Sairaat päivät ja Kuningas Lear

Hei vain kaikille taas pitkästä aikaa. Ei ole oikein tullut kirjoiteltua, koska olin sairaana lähes 2 viikkoa. Se oli hirveää ja samalla hyvin kyllästyttävää, koska ei voinut oikein tehdä mitään. Päivät meni kuumeessa, niistäessä ja aivastellessa. Nyt kuitenkin olen taas kohtalaisen hyvässä kunnossa joten kertoilen teille hieman kuulumisiani.

Kun olin sairaana ja en päässyt kouluun (nyt meillä on siis hiihtoloma), tuli katseltua Quentin Tarantinon Kill Bill vol. 1 ja vol. 2. Sairaana tekee usein mieli katsoa Tarantinon elokuvia, en tiedä miksi, mutta niin se vain on. Sairaana tekee myös ihan törkeästi mieli appelsiinimehua, lieneekö syynä C-vitamiinin puute, mene ja tiedä.

Quentin Tarantino

Kun Kill Bill vol. 1 tuli DVD:lle, oli se pakko-ostos. Eräs ystäväni oli ostanut sen ennen minua ja tästä syystä tietenkin näin sen myös hänen luonaan. Se oli kaunista, kohtaukset olivat voimakkaita, musiikki iski ja taisteluiden koreografia oli hämmästyttävää - tarinasta puhumattakaan! Elokuva sai jatko-osan Kill Bill vol. 2 joka siis jatkuu siitä, mihin ensimmäisessä osassa jäätiin. 

Kun näin Kil Bill vol. 2.sen ensimmäisen kerran, tuntui se pettymykseltä. Se ei yltänyt ensimmäisen tasolle sitten millään. Viime viikolla verestin muistiani tämän osalta ja sehän oli aivan hämmästyttävä! En tiedä miksi, mutta se oli todella hyvä. Se, miksi se oli hyvä ja miksi kokemukseni oli muuttunut johtunee varmaankin siitä, että olin kasvanut sisälläni sellaiseksi olennoksi, että pystyin ymmärtämään, jos en täydellisesti niin ainakin tarpeeksi miksi tälle kostoretkelle lähdettiin ja miksi tämä matka piti tehdä. Jonkinlainen filosofinen ja abstrakti ymmärrys teki katsomisesta miellyttävää.

Akira Kurosawa

Katsoin eilen elokuvan Ran joka on japanin kenties tunnetuimman ohjaaja-käsikirjoittajan taideteos. En ole ennen nähnyt Akira Kurosawan elokuvia vaikkakin olen halunnut. Nyt kuitenkin sain mahdollisuuden, koska elokuva lymyili alelaarissa, eikä maksanutkaan kuin alle kympin. Wikipedia kertoo, että Ran tarkoittaa japanissa kaaosta ja se oikeastaan kiteyttääkin hyvin koko elokuvan. Kaaosta on nimittäin luvassa, kun Ichimonji-klaanin pää aikoo luovuttaa valtansa kolmelle pojalleen, aikomuksenaan ruveta eläkkeelle. Enempää en halua kertoa, koska se pitää itse kokea, että siitä pystyy kunnolla puhumaan. Vähän sama kuin kertoisi kavereilleen elokuvasta Inception, jos he eivät ole sitä nähneet. Leffa kesti noin 2 tuntia ja 30 minuuttia ja ainakin itselläni mielenkiinto pysyi koko ajan mukana. Suosittelen siis lämpimästi, jos on mielenkiintoa ja aikaa katsella Kurosawan versiota Shakespearen Kuningas Learista.