sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Botten ja Hello Weenie.

"Mies menee lääkäriin. Valittaa masennusta, että elämä tuntuu karulta ja julmalta. Että hän tuntee olevansa yksin uhkaavassa maailmassa, edessä vain synkkiä pilviä ja sekasortoa. Tohtori sanoo: ”hoitokeino on helppo. Verraton klovni Pagliacci on kaupungissa tänään. Ota itseäsi niskasta kiinni ja mene katsomaan. Se piristää.” Mies pillahtaa itkuun. Sanoo: ”mutta, tohtori... minä olen Pagliacci.”
-Watchmen 1986, Spider-Man.

 18.11. Olis koululla avoin luento aiheesta masennus. Tuo kansamme perisairaus ja syksyn onneton lapsi. Ajattelin mennä kuuntelemaan, että mitä psykologi Raimo Lindbergillä on sanottavaa. Olen lukenut paljon aiheesta, mutta kertaus on opintojen äiti ja voihan aina uuttakin tietoa tulla julki. Ennen kaikkea on hyvä ymmärtää ihmisen toiminnan syitä, toimintaa itsessään sekä seurauksia. Lainaan erästä sanontaa; "Tieto lisää tuskaa, mutta tietämättömyys tuo pelkoa."

Eilen oli halloween joka on mielestäni ehkä yksi turhimmista juhlista, mutta antaa kuitenkin hyvän syyn hassutteluun ja juhlimiseen (mikäli siis sattuu suotuisalle päivälle). Suomessahan tätä ei niinkään juhlita tai ei ainakaan virallisesti juhlita. Elokuvista ja tv-sarjoista tutuksi tullut karkkien kerääminen suoritetaan rapakon takana juuri halloweenina, mutta täällä meillä päin se tehdään pääsiäisenä.

Kymysys lukijoille; Juhlitko Halloweenia? Mikäli kyllä niin miten?

Alun synkkyyden korjaan seuraavalla videolla jotenka nauttikaas! :--)



Frank out.

maanantai 25. lokakuuta 2010

KitKat

Hei vain kaikki siellä ruutujen äärellä. Tänään on 25. lokakuuta ja vuosi on 2010. Elämme jokainen hyvin erilaista aikaa. Toisilla on suruja, jotkut ovat menneet naimisiin ja niin edelleen. Mitä tähän päivään tulee on ulkona hieman lumista tai ainakin täällä Keski-Pohjanmaan kupeessa on. Ulkona on viileää ja märkää ja lumikin taitaa sulaa pian jolloin on vieläkin inhottavampaa. Täällä missä asun ollaan tekemässä putkiremonttia. Hanasta tulee vain kylmää vettä, mutta sehän ei elämääni haittaa juurikaan.

Katsoin viikonloppuna elokuvan nimeltä The Book of Eli. Elokuva oli mielenkiintoinen ja herätti ajatuksia. Miljöönä toimii maailmanlopun jälkeinen Amerikka. Lyhyesti tarinasta: Elillä eli päähenkilöllämme on kirja jolla pystyy hallitsemaan kaikkia kansoja. Eli saa näyn jossa hänelle uskottiin tehtäväksi toimittaa kirja länteen. Päämäärää ei annettu sillä Elin täytyy vain luottaa intuitioonsa ja toimia kohtalonsa orjana. Eihän mikään seikkailu ole helppo, jos näkyjä tulee ja omaa kirjan jolla hallitaan kaikkia kansoja. Niinpä tässäkin tarinassa on pahis jolle tämä kirja on pakkomielle ja joka on saatava, että pystyy hallitsemaan maailmaa.

Elokuvan alkumetreillä Eli metsästää kissan jonkinlaisella varsijousella (?), yöpyy autiossa talossa ja kuuntelee rähjäisestä iPodista Al Greeneä. Tämä yhdistelmä nauratti hieman, mutta eletäänhän sitä post-apokalyptisessa maailmassa joten tapahtuma on ihan mahdollinen. :--D

Loppuun vielä jotain kertomista: ostin auton ja on hyvä. Huomasin myös ilokseni, että Suomen ehkä hauskin koomikko, Ismo Leikola, on tulossa naapurikuntaan kiertueellaan joka kantaa nimeä "Ismo Leikola kasvaa ihmisenä - elämän mittainen stand up show". Perjantaina olisi esitys ja saattaa olla, että menen katsomaan. Ismo kuitenkin on aivan loistava koomikko.

Otsikko tulee siitä, että kävin kaupungissa ja ostin kitkattia jota ei tunnu saavan oikein mistään nykyään. Mutta joo, tämmöiset ajatukset tällä kertaa ja loppuun luonnollisesti video. 8)


torstai 21. lokakuuta 2010

Ikkunaostokset.

Tiedättekö sen tunteen, kun olette shoppailemassa ja näette jotain mikä miellyttää. Haluatte luonnollisesti ostaa sen, eiks jeh? Kuvitelkaa tilanne jossa saatte esitteen käteenne ja tässä flaijerissä on ne esineet joita haluaisitte omistaa. Menette kauppaan ja kysytte jotain tiettyä asiaa ja kauppias vastaakin, ettei sitä enää ole myynnissä. Näytätte kauppiaalle kohteliaasti flaijeria ja sanotte, että "Tässähän lukee, että tätä on vielä myynnissä". Kauppias katsoo hetken esitettä ja sanookin, että on unohtanut poistaa ko. tuotteen ilmoituksesta. Aika häijy tilanne eikö vain?

Näissä tunnelmissa olen ollut tämän muutaman päivän. Mikäli teitä kiinnostaa, että mitä tässä minun flaijerissa on ollut niin annan teille vastaukseksi, että autoja olen katsellut. Nykyinen vanha nuhapumppu sisältää kovasti vikoja ja näin kylmien ilmojen tullen on odoteltava jonnin aikaa, ennenkuin liikkellekkään pääsee. Ihan nättejä autoja on tullut katseltua, mutta yhteydenottohetkellä onkin sitten myyjä sanonut, että on unohtanut ilmoituksen nettiin tai auto on myyty jo jokunen aika sitten.

En kuitenkaan ole katkera myyjille sillä virheiden tekeminen on inhimillistä ja aina saattaakin löytyä paljon mukavempi menopeli lähempää ja mahdollisesti myös edullisemmin. :--)

Tänään on torstai ja syysloma tekee loppuaan vähän vähältä. On mukavaa päästä kouluun n. 2 viikon tauon jälkeen. Syyslomahan kestää viikon tai ainakin täällä kestää, mutta olin sairastellut joitakin päiviä ennen loman alkamista niin on taukoa ollut koulusta ihan hyvän aikaa.

Eilen tuli haettua postista MIB (Men In Black) I ja II. Vanhoja elokuvia ovat ja jatko-osakin on saanut huonommat pisteet ensimmäiseen verrattuna. Kuten olen joskus sanonutkin: jatko-osat ovat aina huonompia ensimmäiseen verrattuna vaikkakin poikkeuksiakin on. Poikkeus vahvistaa säännön. Eilen tuli katsottua Watchmen erään ystäväni kanssa. Se oli hyvä kuten viime kerrallakin. ;--)

Mitenkäs te lukijat, mitä mieltä olette olleet syyslomasta? Entäpä minkä elokuvan katsoitte viimeksi (ja oliko hyvä)?



[/frank]

maanantai 18. lokakuuta 2010

Jäähyväiset ja muuta fiilistelyä.

Tänään se tapahtuu. Aivan näiden tuntien aikoina. Sinä, rakas ystäväni täytit haluni ja luovuit omasta elämästäsi. But what the hell onhan täällä jo yksi "tilaaja"! Kyllähän siinä kelpaakin juoda viimeiset Parisienit! :--D
Ihmeellistä miten joku on tännekkin löytänyt ja vielä ruvennut lukijaksi! Tämän kunniaksi kerron aiheesta joka lähellä sydäntäni, nimittäin elokuvat!

Elokuvat (ennen myös elävät kuvat) ovat (audio)visuaalista mediaa joka koostuu liikkuvasta kuvasta ja mahdollisesti myös äänestä. Äänetön elokuva tunnetaan nimellä mykkäelokuva. Elokuva on taidemuoto joten, jos todella pidät elokuvista niin ehkä voit kutsua itseäsi eräänlaiseksi taiteen rakastajaksi. Genreä on kaikenlaista eli varmasti jokaiselle löytyy jotain mikä miellyttää. Jos Sinä, lukija olet miettinyt elokuvan tekoa niin tässä on wikipedian lista genreistä, joita tällä hetkellä pieni maailmamme sisältää. En aio kuitenkaan käydä ihan perinpohjin kaikkea läpi elokuvista vaan napsin juttuja sieltä sun täältä.


Elokuvakamerat
Moni on varmastikkin joskus miettinyt, että kuka kehitti elokuvat ja miksi. Elokuvat tulivat kuin sivutuotteina tähän maailmaan. Kamerat nimittäin kehitettiin siitä syystä, että tutkijat voisivat tallentaa materiaalia muotoon jota pystyisi hidastamaan ja nopeuttamaan. Kameroilla tutkittiin ilmiöitä jotka olivat ihmissilmälle liian nopeita tai hitaita.
Nykyään kamerat sisältävät HD-teknologiaa ja paljon muitakin herkkuja. Voimme siis todeta, että kamerat ovat muuttuneet todella paljon niistä ajoista, kun ne keksittiin mutta pääajatus on edelleen sama: tallentaa kuvaa katsottavaksi





Näyttelijät
Kuvan knallihattuinen ja hyvin pukeutunut mies on Charles Chaplin. Kuten kuvan väriharmonia antaa ymmärtää niin kyseessä on hyvin vanha näyttelijä. Mikä sitten on erikoista Chaplinissa? Ei vain se, että hänellä on arvonimi "Sir" vaan myöskin se, että ko. mies on elokuva-alan varhaisimpia ja tunnetuimpia näyttelijöitä. Muistan kuinka joskus hamassa menneisyydessäni katsoin pojankoltiaisena näitä elokuvia ja silti ne vetivät minua puoleensa vaikka elokuvat eivät sisältäneet ääntä. Musiikkia toisinaan, muttei puhetta. Chaplinin erikoisuutena oli se, että hänen elokuvansa olivat mykkäelokuvia. Ehkä se mikä niissä viehätti eniten oli näyttelijöiden vahva kehonkieli. Ilmeet, eleet ja asennot hallittiin erinomaisesti mikä ei ainakaan vaikuta kauhean helpolta, jos haluaa hyvin uskottavan oloisen tunnelman. Helpompaahan olisi, jos ääni saataisiin mukaan jotta katselija voisi samaistua tilanteisiin. Lisään tähän väliin videon joka on polttanut jälkensä mieleeni, nauttikaa. :---)





 Käsikirjoittaja
Käsikirjoitus eli tutummin kässäri on hahmotelma elokuvasta. Syy siihen, että valitsin sanan hahmotelma johtuu siitä, että kässäriä voidaan ja useimmiten myös muunnellaan tarpeen vaatiessa. Se ei siis ole pysyvä suunnitelma jossa pitäydytään alusta loppuun asti. Käsikirjoituksessa näkyy miljöö (eli tapahtumapaikka) ja sen tärkeimmät yksityiskohdat sekä näyttelijöiden repliikit sekä parenteesit (=liikkeet/eleet). Jos elokuva on erinomainen niin tietysti ostan sen DVD:lle ja kun se on erinomainen niin katson useimmiten myös mitä kulissien takana tapahtuu. Eräs tällainen erinomainen elokuva oli Judd Apatowin (kuvassa) luoma Funny People. Eräässä kohtauksessa Adam Sandler ja Seth Rogen ovat kahden naisen kanssa uima-altaassa. Adam loistavana koomikkona iskee toisen naisista ja ja vie tämän makuuhuoneeseen jättäen Sethin oman onnensa nojaan. Stop. Alunperin Adam ei sanonut mitään kantaessaan naista pois. Elokuvaan kuitenkin jälkinauhoitettiin tähän kohtaan vitsi, että tunnelma saataisiin hieman kevyemmäksi. Helpoksihan tämän vielä teki se, että Sandler oli selin kameraan päin.


Ohjaaja
Vielä puuttuu pieni osa, että elokuvasta saadaan täydellinen. Henkilö joka vastaa elokuvan taiteellisuudesta, tunnelmallisuudesta ja yleisestä lookista on ohjaaja. Ohjaajan tehtäviin kuuluu mm. sisällön ja juonenkulun ohjaaminen, kuvauspaikkojen järjestäminen ja valinta sekä kameroiden sijainnin ja valaistuksen huolehtiminen. Moni on varmasti nähnyt Quentin Tarantinon (kuvassa) tekemiä elokuvia joista tunnetuimpia vanhemmalle kansalle ovat Pulp Fiction ja Reservoir Dogs 90-luvun alkupuolelta, kun taas nuoriso tietänee tämän konkarin 2000-luvulla julkaistuista elokuvista joita ovat Kill Bill ja äskettäin tullut Kunniattomat paskiaiset. Erikoista näissä elokuvissa ovat pitkät otokset, tarantinomainen musiikkivalikoima ja se kaunis väkivalta jota kutsutaan hienommalla nimellä art houseksi. Ohjaajan rinnalla ja oikeana kätenä toimii apulaisohjaaja joka huolehtii aikataulusta ja mahdollisten muutosten ilmoittamisesta ohjaajalle. Apulaisohjaajan vastuulla on myös oikeiden ihmisten ja tavaroiden pitäminen oikeissa paikoissa oikeaan aikaan. Vallan oikeassa on apulaisohjaajan oltava. :--D

Eiköhän tässä nyt ollut taas tietoa ihan tarpeeksi tähän merkintään. Seuraava kahvikupillinen onkin Kulta Katriinaa joten vielä pidän teitä jännityksessä! >;--) 
Seuraavaan kertaan!

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Joutavanpäiväistä jorinaa.

 
Ostin kuukausi tai puoli sitten Pauligin Parisien -kahvia erään hyvän ystävän suosittelemana. Sanoi ettei paluuta ole, jos tätä juon ja koska uusien asioiden kokeileminen on aina hyväksi mielelle niin ajattelin etten menetä mitään. Hinta on n. 6€ ja paahtoaste on 5/5 eli kyseessä on aikasen vahva kahvi. Mikäli Sinä, lukija et ole katsellut kahvipakettien taakse niin Kulta Katriina on paahtoasteeltaan 1/5 mikä meinaa sitä, että kahvi on mietoa tai vaaleaa. Normaalisti olen tottunut juomaan juuri tätä 1/5 kahvia joten ilmeeni olisi pitänyt saada ikuistettua, kun ensimmäinen kulaus tummaa kahvia meni kitusiin. Makuun kuitenkin totuin hyvin nopeasti. Kahvinjuontini on tainnut lisääntyä Parisienin myötä. Tämän huomasin aamulla keitellessäni päivän ensimmäisiä kupposia. Kahvi on lähes loppu. Parisien aiheutti minussa suuren kahvinjanon. Tätä kofeiinia sisältävää huumetta tuli juotua tuon tuosta. Muttei kuitenkaan 98 kuppia mikä Ilta-Sanomien mukaan aiheuttaa kuoleman.


 Pöydällä odottaa vanha tuttuni Kulta Katriina. Saas nähdä, että miltä paluu ykköskahviin maistuu. Väheneekö kahvinjuontini ja tuleeko pahoja sivuvaikutuksia Parisienin jälkeen. Se nähdään seuraavissa blogikirjoituksissa. Loppuun video kaikille kahvin ystäville. 




torstai 14. lokakuuta 2010

Hello beard lovers!

 Huomenet vain taas kaikelle kansalle. Otsikon repäisin erään vloggaajan (Wheezy Waiter) tutusta tervehdyksestä jonka hän heittää yleensä jokaisen videon alkuun. Toinen syy tälle otsikolle on myös se, että minulla on parta. Millainenko parta minulla on? No minäpä kerron. Tyyli jota käytän naamakarvoituksessani tunnetaan nimillä 'Lincoln', 'Donegal' sekä 'Chin curtain'. Koska ajattelen myös muiden parasta niin lisään tähän kuvan ko. karvoituksesta.

(Kuva on pieni, mutta toivottavasti pystytte saamaan käsityksen, että millainen parta on kyseessä)

Heräsin, katsoin ulos ja huomasin, että lunta on taas satanut. Ei minulla mitään talvea vastaan ole. Jokaisessa vuodenajassa on omat plussat ja miinukset ja niiden kanssa täytyy tulla toimeen. Olen jo pitkään halunnut jakaa ajatuksiani ajasta. Einsteinin ajatusten mukaan aika on suhteellista. Suhteellisuudella hän tarkoittaa sitä, että hyvässä seurassa vietetty tunti saattaa tuntua vain muutamalta minuutilta, kun taas minuutti kuuman kiukaan päällä saattaa tuntua tunnilta. Yksinkertaista eikö vain? Elokuvassa Watchmen (jonka on luonut 'maailman paras sarjakuvakäsikirjoittaja' -titteliä kantava Alan Moore) on nk. "Tuomiopäivän kello" joka symbolisoi ihmiskunnan tuhoutumista. Elokuvassa kello näyttää neljää vaille keskiyötä mikä tarkoittaa siis sitä, että ihmiskunnan tuho voisi mahdollisesti olla hyvin lähellä tai joko erittäin kaukana. Otan ilokseni ja lainaan tähän väliin otetta elokuvasta Watchmen:

Janet Black: Doctor Manhattan as you know the Doomsday Clock is a symbolic clock face analogizing humankind's proximity to extinction, midnight representing the threat of nuclear war. As of now it stands at four minutes to midnight. Would you agree that we are that close to annihilation?
 Jon Osterman: My father was a watch maker. He abandoned it when Einstein discovered time is relative. I would only agree that a symbolic clock is as nourishing to the intellect as photograph of oxygen to a drowning man. -(IMDB)

  Voimme siis sanoa, että aika ei ole vain suhteellista vaan voi olla myös symbolista. Viime kirjoituksessa kerroin täyttäväni seuraavana kesänä 20 vuotta. Kerroin myös, että minua hirvittää täyttää 20 vuotta ja syy tähän on se, että olen sisäistänyt kuinka lyhyt ja kuinka nopeasti ihmisen elämä etenee. Minulla on myös pakonomainen tarve katsoa kelloa säännöllisin väliajoin mikä ei tietenkään auta ollenkaan, koska huomaan ajan suorastaan lentävän joka kerta, kun tarkistan ajan. Usein minusta tuntuu, etten ole juuri mitään saanut aikaiseksi vaikka olisinkin tehnyt kaikenlaista. Mistä tämä johtuu? Olenko onnellinen ja johtuuko siitä, että aika lentää? Teenkö itselleni mieluisia asioita jotka saavat ajan kulumaan nopeasti? Mistä tämä ajan nopeus johtuu? Siteeraan Pasilan boheemia ajattelijaa, Pekka Routalempeä "Minä join ennen, nykyään hirveän jännä on minun elämä. Nuorena kun join, koin että maailma ympärillä on tylsä ja minä kiinnostava. Sitten lopetin juomisen. Nyt olen tylsä, mutta maailma ympärillä hirveän jännä." -(Wikiquote)

  En voi kutsua itseäni filosofiksi vaikka sana filosofia tuleekin Kreikan sanoista  Filia (rakastaa) ja Sofia (viisaus). Kirjaimellisesti filosofia siis tarkoittaa viisauden rakastamista. Kuten Pekka Routalempi edellä mainitsi, oli maailmasta hänen ympärillään tullut jännä, kun taas hän itse koki tulleensa tylsäksi. Voisiko ajan nopeus johtua siitä, että maailma ympärillä on tullut kiinnostavammaksi mikä olisi syrjäyttänyt ajatuksen itsestään tai pikemminkin mielenkiinnon itseään kohtaan? Ihminen on varmasti aina ollut kiinnostunut enemmän tai vähemmän muusta maailmasta itsensä sijaan, mutta on varmasti aika jolloin kiinnostus maailmaa kohtaan on huipussaan ja joka mahdollisesti vähenee ajan kuluessa. Tätä intressiä voidaan verrata pieneen lapseen joka tutkii ympäröivää maailmaa aktiivisesti. Oivana esimerkkinä lapsen kiinnostuksesta maailmaa kohtaan on eräs Saunalahden mainos, jossa pieni poika esittää isälleen hyvin erilaisia kysymyksiä.

Loppuun totean ettemme voi konkreettisesti tietää mitä aika on ellemme koe sitä itse.

Eiköhän tässä ollut tarpeeksi ajatuksia aamulle tai jopa koko loppupäivälle. :--D
Kiitos ja näkemiin, Frank out.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Frank täällä.

Ajattelin ruveta taas jakamaan ajatuksiani kaikelle kansalle. Viimeksi kaikki tyssäsi siihen, että ajatukset loppui ja koin hieman ahdistavaksi jakaa elämääni jota tuttavat ja satunnaiset nettiselailijat lukevat. Nyt kuitenkin jotain kerrottavaa on ja saahan ehdotuksia heitellä notta mitä toisin blogiini.

 Jotain tästä päivästä;
  • Olen kuumeessa
  • Olen juonut 4 kuppia kahvia
  • Katsoin aamulla nelosta ja sen tarjoamia ajatuksia herättäviä ohjelmia kuten "Mitä ruokamme sisältää?" ja "Vauva tulossa". (Normaalistihan katson Huomenta Suomea ja Studio 55.sta)
  • Syöny 4 palaa Vaasan ruista
  • Katsonut ulos ja nähnyt, että talvi tekee tuloaan.
  • Suomentanut ruotsinkielistä tekstiä.
  • Oivaltanut taas, että olen ensi kesänä 20 mikä kuulostaa omaan korvaan ihan saamarin vanhalta.
  • Harmitellut, kun nykyisellä asuinpaikkakunnalla ei ole oikein kirppareita.
  • Kuunnellut radioa!
Ehkä tästä menenkin lukemaan David Prechtin teosta "Montako minua on?" tai tutustun ajattelun jaloon taitoon Nicholas Fearnin "Miten ajatella kuin filosofi" kanssa. Taaaaai sitten heitän aivot narikkaan ja rupean pelaamaan Army Of Two - The 40th Dayta eller Dead Rising.
Sanoilla leikin ja heitän soppaan vierasta kieltä, loistavaa.

Kaiken kaikkiaan Frank is back ja loppuun Frank out.
Kiitos ja kumarrus.