Synttärit, Subut ja Spoilerit

Tällä viikolla tuli paljon puhuttu suomalainen dokumentti Reindeerspotting joka kertoo erään Janin tarinan.
Jani on tavallinen suomalainen nuori mies, jonka elämäntyyli on kuitenkin jokseenkin erilainen "normaaliin" verrattuna. Jani käyttää huumeita ja tekee tuon tuosta pimeitä keikkoja joissa palkintona on joko materiaa tai riihikuivaa rahaa.

Persoonana Jani vaikuttaa hyvin helposti lähestyttävältä ja sympaattiselta henkilöltä. Ja jos totta puhutaan niin hänessä on hieman samanlaisia piirteitä kuin eräässä kaverissani. Puhetyyli on letkeää ja kehonkieli avointa.

!SPOILERS!

Jani

Dokumentin keskivaiheilla kuvaaja (jonka nimeä en muista) kertoo, kuinka Jani on saanut haltuunsa suuren määrän rahaa, josta ei voida kuitenkaan enempää kertoa. Hieman tämän jälkeen ruutu menee pimeäksi ja valkoinen teksti kertoo, että Jani on ryöstänyt läheisen kaupan kassakaapin ja saanut n. 5000€ (?) ryöstösaaliiksi. Tämän johdosta miehet päättävät lähteä Pariisiin! Miksi juuri Pariisiin? - Koska dokumentin päähenkilöt ovat kyllästyneitä Rovaniemeen ja kokevat, että jos siellä oleskelee koko elämänsä käymättä missään, koittaa hulluus.

Pariisissa tai matkalla Espanjaan, Jani kertoo kuinka hänen mielestään subutexit tulisi kieltää lailla, lukuunottamatta henkilöitä jotka oikeasti tarvitsevat niitä parantuakseen. Tämä kohtaus jäi hyvin mieleeni. Janin epätoivo päästä huumeista irti johtaa eräänlaiseen kliimaksiin, jossa hän ymmärtää tilanteen vakavuuden tai jotain. Hän ymmärtää jotain mikä muuttaa käsityksen huumeista.

Tämä sai minut suuren ajatustyön pariin. Kuin taikaiskusta, käsitys, halu vaihtaa elämäntyyliä muuttuu radikaaliin suuntaan. Aiemmin dokumentissa Jani kertoi syyn huumeiden käytölle: eräänlainen valveunen tila, jossa pystyy näkemään unia - mistä tahansa ja jossa pystyy tekemään mitä haluaa. Voisiko siis olla, että syy käyttää huumeita johtuu ensin mielenkiinnosta. Tämä mielenkiinto kuitenkin muuttuu pian haluksi saada kontrollit omiin käsiin. Onko syy huumeiden käytölle siinä, että haluaa olla tilassa, jossa pystyy hallitsemaan kaikkea ja jonka jälkeen pystyy mahdollisesti toteuttamaan "ihanneminäänsä"? Vai lieneekö yksinkertaisesti tavoitteena pyrkiä vain euforian kaltaiseen tunteeseen? Anyway, dokkarissa Jani kertoo, että pitkäaikainen subutexin käyttö on johtanut siihen, ettei edes tunne olevansa aineissa, omalla tavallaan jotenkin surullista.

!/SPOILERS!

Katsoin eilen Will Smithin tähdittämän Hancockin joka osoittautui hyvin erilaiseksi supersankaritarinaksi. Mikäli ette tienneet, niin olen suuri supersankarifani, tällä jos millä luultavasti oli jotain tekemistä ostoksen kanssa.  Se mikä miellytti eniten Hancockissa oli sen inhimillisyys. Hancock ei suinkaan ole mikään nöyrä tai epäitsekkyyden perikuva, vaan aivan inhimillinen sankari! Hancock juo, on kömpelö sosiaalisissa tilanteissa, nukkuu kadun ainoalla penkillä ja kurmoottaa kaikkia jotka aukovat päätään - lapsia ja aikuisia. Ehkä juuri tämä inhimillisyys oli se, mikä vetosi niin paljon. Aivan kuin elokuvassa Indiana Jones ja tuomion temppeli, jossa Indy joutuu jonkinlaisen voodootaian pauloihin ja tekee pahojaan sen takia. Sankari siis toimii toisin, kuin odotettaisiin.

Leffassa esitetään kysymys; Kuinka vanha olet? Johon saadaan hyvin epätavallinen vastaus; "En tiedä."
Onko iällä oikeastaan mitään väliä, sillä päivä jonka kerrotaan olevan syntymäpäivämme voi hyvinkin olla valetta. Erittäin mielenkiintoinen ajatus, jos minulta kysytään. Ei siinä, että itse epäilisin syntymäpäivääni, mutta onhan oikeastaan vaikeaa tietää mikä todella on totta. Etenkin, kun kysessä on oman menneisyyden käsittely. Ihminen aloittaa "tiedostavassa tilassa" olemisen kovin myöhään. Toisaalta, on ihan hyvä ja jopa suotavaa ettei ihminen muista kaikkea. Silti mietin toisinaan syytä ihmisen satunnaiseen muistamiseen.

Tämä taitaa kuitenkin olla tässä ja lopuksi kehotan kaikkia katsomaan Hancockin, se on kelpo pätkä. Loppuun satunnainen wikisitaatti mietittäväksi;

Stanisław Jerzy Lec - puolalainen kirjailija
- Aina löytää eskimoita, jotka ovat valmiita neuvomaan kongolaisille, miten parhaiten selvitään helteellä.