Habla

Kello on kohta kymmenen yli neljä, kun aloitin kirjoittamaan tätä ja vaikka päivä onkin niin ulkona on lähes yhtä pimeää kuin yöllä tai vähintäänkin yhtä pimeää kuin myöhään illalla. Tuo tietynlainen hämärä muistuttaa minua Kuopiosta.

Oli ensimmäinen päivä tätä vuotta ja jengi oli suunnitellut, että tänään lähtisimme erään järven rannalle ilakoimaan. Juomaan sekä glögiä, siideriä että olutta, mutta myös paistamaan makkaraa ja muita eväitä. Kahviakin oli varattu, mutta sitä ei kukaan juonut. Nuotio saatiin pian sytytettyä, oikeastaan kreivin aikaan sillä pian rupesi tuulemaan. Tuuli oli kylmä, mutta mitä voikaan odottaa; istuimme järven rannalla ja oli talvi.

Nuotio, se paloi ensin pienenä ja kasvoi äkkiä suureksi lämmittäväksi loimuksi. Tältä varmaan aikuisista tuntuu, kun he huomaavat lastensa kasvaneen. Vielä äsken niin pieni liekki oli jo ravinnut itsensä ja kasvanut täyteen mittaan. Tuli halasi pölkkyjä kuin pieni lapsi joka halaa äitinsä polvia anoen, ettei tämä poistuisi. He halusivat kokon ja sen he saivat.

Nuotiota tuijottaessa ja sen ääniä kuunnellessa, se muistutti minua sodasta. Puiden raksahtelu tulen syleilyssä kuulosti aivan kivääreiltä. Palavat halot olivat kuin taloja joita entisajoilla sytytettiin tuleen voiton merkiksi pataljoonalle joka oli sodan voittanut ja alistuksen merkiksi hävinneelle kansalle. Miten heikko ihminen onkaan ja miten vahva sen mieli on, keksien mitä ihmeellisimpiä tapoja riistää elämä, ei vain maalta vaan kaikelta elolliselta.

Tuli, se sammutettiin lumella ja pian suuri vesihöyrystä muodostunut pilvi leijui taivaalle. Pitkänä ja kauniina huntuna joka pystyi vaeltamaan ilmassa kuin onnekas kulkuri joka saanut vapautuksen elämän kahleista.

Toinen päivä; oli aika mennä kotiin, pakolliset hyvästelyt ystävälle ja linja-autoon istuminen tuntui mukavalta. "Päämärällä ei ole merkitystä sillä matka se on joka opettaa" ajattelin hiljaa mielessäni. Millaistakohan kulkurin elämä on? Barcelonassa näin paljon kodittomia ihmisiä jotka nukkuivat makuupusseissa metroon johtavien sisäänkäyntien juurella. Elämä ei varmasti ole helppoa tai on ehkä siinä määrin, ettei tarvitse jumalattomia määriä materiaa kuskata paikasta toiseen mikäli mielii maisemanvaihtoa. Vaikka kulkurina oleminen onkin rankkaa niin varmasti siitäkin tulee mielenkiintoista, kun maailmaa näkee aivan toisesta perspektiivistä. Ehkä kulkureista voisi tulla hyviä oppaita kaupunkeihin, luulen, että he ainakin tietävät missä on halvimmat paikat syödä, yöpyä jne.

Tässäpä tämä, halusin vähän avata, että miten meni uusivuosi. Miten teidän uusivuosi meni ja millainen oli joulunne? Jos haluatte, että kerron teille jostain asiasta niin pistäkäähän ehdotuksia tulemaan!