Summer is nigh

Viime sunnuntaina kelloja käännettiin tunnilla eteenpäin. Aikaa sopeutua seuraavaan koulupäivään; 1 päivä.
Rajua, roisia ja rankkaa. Enkä ole vieläkään tottunut tähän uuteen rytmiin. Aika lentää ja sitä ei tunnu riittävän oikein mihinkään. Toisaalta on ihan jees, että aika kuluu nopeammin mutta sitten taas ei. Allekirjoitan addressin joka ajaa päivään lisää tunteja.

Aamuisin on kamalaa ja illalla on kamalaa. Aamulla väsyttää, illalla ei. Venäjällä puolestaan päätettiin, ettei talviaikaan enää siirrytä, koska tällainen systeemi tuottaa stressiä ja häiritsee ihmisen biorytmiä. "Ihmiset nukkuvat pommiin tai heräävät liian aikaisin".

Joskus psykan tunnilla todettiinkin, että on helpompi pidentää nukkumaanmenoa, kuin aikaistaa sitä. Kello on tässä vaiheessa 0.11 ja täällä meikä kirjoittaa blogia.

Ajattelin tehdä tämmöisen Pekka Perusjätkä merkinnän ja kertoa kuulumisiani ilman mitään sen suurempia filosofisia tai analyyttisia taka-ajatuksia.

Nusessa mua kutsuttiin nimellä "Anime-Jori", mikä on sinänsä hassua, koska en liiemmin katso animea, vaikka kuuntelenkin J-rockia/-metallia/-poppia ja luen tuhottomasti mangaa. Mangaa muuten mulla taitaakin olla kans lähemmäs 200 kipaletta. Loppua ei näy, opiskelijabudjetti kärsii, mutta sarjikset vain on koukuttavia!

Lopetin jokunen aika sitten Anime-lehden tilaamisen, koska se ei tunnu enää oikein nappaavan. Mutta koska olen maksanut tämän kauden lehdet, niin niitä tulee vieläkin. Selailin hieman uusinta Animea ja The Melancholy of Haruhi Suzumiyan artikkeli oli nostettu päälimmäiseksi. Kuten aiemmin sanoin, niin en ole juurikaan mikään animen ystävä, ehkäpä sen takia, että ns. "fillerijaksoja" on liikaa, ja tarina pyörii usean jakson ajan paikallaan, toisinaan käsitellen aivan turhia - lähes raivostuttavia asioita.

The Melancholy of Haruhi Suzumiyaa on kuitenkin kehuttu, ja koska se ei ole kauhean pitkä sarja niin ajattelin ottaa ja tutustua. Tarina ei alkuunsa vaikuttanut mitenkään erikoiselta. Päähenkilö Kyon aloittaa lukionsa ja tutustumistunnilla nuori naisenalku Haruhi Suzumiya kertoo etsivänsä aikamatkaajia, espereitä ja alieneita. Luokka hiljenee ja tarina jatkuu. Joidenkin päivien jälkeen Kyon alkaa puhua Haruhille ja ennen pitkää sulkeutunut Haruhi ystävystyy Kyonin kanssa. En oikeastaan tiedä "miksi" jatkoin tämän katsomista, se vain oli koukuttavaa.

Koska koulussa ei ole Haruhia miellyttäviä vapaa-ajan klubeja, kehottaa Kyon perustamaan uuden klubin - ja niin saa alkunsa SOS Brigade (Spreading Excitement all Over the World with the Haruhi Suzumiya Brigade), klubi, jonka tarkoituksena on etsiä aikamatkaajia, alieneita, espereitä ja kaikkea muuta yliluonnollista. Alkuunsa klubissa yritetäänkin juuri tehdä tätä tutkimustyötä, mutta pian kerho osallistuu pesäpallokisoihin, koulun elokuvakilpailuun (jonka jakso onkin hauskasti tehty VGA-kuvasuhdetta [4:3] toteuttaen), ynnä muuhun letkeään toimintaan. Välissä tapahtuu kaikkea mielenkiintoista, mutta niistä en sen koommin halua tässä sanoa, vaikka tuskin mitään spoilaisinkaan.

Se mikä tekee tästä animesta "omituisen" on se, että tätä on esitetty kahdessa eri versiossa - kronologisessa ja ns. "Kyon versiossa". Kyon pomppii miten sattuu ja ottaa jaksoja sieltä täältä. Katsoin ensin ensimmäisen tuotantokauden, mutta vasta sarjan viimeisen jakson aikoihin huomasin, että toisella kaudella on jaksoja jotka tukevat ensimmäistä kautta. Periaatteessa täytyy siis katsoa ensimmäistä kautta, hieman toista kautta ja taas ensimmäistä, koska viimeinen jakso kuitenkin on molemmissa sama - ensimmäisen kauden viimeinen jakso (ep. 14).

Voi olla, että katson viikonloppuna The Disappearance of Haruhi Suzumiyan.

Pitkästä aikaa lukijakysymysten pariin;
Mitä lehtiä sinä tilaat ja/tai luet?

Muistuttaisin, että henkilöt, jotka eivät ole rekisteröityneet bloggeriin voivat kommentoida kans. :)