Se WTF -fiilis ja koto

On 21. päivä maaliskuuta ja istun tietokoneellani. Kello on 17.20, kokeeseen pitäisi lukea, mutta jostain syystä  olen eksynyt jälleen kerran tutkimaan internetin ihmeellisiä syvyyksiä. Avaan Google Chromen, kirjoitan "blogger" ja painan enteriä. Vain yhdeltä henkilöltä on tullut uusi blogimerkintä sitten viime käynnin, avaan sen uuteen välilehteen. Teksti ei ole pitkä, joten pystyn samalla näkemään satunnaisten lukijoiden avatarit. Hetken katseltuani huomaan tutun naaman ja siinä samassa se tapahtuu; hieman hämilläni jään tuijottamaan tuota pikkuruista kuvaa.

Pienen hetken jälkeen kerään rohkeuteni ja painan kuvaa. "Kappas, hänkin on bloggaaja, mutta mistä hän on löytänyt tiensä lukemaan tätä blogia?" Kun olen hetken tutustunut ystäväni blogiin, huomaan, että hänellä on useita lukijoita. Mielenkiintoni ei anna minun jättää tätä tiedon hekumallisuutta siihen, vaan janoaa lisää. Muutamien klikkauksien jälkeen tulen siihen tulokseen, että blogin pitäminen on näemmä kovin suosittua nykyään. Löydän vanhoja tuttuja ja jopa luokkatovereita jotka pitävät blogia. Samalla hetkellä maailma tuntuu taas kovin pieneltä paikalta.

On jokseenkin omituista, ei niinkään häiritsevää, mutta omituista, kun löytää jotain tällaista. Vähän sama, kuin viime vuonna huomasin, että eräs tuttu kotikunnaltani oli erään Nurmeslaisen kaverini kaveri. Huomautettakoon, että kotikuntani ja Nurmeksen välillä on noin 320 kilometriä. Jos nyt sanotaan oikein Frankmaisesti, niin on hassua, että ihminen ylipäätänsä kokee tuntemuksen maailman pienuudesta, vaikka ihminen itse on mitäänsanomattoman kokoinen Tellukseen verrattuna. Tästä muistuukin mieleen eräs kerta Helsingissä, kun eksyttiin kavereiden kanssa samaan Anttilaan - kahdesti.

Ei mun ollut tarkoitus kirjoittaa oikein mitään tällä viikolla, mutta nytpä tuli tämäkin tehtyä. Kyllä, pohdin toisinaan muutaman päivän aihetta, ennen kuin rupean kirjoittelemaan, mutta useimmiten tekstit tulee jonkin "tapahtuman" yhteydessä. Blogin pitäminen on ollut hyvin mielenkiintoinen prosessi. Ihan tässä muutamina päivinä on tullut huomattua, kuinka "lähes tyhjästä" saa kirjoitettua vaikka kuinka paljon, jos vain haluaa. On myös outoa, kuinka yhtäkkiä tulee uusia lukijoita (tuonne oikealle ylös) tai, jos koulussa joku sanoo yhtäkkiä keskustelussa "Hei, mä luen sun blogia". Se on omituista, mutta ihan kivaa.

Tähän loppuu laitan muutamia kuvia täältä, kodista.