sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Kevät

Huhhuijaa!

Näyttää siltä, että talvi on pikku hiljaa väistymässä ja kesä on luultavasti piakkoin ovella. Mutta nyt ei vielä keskitytä kesään ja vielä vähemmän talveen. On siis kevät ja ei en kävele Hakaniemen rantaa. Kevät on vuodenajoista kaikkein vastenmielisin. Muistelisin, että moni mieltää sen esinäytökseksi ennen kesää. Kesä, tuo ihana aika jolloin ihmiset juhlivat, naiset ottavat aurinkoa ja ainoa asia josta täytyy valittaa on kuumuus. Mutta parempi kuumuus kuin se, että pitää tunkea koko vaatekaapillinen värmeitä niskaan. Keväällä lumi sulaa ja luonto herää henkiin horroksestaan. Kun kevät koittaa myös ihminen alkaa uudistua ja jossain osin myös rakkaus alkaa kukoistaa. Keväällä linnut palaavat takaisin ja vienot purot alkavat täyttää maalaismaisemaa.

Mutta mitä minä ajattelen siitä oikeastaan? Kevät on paskaa, siis oikeasti. Lumet sulavat ja mitäs sieltä oikein paljastuu; kaikki piilossa ollut inha ja vastenmielisyys. Tähän surkeaan vuodenaikaan ei kuulu mitään hyvää. Tiet ovat likaisenharmaita ja pahimmillaan loskaiset. Tilastojen mukaan ihminen nopeuttaa kuolemistaan tähän aikaan. Suomalainen päättää päivänsä vuoden hulppeimmassa kuukaudessa; toukokuussa, silloin kun perhe suunnittelee mitä kaikkea ihanaa tehdään kesällä. Ohjelmaan kuuluu tietenkin anoppilassa vierailu, uimaretket ihmistulvaisilla rannoilla ja kalliit matkakohteet. Ruoho pitää leikata ja ei saa taaskaan katsella rauhassa sitä vuoden 95 lätkämatsia, kun joku on heti kertomassa ovella Jeesuksesta. 2011 jääkiekon MM-voitto oli ihana asia, mutta kun kaikki puhuvat siitä ilmaveivi-Granlundista, niin eihän siitä saa enää mitään iloa irti! Kun Suomi voitti jääkiekosta kultaa vuonna 1995 niin silloin mainetta ja kunniaa toivat kotiin oikeat miehet eivätkä mitkään keskenkasvuiset kakarat! Lapset kinuavat rahaa ja suunnittelevat jo mille festareille mennä. Helvetti, viinaa siellä vain juodaan kuitenkin eikä artisteista muisteta mitään! Kesän tapahtumat kruunaa se eksoottinen Jamal, perinteinen Ville tai säteilevä Jonna ja lopulta ihmetellään sukupuolitauteja ja teiniraskauksia huulet pyöreinä. "Ei meidän lapset ole mitään huligaaneja.."

Mutta kenet minä olen tuomitsemaan. Meidät opetetaan tähän, kaikki edellä mainittu on täysin luonnollinen prosessi elämän kiertokulussa. Ihmisiä tulee ja ihmisiä menee, samoin kuin vuodenajatkin. Nyt vain odotellaan, että milloin se talvi tulee uudestaan ja ehkäpä Niinistökin lopettaa sen säälittävän "suomalaisia tekoja" -kampanjansa ja aloittaa oikeasti tekemään asioita tälle hyvinvointikansalle.

Rakkaudella
Minä

2 kommenttia:

  1. Kyllä näin on! Kirjoitin itsekin joskus lukiossa kunnon antioodin keväälle... Voisi etsiä sen ja valottaa ihmisille omaa suhtautumistaan tähän loskan ja lumisokeuden vuodenaikaan, enhän sitä tarpeeksi ole jo tehnyt valittamalla aina, kun jotkut tutut korvaparat sattuvat passelille etäisyydelle.

    VastaaPoista

Thank you, come again!