torstai 14. lokakuuta 2010

Hello beard lovers!

 Huomenet vain taas kaikelle kansalle. Otsikon repäisin erään vloggaajan (Wheezy Waiter) tutusta tervehdyksestä jonka hän heittää yleensä jokaisen videon alkuun. Toinen syy tälle otsikolle on myös se, että minulla on parta. Millainenko parta minulla on? No minäpä kerron. Tyyli jota käytän naamakarvoituksessani tunnetaan nimillä 'Lincoln', 'Donegal' sekä 'Chin curtain'. Koska ajattelen myös muiden parasta niin lisään tähän kuvan ko. karvoituksesta.

(Kuva on pieni, mutta toivottavasti pystytte saamaan käsityksen, että millainen parta on kyseessä)

Heräsin, katsoin ulos ja huomasin, että lunta on taas satanut. Ei minulla mitään talvea vastaan ole. Jokaisessa vuodenajassa on omat plussat ja miinukset ja niiden kanssa täytyy tulla toimeen. Olen jo pitkään halunnut jakaa ajatuksiani ajasta. Einsteinin ajatusten mukaan aika on suhteellista. Suhteellisuudella hän tarkoittaa sitä, että hyvässä seurassa vietetty tunti saattaa tuntua vain muutamalta minuutilta, kun taas minuutti kuuman kiukaan päällä saattaa tuntua tunnilta. Yksinkertaista eikö vain? Elokuvassa Watchmen (jonka on luonut 'maailman paras sarjakuvakäsikirjoittaja' -titteliä kantava Alan Moore) on nk. "Tuomiopäivän kello" joka symbolisoi ihmiskunnan tuhoutumista. Elokuvassa kello näyttää neljää vaille keskiyötä mikä tarkoittaa siis sitä, että ihmiskunnan tuho voisi mahdollisesti olla hyvin lähellä tai joko erittäin kaukana. Otan ilokseni ja lainaan tähän väliin otetta elokuvasta Watchmen:

Janet Black: Doctor Manhattan as you know the Doomsday Clock is a symbolic clock face analogizing humankind's proximity to extinction, midnight representing the threat of nuclear war. As of now it stands at four minutes to midnight. Would you agree that we are that close to annihilation?
 Jon Osterman: My father was a watch maker. He abandoned it when Einstein discovered time is relative. I would only agree that a symbolic clock is as nourishing to the intellect as photograph of oxygen to a drowning man. -(IMDB)

  Voimme siis sanoa, että aika ei ole vain suhteellista vaan voi olla myös symbolista. Viime kirjoituksessa kerroin täyttäväni seuraavana kesänä 20 vuotta. Kerroin myös, että minua hirvittää täyttää 20 vuotta ja syy tähän on se, että olen sisäistänyt kuinka lyhyt ja kuinka nopeasti ihmisen elämä etenee. Minulla on myös pakonomainen tarve katsoa kelloa säännöllisin väliajoin mikä ei tietenkään auta ollenkaan, koska huomaan ajan suorastaan lentävän joka kerta, kun tarkistan ajan. Usein minusta tuntuu, etten ole juuri mitään saanut aikaiseksi vaikka olisinkin tehnyt kaikenlaista. Mistä tämä johtuu? Olenko onnellinen ja johtuuko siitä, että aika lentää? Teenkö itselleni mieluisia asioita jotka saavat ajan kulumaan nopeasti? Mistä tämä ajan nopeus johtuu? Siteeraan Pasilan boheemia ajattelijaa, Pekka Routalempeä "Minä join ennen, nykyään hirveän jännä on minun elämä. Nuorena kun join, koin että maailma ympärillä on tylsä ja minä kiinnostava. Sitten lopetin juomisen. Nyt olen tylsä, mutta maailma ympärillä hirveän jännä." -(Wikiquote)

  En voi kutsua itseäni filosofiksi vaikka sana filosofia tuleekin Kreikan sanoista  Filia (rakastaa) ja Sofia (viisaus). Kirjaimellisesti filosofia siis tarkoittaa viisauden rakastamista. Kuten Pekka Routalempi edellä mainitsi, oli maailmasta hänen ympärillään tullut jännä, kun taas hän itse koki tulleensa tylsäksi. Voisiko ajan nopeus johtua siitä, että maailma ympärillä on tullut kiinnostavammaksi mikä olisi syrjäyttänyt ajatuksen itsestään tai pikemminkin mielenkiinnon itseään kohtaan? Ihminen on varmasti aina ollut kiinnostunut enemmän tai vähemmän muusta maailmasta itsensä sijaan, mutta on varmasti aika jolloin kiinnostus maailmaa kohtaan on huipussaan ja joka mahdollisesti vähenee ajan kuluessa. Tätä intressiä voidaan verrata pieneen lapseen joka tutkii ympäröivää maailmaa aktiivisesti. Oivana esimerkkinä lapsen kiinnostuksesta maailmaa kohtaan on eräs Saunalahden mainos, jossa pieni poika esittää isälleen hyvin erilaisia kysymyksiä.

Loppuun totean ettemme voi konkreettisesti tietää mitä aika on ellemme koe sitä itse.

Eiköhän tässä ollut tarpeeksi ajatuksia aamulle tai jopa koko loppupäivälle. :--D
Kiitos ja näkemiin, Frank out.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Thank you, come again!