Pitkästä aikaa aion kirjoittaa jotain hieman mietteliäämpää.
Tällä hetkellä televisiosta tulee Huomenta Suomi jossa eräs filosofian professori (jonka nimeä en huomannut laittaa muistiin) käsittelee lasten pelkoja. Tutkimusten mukaan lapset pelkäävät testejä, pistoksia, näytteenottoja ja niin edelleen. Nämä asiat muodostavat yhden suuren kokonaisuuden.
Olen nyt lukiossa neljättä vuotta ja näiden neljän vuoden aikana olen oppinut asioita kantapään kautta tai kuten englanniksi sanotaan "the hard way". Esimerkiksi yhtenä kultaisena sääntönä on "älä koskaan, missään tilanteessa, ikinä, oleta mitään." Joka tapauksessa, olen tainnutkin joskus käsitellä haloefektiä ja stigma-ilmiötä, mutta keskustellaan nyt vielä kerran.
Haloefekti (l. sädekehäilmiö) on psykologiassa käytetty termi jolla tarkoitetaan sitä, että ihmisen positiiviset luonteenpiirteet ylikorostuvat henkilössä ja luovat kuvan, eräänlaisen muistijäljen, siitä millaisena henkilöä pidetään. Esimerkiksi sotaveteraanit nauttivat haloefektin tarjoamasta paisteesta. Tai esimerkiksi, jos luokassa/työyhteisössä on joku joka taitaa erittäin hyvin vaikkapa englannin kielen, oletetaan, että samainen henkilö myös menee juttelemaan ulkomaalaisille henkilöille jotka ovat vierailemassa yhteisössä.
Haloefektin vastakohtana on stigma-ilmiö (l. polttomerkki-ilmiö) joka myös kuuluu psykologian osa-alueeseen. Stigma-ilmiö on lähes samanlainen kuin haloefekti, erona on vain se, että stigma on negatiivinen versio halosta. Esimerkkinä toimikoon koululainen joka ei tee läksyjä. Opettajan silmissä oppilas näkyy henkilönä joka ei ole tehnyt läksyjä joten oppilaalle muodostuu stigma ja opettaja ajattelee, ettei oppilas tee jatkossakaan tehtäviä. Stigma-ilmiö on varsin relevantti koulukiusaamisen suhteen, sillä se kattaa myös ihmisten esteettiset arvot. Jos henkilö X ei ulkonäöltään miellytä henkilö A:ta, syntyy stigma ja henkilö A ajattelee X:n olevan muutenkin paheellinen.
Ihmiset jotka ovat tutustuneet minuun antavat loistavan esimerkin stigmasta! Pukeudun usein mustaan, minulla on pitkät hiukset ja risuparta. Onkin ollut hauskaa keskustella kavereideni kanssa ystävyydestämme. Usein kommentteina on kuulunut muun muassa: "Olit pelottavan näköinen alkuun, mutta tosi mukava, kun suhun tutustui. / Sä et polta tupakkia tai juo? En ois uskonu. / Oon luullu, että käytät huumeita." Sanonta "ulkonäkö antaa pettää" onkin siis hyvin osuva ja ehkä tämä onkin se nk. "sanoma pinnan alla."
Miksi sitten halusin kirjoittaa tästä aiheesta? Koska haluan saada ihmiset kyseenalaistamaan omia ajatuksiaan. Jos haastateltavana on Pekka Perusjätkä tai filosofian professori P. Laton (heh heh) on syytä kunnioittaa molempien sanomisia, mutta samalla pohdittava annettujen väitteiden/tilastojen oikeellisuutta. Mielipiteet ovat sitten asia erikseen. Lopetan lainaamalla stand-up komiikan pioneeria, Ismo Leikolaa, "Kumpi olis pahempi; se, että kaikki koulussa opetettu on jollain tavalla vääristynyttä vai poliisi?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Thank you, come again!