Ukonhauta

Toissapäiväinen oli aivan tavallinen aamu; heräsin 5:40, laitoin molemmat herätyskellot kiinni ja aloitin aamutoimet. Aamuisin kerkeän yleensä juoda vain yhden kupin kahvia vaikka keittelenkin lähes aina kaksi kuppia. Napsautan tietokoneen päälle ja tarkastan sähköpostin, samalla vierailen joillakin uutissivustoilla imemässä tietoa yön aikana tapahtuneista asioista. Sinä aikana kun olen koneella syön myös jotain pientä aamiaiseksi, jos olen syödäkseni. Tämän jälkeen sammutan tietokoneen sekä television, pesen hampaat ja ovesta olen mennyt ulos viimeistään, kun kello on 6:15

Ulkona kehoani hyväilee yleensä kylmä ilma jonka jälkeen pureskelen mielessäni ajatusta pitkien kalsarien käytöstä. Kävelen nopeahkoon tahtiin linja-autoasemalle ja yleensä olen siellä niin, että bussi tulee noin minuutin tai parin päästä. Asemalla tapaan lukioaikaisen ystäväni Nooran. Toivotamme huomenet, käymme pientä small talkia ja sitten Osmo Ahon linja-auto tuleekin.

Linja-autoa ajaa isäpuoleni tuttu Kimmo, toivotan huomenet, isken bussikortin kortinlukijaan, katson matkojen määrän ja jatkan matkaani lähes mätään "ajoneuvoon". Olin voinut aamulla huonosti ja vointi senkun paheni matkan kuluessa. Yhdessä vaiheessa jalkani tärisivät kylmästä (myöhemmin sain diagnoosin kuumeesta) niin pahasti, että luulin vieruskaverini ajattelevan minun saaneen jonkinlaisen sairaskohtauksen.

Tulimme Kokkolaan peikkolinnankadun risteykseen johon bussi normaalistikin pysähtyy jättämään innokkaita opiskelijoita. Opiskelijoita joiden liikkuminen on yhtä laiskaa kuin pultsarin kävely jouluaamuna. Minä yhtenä heidän joukossa jätin onnikan ja jatkoin matkaani kohti oppilaitosta. Kylmä ilma tervehti minua tällä kertaa täyttäen keuhkoni pienillä neuloilla ja hetken jo luulin pyörtyväni mustaan aamuun, kostealle asfaltille. Teatraalinen loppu. En kuitenkaan kuollut vaan pääsin koululle asti.

Ovella minua tuli vastaan kurssikaverini Aku, hänellä oli kahvi vasemmassa kädessä ja oikealla hän näppäili puhelinta. Toi mieleen Kotiteollisuuden "Ukonhauta" biisin jossa lauletaan;

Isot miehet räpläävät
kännyköitään, läppäreitään
kuin pippeleitään
katukahviloissa, ravintoloissa
heilutaan kuin heinämiehet
vaikkei peltoa näy missään
ja iso mies on hädissään,
kun kaunis nainen pyytää tulta tupakkaan

Ukonhauta!

Pakenin sosiaalisia kontakteja vessaan ja ehdin hädin tuskin painaa kopin oven kiinni, kun tunsin kuinka aamuinen kahvi oli tulossa toivottamaan huomenta. Kumarruin pöntön eteen ja syleilin sen kylmää posliinista muotoa. Se ei ollut kahvia vaan verta. En panikoinut, sillä tämä ei ollut ensimmäinen kerta ja vaikka minulla onkin autoimmuunisairaus joka ei johdu ylihypetetystä seksitaudista, olin osannut odottaa tätä. Pyyhin suuni hihaan ja onnekseni huomasin kuinka aamulla valittu musta huppari olikin onnistunut valinta. Veri ei näkynyt siinä.