyötä mikä tarkoittaa siis sitä, että ihmiskunnan tuho voisi mahdollisesti olla hyvin lähellä tai joko erittäin kaukana. Otan ilokseni ja lainaan tähän väliin otetta elokuvasta Watchmen:

Janet Black: Doctor Manhattan as you know the Doomsday Clock is a symbolic clock face analogizing humankind's proximity to extinction, midnight representing the threat of nuclear war. As of now it stands at four minutes to midnight. Would you agree that we are that close to annihilation?
 Jon Osterman: My father was a watch maker. He abandoned it when Einstein discovered time is relative. I would only agree that a symbolic clock is as nourishing to the intellect as photograph of oxygen to a drowning man. -(IMDB)

  Voimme siis sanoa, että aika ei ole vain suhteellista vaan voi olla myös symbolista. Viime kirjoituksessa kerroin täyttäväni seuraavana kesänä 20 vuotta. Kerroin myös, että minua hirvittää täyttää 20 vuotta ja syy tähän on se, että olen sisäistänyt kuinka lyhyt ja kuinka nopeasti ihmisen elämä etenee. Minulla on myös pakonomainen tarve katsoa kelloa säännöllisin väliajoin mikä ei tietenkään auta ollenkaan, koska huomaan ajan suorastaan lentävän joka kerta, kun tarkistan ajan. Usein minusta tuntuu, etten ole juuri mitään saanut aikaiseksi vaikka olisinkin tehnyt kaikenlaista. Mistä tämä johtuu? Olenko onnellinen ja johtuuko siitä, että aika lentää? Teenkö itselleni mieluisia asioita jotka saavat ajan kulumaan nopeasti? Mistä tämä ajan nopeus johtuu? Siteeraan Pasilan boheemia ajattelijaa, Pekka Routalempeä "Minä join ennen, nykyään hirveän jännä on minun elämä. Nuorena kun join, koin että maailma ympärillä on tylsä ja minä kiinnostava. Sitten lopetin juomisen. Nyt olen tylsä, mutta maailma ympärillä hirveän jännä." -(Wikiquote)

  En voi kutsua itseäni filosofiksi vaikka sana filosofia tuleekin Kreikan sanoista  Filia (rakastaa) ja Sofia (viisaus). Kirjaimellisesti filosofia siis tarkoittaa viisauden rakastamista. Kuten Pekka Routalempi edellä mainitsi, oli maailmasta hänen ympärillään tullut jännä, kun taas hän itse koki tulleensa tylsäksi. Voisiko ajan nopeus johtua siitä, että maailma ympärillä on tullut kiinnostavammaksi mikä olisi syrjäyttänyt ajatuksen itsestään tai pikemminkin mielenkiinnon itseään kohtaan? Ihminen on varmasti aina ollut kiinnostunut enemmän tai vähemmän muusta maailmasta itsensä sijaan, mutta on varmasti aika jolloin kiinnostus maailmaa kohtaan on huipussaan ja joka mahdollisesti vähenee ajan kuluessa. Tätä intressiä voidaan verrata pieneen lapseen joka tutkii ympäröivää maailmaa aktiivisesti. Oivana esimerkkinä lapsen kiinnostuksesta maailmaa kohtaan on eräs Saunalahden mainos, jossa pieni poika esittää isälleen hyvin erilaisia kysymyksiä.

Loppuun totean ettemme voi konkreettisesti tietää mitä aika on ellemme koe sitä itse.

Eiköhän tässä ollut tarpeeksi ajatuksia aamulle tai jopa koko loppupäivälle. :--D
Kiitos ja näkemiin, Frank out.

Frank täällä.

Ajattelin ruveta taas jakamaan ajatuksiani kaikelle kansalle. Viimeksi kaikki tyssäsi siihen, että ajatukset loppui ja koin hieman ahdistavaksi jakaa elämääni jota tuttavat ja satunnaiset nettiselailijat lukevat. Nyt kuitenkin jotain kerrottavaa on ja saahan ehdotuksia heitellä notta mitä toisin blogiini.

 Jotain tästä päivästä;

• Olen kuumeessa
• Olen juonut 4 kuppia kahvia
• Katsoin aamulla nelosta ja sen tarjoamia ajatuksia herättäviä ohjelmia kuten "Mitä ruokamme sisältää?" ja "Vauva tulossa". (Normaalistihan katson Huomenta Suomea ja Studio 55.sta)
• Syöny 4 palaa Vaasan ruista
• Katsonut ulos ja nähnyt, että talvi tekee tuloaan.
• Suomentanut ruotsinkielistä tekstiä.
• Oivaltanut taas, että olen ensi kesänä 20 mikä kuulostaa omaan korvaan ihan saamarin vanhalta.
• Harmitellut, kun nykyisellä asuinpaikkakunnalla ei ole oikein kirppareita.
• Kuunnellut radioa!

Ehkä tästä menenkin lukemaan David Prechtin teosta "Montako minua on?" tai tutustun ajattelun jaloon taitoon Nicholas Fearnin "Miten ajatella kuin filosofi" kanssa. Taaaaai sitten heitän aivot narikkaan ja rupean pelaamaan Army Of Two - The 40th Dayta eller Dead Rising.
Sanoilla leikin ja heitän soppaan vierasta kieltä, loistavaa.

Kaiken kaikkiaan Frank is back ja loppuun Frank out.
Kiitos ja kumarrus.