Revi-shiit

Täällä olen taas, miettimässä maailmaa jossa elämme. Elämää joka on alistettu tähän kuolevaiseen ruumiiseen ja johon mahtuu vain rajattu määrää päiviä, tietoa ja kokemuksia. Kaikki tämä tapahtuu "todellisuuden" parissa.

Pertti Jarla

En oleta, että olisitte tehneet johtopäätöksiä kirjoituksistani, mutta mainittakoon että aion kirjoittaa filosofian YO-kokeessa kunhan aika koittaa. Syy tähän on se, että olen pitkän aikaa ollut kiinnostunut filosofiasta ja koska haluan tutkia sitä tulevaisuudessakin. Kokeet ja arvosanat eivät merkkaa minulle paljoa vaikkakin nykymaailmassa ja etenkin Suomessa opiskelu on hyvin tärkeässä asemassa. Pohdinkin tänään jälleen elämän tarkoitusta ja tulin siihen tulokseen, että elämä on matka jonka aikana opitaan ja opetetaan. En väitä kuitenkaan, että elämän tarkoitus on opiskella tai opettaa, mutta minusta tuntuu, että ne ovat keskeisimmässä osassa. Uutiset kertovat meille mitä maailmalla tapahtuu, ystävät kertovat tarinoita omasta sekä toisten elämästä ja hesarin sarjakuvissa useimmiten naurun kohteena on ihminen. Fingerpori jota jokainen on varmasti joskus lukenut kertoo useimmiten omalaatuisia vitsejä ympäröivästä maailmasta. Toisinaan tosin vitsien ymmärtäminen on hankalaa, koska hauskuus on piilotettu kontektsiin ja mikäli konteksti ei aukea on nauraminenkin vaikeaa.

Syy ajatuksilleni elämän tarkoituksesta onkin eri jännä tarina. Tässä jaksossa minulla on valittuna UE3 -kurssi joka käsittelee etiikkaa uskontojen näkökulmasta. Viime tunnilla käsittelimme Anselm Canterburylaisen todistusta joka meneen näin;

Ihminen voi mielessään muodostaa käsitteen oliosta, joka on kaikissa suhteissa täydellinen ja jota

täydellisempää ei voida ajatella. Oletetaan, että ihminen ajattelee kahta täydellistä oliota, jotka 

poikkeavat toisistaan vain sen suhteen, että toinen on olemassa, mutta toinen ei. Näistä se, joka on kaikissa suhteissa täydellinen ja joka on olemassa, on täydellisempi kuin tuo toinen. Kutsumme tällaista täydellistä olentoa Jumalaksi, ja koska voimme muodostaa täydellisen olennon käsitteen, Jumalan täytyy olla olemassa.

Tämän jälkeen eräs luokkalaiseni kysyikin, että mitä tällä tarkoitetaan. Viittasin ja sain luvan esittää oman näkemykseni; Ihminen ajattelee tavallaan kahta jumalaa. Ensimmäinen on se jonka "kuvan" pystymme muodostamaan puhuessamme Jumalasta. Jumala on aina kaikin puolin täydellinen olento ja jota täydellisempää ja hyvempää ei voi olla. Tämä toinen Jumala viittaa siihen, että oikeasti Jumala on niin täydellinen ettemme voi muodostaa kuvaa siitä. Aistimme ja ajatuksemme eivät pysty muodostamaan käsitystä Jumalasta, koska hän on niin täydellinen. Pystymme ajattelemaan sitä ja siksi sen on oltava olemassa.

Muistuttaa hieman viimekertaista merkintää jonka mukaan sängyn alla olevat möröt ovat olemassa vaikka eivät olekkaan. :--D Opettaja kuitenkin hyväksyi tämän vastauksen. Kuulin myöhemmin ystävältäni joka on toisessa ryhmässä, että tämä samainen kysymys oli sielläkin tullut esille. Opettaja oli vain vastannut: "kysykää Jorilta." Tunsin ylpeyttä ja ajatukseni elämästä muuttuivat.

Eräässä merkinnässä käsittelin teknologiaa sen takia, koska ihminen on tieteille elämänsä velkaa. Haluaisin kuitenkin tuoda oman henkilökohtaisen kantani esille. Kannatan teknologiaa ja ihmisen kehittämistä, mutta miettisin silti kahdesti ennenkuin ottaisin minkäänlaisia siruja aivoihini. Syy tähän on se, että minulla on pelko menettää itsenäisyyteni, minäni, koska eihän sitä tiedä mitä jokin aivoihin laitettava siru on ohjelmoitu tekemään. Saatan kuulostaa vainoharhaiselta, mutta on kuitenkin hyvä kysyä; mitä siruun on ohjelmoitu ja voiko henkilöön joka vastaa tähän luottaa?

Loppuun luonnollisesti jotain hauskaa, hei hei ja hyi hyi!

ps. julmust on hyvää. :--)