Jumalan kuolema

Seuraava merkintä sisältää rumia sanoja, elämän tarkoituksen parjaamista ja Jumalan olemassaolon kyseenalaistamista.

Koin eilen ahaa-elämyksen, kun pohdin elämän tarkoitusta. Kaikki tämä ajattelu sai alkunsa, kun katsoin pitkästä aikaa Matrix-trilogian viimeisen osan - Matrix Revolutionsin. Tai ehkä pitäisi sanoa, että seikkailin Wikipediassa ja eksyin Matrix Revolutionsin sivulle jossa sanottiin näin;

 "Matrix Revolutions on 5. marraskuuta 2003 ensi-iltansa saanut Matrix-trilogian kolmas ja viimeinen elokuva. Elokuva on yhdistelmä filosofiaa ja toimintaa kuten sen edeltäjätkin. Viimeisessä osassa etsitään vastauksia, jotka nousivat esille edellisessä elokuvassa Matrix Reloaded."

Yhdistelmä filosofiaa ja toimintaa, kuinka houkuttelevaa! En ole vähään aikaan katsonut Matrixia, joten ajattelin, että nyt olisi hyvä aika verestää muistia. Jossain merkinnässä olenkin tainnut jo mainita, että meitsillä on jonkin verran filosofista kirjallisuutta ja useissa niistä käsitellään tunnetuimpia filosofeja, mutta myös paljon filosofialle tärkeitä aiheita, kuten "äärettömyys", tieto, totuus, rakkaus, Jumala ja niin edelleen. David Papineaun kirjassa "Filosofia", on skeptismin alla kuva elokuvasta Matrix kuvatekstillä; "Matrix-elokuva  kertoo tulevaisuudesta, jossa koneet ovat vallanneet Maan. Ne pitävät ihmisiä hengityskoneissa samalla, kun supertietokone syöttää heille illusorisia kokemuksia. Kun elokuvan näkevät virtuaalitodellisuuteen sijoittuvan "toiminnan", heidän pitää muistaa, että heille näytetään vain vankina pidettyjen ihmisten kokemia harhoja." Matrixista taidetiin puhua myös Editan Odysseia -kirjasarjassa.

Kun ihminen haluaa tietää jotain, hän kysyy. Vastauksen saaminen puolestaan vaatii kysyttävältä tietoa kyseenomaisesta aiheesta. Kun kysymykseen on saatu vastaus niin ympyrä sulkeutuu ja kysymys tavallaan kuolee pois, siitä ei jää enää mitään mielekästä jäljelle, pelkästään vastaus - malli siitä, miten ongelma (kysymys) ratkaistaan. Kun ihmiseltä kysytään äärettömyyden määritelmää, elämän tarkoitusta tai kuolemanjälkeisestä elämästä, ei vastaus tunnu koskaan olevan monotoninen. Yksikään ihminen ei ole täysin samaa mieltä toisten kanssa. Yksi uskoo, että elämän tarkoitus löytyy Jumalasta, toinen puolestaan ajattelee ettei elämällä ole tarkoitusta, kolmas henkilö sanoo, että elämästä on tehtävä tarkoitus. Ja nyt siihen mitä eilen koin. Elämän tarkoitus on kysymys, jota koitetaan löyhästi perustella Jumalalla, karmalla ja kohtalolla. Ihminen koittaa perustella elämän tarkoituksen sekoittamalla jonkin yliluonnollisen voiman kuvioihin. Miksi ihminen sitten tekee niin? Luulen, että tarkoituksena on löytää jonkinlainen henkinen turva jonka varaan rakentaa omaa arvomaailmaa. Henkilökohtaisesti koen, että "Jumala" on vain olento jolle ihminen on antanut äärettömän määrän erilaisia attribuutteja tehden siitä yli-inhimillisen. Elämä on monimutkainen ja hämmästyttävä ilmiö jolla ei ole tarkoitusta tai päämäärää. Elävillä olennoilla, kuten ihmisillä kuitenkin voi olla tuntemus tarkoituksesta ja päämäärästä, toteuttakoot he siis sitä kuten parhaaksi tuntevat. Ja jos elämällä sitten onkin jokin tarkoitus, joka selviää kuoltuamme (eli kuoleman jälkeen onkin elämää), niin mitä tapahtuu? Synnytäänkö me tänne uudestaan, jotta voimme saattaa tehtävän päätökseen? Ha! Elämän tarkoitus on yhtä omituinen ja kyseenalainen, kuin se, että kysymme vanhemmiltamme syytä syntymäämme.

"No, se ei ole mitään kovin erikoista. Hmm, yritä olla kiva ihmisille, varo syömästä rasvaa, lue hyvä kirja silloin tällöin, kävele hieman, ja yritä elää rauhassa ja sopusoinnussa yhdessä kaikkien uskontojen ja kansojen edustajien kanssa" - Monthy Python ja Elämän tarkoitus

Toothpaste For Dinner