Pieni tarina elämästä

On taas yö, aurinko on painunut horisontin navan alle ja pimeys on taas hetkeksi saanut koko puolen maapalloa valtaansa. Verhoni ovat kiinni, suljetut, niinkuin ne ovat aina. Vaikka päivä nousisikin on täällä pimeää. Pimeää, kuin viemärissä tai kellarissa johon ei ole ikkunaa tehty, mutta miksi olisikaan? Ei kerää ikkunani katseita, vain verhot ovat sen peittona, syleilevät yksinäisyyttä. Pitävät huumeen piilossa, tiedon jota kukaan ei saa tietää. Näkevät minut heikkona ja virheellisenä.

Istun tuolillani joka on nahasta tehty. Ne ovat kuluneet ja heitän ne pian pois, heitän kuten kaupungeissa jengi heittää pullaa sorsille. Niille kiittämättömille siivellisille jotka eivät tee mitään, kelluvat vain. Yhtäkkiä tunnen oloni uudestisyntyneeksi, sikiö joka leijuu vedessä tietämättä, ymmärtämättä mitään. Miten helppoa sellainen elämä olisikaan. Mutta nyt tiedän millainen maailma on, olen herännyt enkä enää voi imeä äiti Tietämättömyyden rintaa.

Seinät ovat valkoiset, ne muistuttavat sairaalasta. Sjukhus ruotsiksi, kirjaimellisesti tarkoittaen sairaiden ja tautisten taloa. Paikka jossa syöpäläiset, nuo avuttomat saastat kerjäävät lisäelämiä. Sekuntteja, minuutteja, tunteja. SEKUNTTEJA, MINUUTTEJA, TUNTEJA.

Herään ja kaikki on hulluutta, kaikki on hulluutta.

Seitsemän kuolemansyntiä, seitsemän taivaallista hyvettä

Kiitos Annin Beautiful Blogger -haasteen teenpä nyt postauksen jossa kerron 7 faktaa itsestäni.
Tai oikeastaan pitäisi kertoa 7 faktaa ja haastaa sitten 7 muuta bloggaajaa tekemään sama, mutta enhän minä niin montaa tunne ja ns. "randomien" haastaminen olisi... epäilyttävää. :--D

Yksi

Olen absolutisti ja minulla on useita henkilökohtaisia syitä tälle. Esimerkiksi, olen nähnyt kuinka alkoholi sekoittaa ihmisten päät. Teinit itkee kännissä, aikuisilta menee työt ja lapsille tulee traumoja, kun vanhemmat huutaa ja riitelee. Yläasteikäisenä karkasin kotoa, koska en jaksanut kuunnella isäpuolen huutoa. Tämä johti siihen, että sain oman asunnon toiselta puolelta kylää, läheltä koulua. Elikkäs oon pitänyt pitkän aikaa huolta itsestäni. Ennen olin hyvin alkoholivastainen, mutta ajatteluni muuttui, kun keskustelimme "isoveljeni" kanssa ko. aiheesta. Palavana ajatuksena jäikin "On okei käyttää alkoholia niin kauan, kunhan alkoholi ei käytä sinua." Silti en käytä alkoholia, enkä ole juonut alkoholipitoisia juomia ehtoollista lukuunottamatta.


Kaksi 

Vaikka miellän itseni agnostikoksi enkä niinkään miksikään "hihhuliksi" kuten usein sanotaan niin olen silti kohtalaisen paljon kiinnostunut uskonnoista. Toisaalta eihän agnostismi ole mikään perustelu sille ettei voisi olla kiinnostunut. Yksi syy tälle on se, että haluan puolustaa tai pikemminkin korjata/opettaa ihmisiä mikäli he antavat vääriä lausuntoja uskontoihin liittyen. Toisaalta haluan myös taistella uskontoja vastaan niiden omilla opetuksilla.Uskonnoissa on myös mielenkiintoisia teorioita ja tarinoita kuten legenda neljästä maailmanlopun hevosmiehestä. Sokratesta lainatakseni; ainoa hyve on tieto ja ainoa pahe on tietämättömyys.






Kolme

Olen pitkän aikaa koittanu päästä tästä paheesta, mutta kai se on osa minua. Olen introvertti eli sisäänpäin kääntynyt persoona. Olen paljon omissa oloissani, mietin paljon kaikkea (kuten olette varmastikkin huomanneet), tykkään istua kotona ja elellä tylsää elämää. Sinänsä hassua, koska nuorempana olin tosi sosiaalinen tapaus. Koen etten osaa kunnolla enää edes puhua ihmisille. En keksi oikein puheenaiheita ja puhuminen on toisinaan hyvinkin hankalaa. Kirjoittaminen sen sijaan on hyvin hyvin paljon stressittömämpää ja mielekkäämpää. Kuten joskus totesin; puhuttu sana elää vain hetken, kun kirjoitettu on kuolematon. Mutta vaikka olenkin introvertti niin koulussa tulen ihan hyvin toimeen muiden ihmisten kanssa.


Neljä

Rafael - Ateenan koulu

Viisaus ja älykkyys ovat jotain mitä pidän todella suuressa arvossa. Se on minusta myös jollain tavalla seksikästä. Olen kiinnostunut pitkälti kaikesta, koska janoan tietää asioita. Haluan oppia ja ymmärtää, tietää miksi ja miten. Filosofia palaa rinnassani ja toimii eräänlaisena oppaana ymmärtämään maailmaa, sitä mitä näemme ja mitä emme näe. Hyvä opas se onkin ollut ja millaista tekstini olisikaan, jos en olisi mennyt lukioon? Miten olisin muuttunut, jos olisin mennyt ammattikouluun tekemään... jotain? Tällä hetkellä kehittelen erästä teoriaa ihmisistä, evoluutiosta ja ajattelemisesta. Olen päättänyt kuitenkin, että kerron siitä vasta, kun olen saanut kaikki ajatukseni paperille.

Viisi

Olen todella huono matematiikassa. Joskus pentuna kävin psykologilla tämän takia ja todettiin, että olen keskivertoa heikompi ellen jopa huomattavasti heikompi muihin oman ikäisiin nähden matematiikassa. Kutakuinkin viidennellä luokalla, mulle tehtiin HOJKS (Henkilökohtainen Opetuksen Järjestämistä Koskeva Suunnitelma) jonka jälkeen olin aina yläasteen loppumiseen asti mukautetulla matematiikalla. Kaverit sitä usein nauroikin, kun mun tehtävät näytti siltä kuin ne olis revitty jostain ala-asteen kirjoista. On suorastaan ihme, että olen lukiossa päässyt pakolliset kurssit läpi - rimaa hipoen, mutta läpi kuitenkin. Toinen heikkous on ruotsi, mutta sen syy oli asennevamma ja kaveripiiri joka tunsi samoin ruokki tätä ajatusta. Tottakai piti olla niin vitun kova "ruotsi on puhevika/ruotsi on homojen maa" sloganeiden kanssa. Vasta vanhemmiten olen kasvanut viisaammaksi, mutta edelleen on ystäviä jotka ovat sitä mieltä, että ruotsi on homojen maa. Sääli.

Kuusi

Olen sukuni viimeinen miespuolinen hengissä oleva jäsen. Tai pikemminkin pitäisi sanoa, että viimeinen joka kantaa suvussani tätä sukunimeä. Äiti on naimisissa, mummulla on tyttönimensä, serkuilla on tädin entisen miehen sukunimi, toisella tädillä on (syystä jota en tiedä) oma sukunimensä, sisko varmaankin vaihtaa sukunimensä mikäli joskus menee naimisiin ja isällä (johon tutustuin vasta muutama kesä sitten) on oma sukunimensä. Syy kuitenkin sanavalintaan 'viimeinen' on se, että koska olen ollut tekemisissä vain äidinpuoleisen suvun kanssa ja koska siellä kaikki on naisia niin voidaan sanoa, että olen viimeinen miespuolinen jäsen. Setä hukkui joskus äidin nuoruudessa ja vaari kuoli edellisenä syksynä ennen syntymääni. Tämä saattaa olla syy siihen miksi ystäväpiirissäni on enemmän hameväkeä kuin miehiä. Tulen myös paremmin naisten kanssa toimeen. En ole mikään taitava korjaamaan asioita yms., mutta leipoa ja kokata osaan hyvin!




Seitsemän

Meitsi on vasuri eli vasenkätinen. Ei tämä nyt niin ihmeellistä ole, mutta mikä on ihmeellistä on se, että kaikki on kuulema äidinpuolelta vasureita.

Aina sanotaan, että vasenkätiset on luovia et cetera, mutta en tiedä. Tai sitten ajatukseni ovat luovia ja filosofia on taiteenalani. Hahaha!

Toisaalta, tykkään kuunnella klassisia teoksia, lukea runoja, katsella elokuvia ja näytelmiä, piirtää yms. En kuitenkaan tiedä, että onko ihmisen kätisyydellä mitään tekemistä persoonallisuuden ja intressien kanssa.
Wikipediassa oli mielenkiintoinen artikkeli vasenkätisyydestä. Alhaalla oli katso myös -osio jossa oli mm. luettelo tunnetuista vasureista. Oikekätisten puolella ei kuitenkaan tällaista luetteloa ollut mitä ihmettelin suuresti.

Rauhallista joulua ja räiskyvää uuttavuotta kaikille!
ps. Haastan Himen. :--)

Blueberry

Heipä hei!

Tänään tulee pienimuotoista tutoa nimittäin mustikkapiirakasta!
Tykkään leipoa joten miksipä en jakaisi sitä iloa teillekkin? :--)

You will need:

Sokeria (3,5 dl)
Munia (3)
Margariinia/voita (200g)
Vehnäjauhoja (6 dl)
Leivinjauhetta (2tl)
Marjoja (mikä vain käy, tässä nyt teen mustikasta kuitenkin) (2-3 dl)
Kermaviiliä (2dl)
Vaniliini/vaniljasokeria (1tl)
Pari kippoa

Pidemmittä puheitta, let's leivotaan!
Pistä uuni lämpiämään 175 ja ritilä (se metalli juttu uunissa) keskitasolle.

Step One:
Taikina


200g voita/margariinia
3 dl sokeria
2 munaa
6 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Sulata voi jonka jälkeen laita se jäähtymään.
Laita ensimmäiseen kippoon jauhot ja leivinjauhe, sekoita
Ota toinen kippo ja laita sinne viilentynyt voisula, sokeri ja munat (yksitellen), sekoita rankasti muutama minuutti
Lisää jauhoja (joissa leivinjauhe) vähitellen sokeri/muna/voisula -seokseen

Step Two:

Voitele vuoka
Lisää taikina ja painele se vuoan muotoiseksi
Ripottele 2-3 desiä haluamasi marjoja taikinan päälle

Step Three:
Täyte


2dl kermaviiliä
½ dl sokeria
1 tl vaniliini-/vaniljasokeria
1 muna

Sekoita kermaviili, sokeri, vanilja-/vaniliinisokeri ja kananmuna keskenään
Kaada seos marjojen päälle
Ota vuoka ja laita se uuniin keskitasolle tunniksi

ja sitten vain odotellaan...

Tämmöinen tekele pitäisi tulla sitten, kun se kohtalokas tunti on kulunut.
Muistakkee alaikäiset leipurit, että uunia, kippoja ja kuppeja saa käyttää vain aikuisen valvonnassa!!11 :O

Niin ja tosiaan tein tässä ensimmäistä kertaa mustikkapiirakkaa minkä kyllä huomaa. :--D

? -> !

http://formspring.me/Kwelnener

Pistekkääs kymysyksiä, jos kinostaa.

ps. puhelin kirjaimellisesti hajoaa käsiin. D--:

Liebe ist für alle da

Koska kirjoitettu sana on ikuinen ja puhuttu vain hetken kestävä jaan ajatukseni tänne. Ajattelin tuossa äskettäin seksuaalisuutta, koska muistelin taannoista Ylen homoiltaa. Heräsikin kysymys, että jos seksuaalista suuntautumista ei olisi koskaan määritelty tai "keksitty" olisiko maailmassa vain rakkautta?

Revi-shiit

Täällä olen taas, miettimässä maailmaa jossa elämme. Elämää joka on alistettu tähän kuolevaiseen ruumiiseen ja johon mahtuu vain rajattu määrää päiviä, tietoa ja kokemuksia. Kaikki tämä tapahtuu "todellisuuden" parissa.

Pertti Jarla

En oleta, että olisitte tehneet johtopäätöksiä kirjoituksistani, mutta mainittakoon että aion kirjoittaa filosofian YO-kokeessa kunhan aika koittaa. Syy tähän on se, että olen pitkän aikaa ollut kiinnostunut filosofiasta ja koska haluan tutkia sitä tulevaisuudessakin. Kokeet ja arvosanat eivät merkkaa minulle paljoa vaikkakin nykymaailmassa ja etenkin Suomessa opiskelu on hyvin tärkeässä asemassa. Pohdinkin tänään jälleen elämän tarkoitusta ja tulin siihen tulokseen, että elämä on matka jonka aikana opitaan ja opetetaan. En väitä kuitenkaan, että elämän tarkoitus on opiskella tai opettaa, mutta minusta tuntuu, että ne ovat keskeisimmässä osassa. Uutiset kertovat meille mitä maailmalla tapahtuu, ystävät kertovat tarinoita omasta sekä toisten elämästä ja hesarin sarjakuvissa useimmiten naurun kohteena on ihminen. Fingerpori jota jokainen on varmasti joskus lukenut kertoo useimmiten omalaatuisia vitsejä ympäröivästä maailmasta. Toisinaan tosin vitsien ymmärtäminen on hankalaa, koska hauskuus on piilotettu kontektsiin ja mikäli konteksti ei aukea on nauraminenkin vaikeaa.

Syy ajatuksilleni elämän tarkoituksesta onkin eri jännä tarina. Tässä jaksossa minulla on valittuna UE3 -kurssi joka käsittelee etiikkaa uskontojen näkökulmasta. Viime tunnilla käsittelimme Anselm Canterburylaisen todistusta joka meneen näin;

Ihminen voi mielessään muodostaa käsitteen oliosta, joka on kaikissa suhteissa täydellinen ja jota

täydellisempää ei voida ajatella. Oletetaan, että ihminen ajattelee kahta täydellistä oliota, jotka 

poikkeavat toisistaan vain sen suhteen, että toinen on olemassa, mutta toinen ei. Näistä se, joka on kaikissa suhteissa täydellinen ja joka on olemassa, on täydellisempi kuin tuo toinen. Kutsumme tällaista täydellistä olentoa Jumalaksi, ja koska voimme muodostaa täydellisen olennon käsitteen, Jumalan täytyy olla olemassa.

Tämän jälkeen eräs luokkalaiseni kysyikin, että mitä tällä tarkoitetaan. Viittasin ja sain luvan esittää oman näkemykseni; Ihminen ajattelee tavallaan kahta jumalaa. Ensimmäinen on se jonka "kuvan" pystymme muodostamaan puhuessamme Jumalasta. Jumala on aina kaikin puolin täydellinen olento ja jota täydellisempää ja hyvempää ei voi olla. Tämä toinen Jumala viittaa siihen, että oikeasti Jumala on niin täydellinen ettemme voi muodostaa kuvaa siitä. Aistimme ja ajatuksemme eivät pysty muodostamaan käsitystä Jumalasta, koska hän on niin täydellinen. Pystymme ajattelemaan sitä ja siksi sen on oltava olemassa.

Muistuttaa hieman viimekertaista merkintää jonka mukaan sängyn alla olevat möröt ovat olemassa vaikka eivät olekkaan. :--D Opettaja kuitenkin hyväksyi tämän vastauksen. Kuulin myöhemmin ystävältäni joka on toisessa ryhmässä, että tämä samainen kysymys oli sielläkin tullut esille. Opettaja oli vain vastannut: "kysykää Jorilta." Tunsin ylpeyttä ja ajatukseni elämästä muuttuivat.

Eräässä merkinnässä käsittelin teknologiaa sen takia, koska ihminen on tieteille elämänsä velkaa. Haluaisin kuitenkin tuoda oman henkilökohtaisen kantani esille. Kannatan teknologiaa ja ihmisen kehittämistä, mutta miettisin silti kahdesti ennenkuin ottaisin minkäänlaisia siruja aivoihini. Syy tähän on se, että minulla on pelko menettää itsenäisyyteni, minäni, koska eihän sitä tiedä mitä jokin aivoihin laitettava siru on ohjelmoitu tekemään. Saatan kuulostaa vainoharhaiselta, mutta on kuitenkin hyvä kysyä; mitä siruun on ohjelmoitu ja voiko henkilöön joka vastaa tähän luottaa?

Loppuun luonnollisesti jotain hauskaa, hei hei ja hyi hyi!

ps. julmust on hyvää. :--)